Egyptiläisiä runoja

Muinaisessa Egyptissä kirjoitettiin paljon rakkausrunoja. Jos tekee haun Googlella Egyptiläisestä runoudesta, löytää melkeinpä pelkästään rakkausrunoja. Sama homma muidenkin maiden runouden kanssa. Suurin osa maailman lauluista kertoo myös rakkaudesta. Rakkaudesta on kirjoitettu niin hirveän paljon ja vieläpä suurin osa niin hirveän huonosti, että luulisi jo ihmisten olevan kyllästyneitä. Minä ainakin olen.

Selailin kuitenkin sattumalta Otavan Suuri Maailmanhistoria -kirjasarjan Egyptistä kertovaa osaa. Yhtäkkiä silmiini sattui näytteitä Egypti-runoista, joita oli kirjoitettu pyramidien seiniin. Ne olivat niin hienoja, että nauroin ihastuksesta. Katsokaa nyt näitä:

Tule ulos sinä, joka saavut yöllä
ja tulet sisään ryömien
nenä niskassa ja kasvot käännettyinä pois.

Tai tämä:

Älä luota veljeen! Älä omista ystävää!
Älä hanki itsellesi uskottuja! Ei se kannata.
Nukkuessasi valvo itse turvallisuuttasi,
sillä onnettomuuden päivänä ei ole ystäviä.

Tai tämä:

Maa on pimeydessä kuin se olisi kuollut.
Ihmiset menevät nukkumaan kammioihin
päät kiedottuina kankaaseen, eikä silmä näe toveriaan.
Kukaan ei huomaa, jos hänen päänsä alta varastetaan jotain.
Kaikki leijonat ovat tulleet koloistaan ja käärmeet pistävät,
sillä pimeys on niiden turvana.
Maa on hiljainen,
sillä jumala lepää taivaanrannassa.

Tai tämä:

Taivas on pilvessä, tähdet pimenevät.
Taivaankaaret liikehtivät ja maan jumalat tärisevät.
Planeetat seisahtuvat
nähdessään kuninkaan, josta on tullut sielu, jumala,
joka elää esi-isistään ja syö äitejään.
Kuningas on taivaallinen sonni, joka ryöstää mitä mielii.
Hän syö jumalia ja nielee niiden sisälmykset.
Kuningas on se, joka itse valmistaa ateriat.
Kuningas on se, joka nielee ihmisiä ja elää jumalista.

Aivan ihastuttavan hönöä kamaa! Pyramidirunot rules!

Mutta yritäpä löytää samanlaisia Egypti-runoja netistä, niin ei onnistu. Pelkkiä rakkausrunoja, jotka eivät poikkea oikeastaan millään tavoin moderneista rakkausrunoista. Samaa Kauniit & Rohkeat -kamaa vuosituhannesta toiseen. Minä pidän hyvästä runoudesta ja hyvät runot ovat todella harvinaisia. Runojen ja kirjojen kirjoittaminen on helppoa, sen osaa jokainen - mutta hyvien runojen ja kirjojen kirjoittaminen onkin sitten eri juttu. Jos sinä (aivan, sinä siinä) kirjoitat runoja, niin pysähdy hetkeksi miettimään: minkä runosi antaisit kaivertaa oman pyramidisi seinään? Mihin runoihisi olet niin tyytyväinen, joissa on niin paljon syvyyttä ja asiaa, että annat niille mahdollisuuden säilyä kiveen hakattuina tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen?

Eipä silti, eivät kaikki pyramidirunotkaan hyviä olleet. Suurin osa niistäkin on tyhjää lätinää. Mutta laitetaan tähän loppuun linkki runoon November Symphony, jonka on kirjoittanut O.V. de LUBICZ-MILOSZ (1877-1939). Se on hyvä runo. Muut runot tältäkään tyypiltä eivät välttämättä ole niin hyviä. Minusta on alkanut tuntua, että suurin osa maailman runoilijoista on yhden hitin ihmeitä.