Esko Valtaoja sanoo Finlandia-palkitun kirjansa Kotona maailmankaikkeudessa sivulla 83: Jenkeissä on tosin muotia syväjäädyttää itsensä heti kuoleman jälkeen, ajatuksena että lääketieteen kehittyessä ruumis tai ainakin aivot voidaan aikanaan sulattaa ja herättää uudestaan henkiin, mutta hommaan uskominen vaatiikin sitten jo hiivasienen tasoista älykkyyttä.
Lausahdus on siinä mielessä hauskassa paikassa, että seuraavat sivut Valtaoja omistaa kirjastaan sen kertomiseen, kuinka äärimmäisissä olosuhteissa elämä ylipäätään voi selvitä. Jos elämä voi selvitä rutikuivassa autiomaassa, horroksessa Antarktiksen jäissä, kilometrien syvyydessä valtameren pohjassa, kuumassa lähteessä, tulivuoren onkaloissa ja kirjaimellisesti peruskallion sisässä, ei luulisi pienen pakastamisen haittaavan.
Munasolu voidaan pakastaa vuosikausiksi ja sulatuksen jälkeen sitä voidaan käyttää hedelmöityksessä aivan kuten tuoretta munasolua. Eläinmaailmassa kryoniikka on tuttu juttu vaihtolämpöisillä eläimillä; monet käärmelajit ja kilpikonnat voivat vaipua horrokseen ja antaa ruumiinlämpönsä laskea pakkasen puolelle. Kanadalainen metsäsammakko on oikea kryomestari: se pystyy säätelemään jääkiteiden muodostumista elimistössään ja tarvittaessa jäädyttämään sisäelimensä umpeen. Se viettää talven jäähorroksessa, sydän ja keuhkot pysähdyksissä, ja käynnistää ne uudelleen keväällä. Elävien eliöiden pakastus on tietysti eri juttu kuin kuolleiden, mutta kuka voi yleensä määritellä missä kuoleman raja menee? Nykyisin sairaaloissa “palautetaan kuolleista” rutiininomaisesti ihmisiä, jotka olisi sata vuotta sitten julistettu heti kuolleiksi ja kuopatuiksi. Ihmiset voidaan palauttaa henkiin sairaalapöydällä, vaikka he olisivat olleet “kuolleina” useita minuutteja (ja lääketieteen ja laitteiden kehittyessä tuo perinteinen 4-6 minuutin aikaraja kasvaa jatkuvasti).
Kryoniikka eli kuolleiden ihmisten pakastaminen (kyllä - vain kuolleita ihmisiä pakastetaan, ei eläviä) siinä toivossa, että heidät voidaan mahdollisesti herättää henkiin joskus tulevaisuudessa keksittävillä menetelmillä, on monille pelkkää huuhaata. Eihän normaali ihminen sellaiseen ryhdy, mitä lie hyväuskoisten ihmisten huijaamista! Kunnon ihmiset kuolevat ajallaan ja ainoa oikea tapa käsitellä vainajia on pistää heidät puuarkkuun ja haudata maahan mätänemään tai vaihtoehtoisesti polttaa tuhkaksi! Niinhän kunnon ihmiset tekevät, vai mitä? Niin on tehty tuhansia vuosia, se on siksi paras tapa ja kaikki muu on turhaa hömpötystä. Jos uskoo kuolemanjälkeiseen elämään, niin jäädyttäminenhän saattaa vaikka (gulp) pilata mahdollisuudet päästä taivaaseen. Sielu saattaa jäädä jumiin jääkaappiin! Karmeaa! Antakaa minun mädäntyä rauhassa, senkin hullut tiedemiehet!
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että ei kiitos. Madonruokana makaaminen ei kuulu minun tulevaisuudensuunnitelmiini. Haluan ruumiini säilötyksi jäähän, se on paljon sivistyneempi tapa. Mieti asiaa hetki: haluatko itse kuolla vailla minkäänlaista toivoa henkiinherättämisestä? Vai haluatko ostaa lottokupongin, jolla on pienenpieni mahdollisuus voittaa päävoitto? Mitä sinulla on hävittävää?
1. Et osta kuponkia ja kryoniikka ei toimi: Et häviä rahaa ja pysyt kuolleena.
2. Ostat kupongin ja kryoniikka ei toimi: Häviät hieman rahaa ja pysyt kuolleena.
3. Et osta kuponkia ja kryoniikka toimii: Et häviä rahaa, mutta pysyt kuolleena.
4. Ostat kupongin ja kryoniikka toimii: Voitat päävoiton ja heräät henkiin.
Jos et veikkaa, et voi voittaa. Siitä kryoniikassa on pohjimmiltaan kyse. Kryoniikan periaate on, että kunhan vain datastruktuuri säilyy kutakuinkin luettavana, kiintolevyn tiedot voidaan vielä palauttaa, vaikka horros jatkuisi miljoona vuotta. Itse elämän prosessia ei siis tarvitse säilyttää vaan ainoastaan rakenne, josta prosessi voidaan käynnistää uudelleen. "Se kuollut ei oo mi voi iäti maata/ aikojen myötä voi kuolokin laata", siteeraa Valtaojakin H.P. Lovecraftia (muuten) erinomaisen teoksensa sivulla 183. Kuolema on sairaus ja siihen voidaan keksiä jonain päivänä lääke.
Kukaan ei tietenkään pysty ennustamaan, onko henkiinherättäminen mahdollista tulevaisuudessa. Mutta kukaan ei voi myöskään ennustaa päinvastaista. 1700-luvun lääkärit eivät osanneet kuvitellakaan, mitä 1900-luvun lääkärit voivat tehdä. Yrittäkääpä nyt kuvitella mitä 2100-luvun lääkärit osaavat tehdä ja pieleen menee varmasti. Voimme ainoastaan säilyttää ruumiin hyvässä kunnossa ja odottaa – ei, otan sanani takaisin: voimme säilyttää ruumiin hyvässä kunnossa JA voimme tehdä eläessämme työtä sen eteen, että joskus keksitään keino herättää pakastetut ruumiit henkiin. Ei meidän tarvitse pyöritellä passiivisesti peukaloitamme, voimme tehdä jotain konkreettista jo tänään. Geeniteknologiaa, nanoteknologiaa, tekoälyteknologiaa – niitä ei saada polkaistua esiin tyhjästä, ne täytyy tehdä itse. Kannattaa siis olla aktiivinen tieteen ja teknologian edistäjä eläessään, jotta heräisi nopeammin kuoltuaan.
Miten ihmisen jäädyttäminen tapahtuu käytännössä? Kun ihminen heittää virallisesti veivinsä, ruumis kiikutetaan vesijäähän pakattuna kryo-organisaation hoiviin mahdollisimman pikaisesti. Suoneen isketään aineita, jotka estävät veren hyytymisen ja verta kierrätetään siirron aikana sydän-keuhkokoneen lävitse. Paikan päällä vereen tungetaan kryoprotektantteja (esimerkiksi glyserolia), joilla pyritään minimoimaan jäädyttämisen aiheuttamat soluvauriot. 75% elimistön vedestä korvataan pakkasnesteillä. Sitten ruumis upotetaan silikoniöljyyn ja jäähdytetään –79 Celsiusasteeseen. Prosessia jatketaan siitä nestemäisellä typellä, kunnes ollaan hitaasti mutta varmasti kivuttu –196 asteeseen (aikaa kuluu tässä vaiheessa kokonainen viikko). Nyt kaikki biologinen toiminta ruumiissa on pysähdyksissä ja molekyylit on lukittu paikoilleen. Jos luulit, että ihminen vain upotetaan nestetyppihässäkkään ja käännetään termostaatti pakkasen puolelle, olit väärässä; prosessi on käytännössä tässäkin selitettyä monivaiheisempi. Itseasiassa ruumis laitetaan ilmatiiviiseen alumiinisäiliöön makuupussiin käärittynä ja pää alaspäin (näin pää pysyy kauimmin kylmänä vuodon sattuessa).
Suuren yleisön tiedossa ei välttämättä ole se, että uudempiakin tapoja ruumiin (tai kryoniikkakielellä potilaan) säilytykseen löytyy nykyään. Vitrifikaatio on säilytystapa, jossa ruumis muutetaan osittain lasimaiseksi, mikä säilyttää ruumiinrakenteen muuttumattomana vielä paremmin – tämä kannattaa valita silloin, kun tavallisen jäädyttämisen aiheuttamat soluvauriot tuntuvat ongelmallisilta. Lasitusprosessi ei aiheuta käytännössä ollenkaan vaurioita. Kolmas tapa on muovitus, mutta perinteinen jäädytys on kuitenkin selvästi suosituin tapa. Se ei tunnu liian dramaattiselta muutokselta, meillä kaikillahan (ainakin täällä Suomessa) on kokemusta kovasta pakkasesta.
Star Warsista kaikki muistavat Han Solon säilömisen karboniittiin, eikä se näyttänyt hirveän hauskalta – mutta Han Solokin heräsi henkiin Jedin Paluussa, vai kuinka? Sehän siis toimii! Katsokaa vaikka Star Wars jos ette usko! Ja olihan Dark Starin kapteeni myös säilötty jäähän ja hyvin tuntui aika kuluvan. Ja entäs suosikkisarjani Lexxin kryokammiossa makaava 2000-vuotias palkkamurhaaja Kai, joka herätetään aina silloin tällöin harventamaan populaatiota? Tai Tom Cruisen tähdittämä Vanilla Sky? No, scifihupi sikseen. Faktaa on kuitenkin se, että nykyteknologialla pystytään ruumiita säilömään melkoisen tehokkaasti. Kunhan työntekijät muistavat kaataa välillä lisää nestetyppeä säiliöön, potilaat pysyvät kiltisti paikoillaan vuodesta toiseen, kesät talvet. Sähkökatkot eivät säiliöitä haittaa, jos sitä pelkäsit - nestetyppi pysyy kylmänä ihan itsekseen.
Egyptiläisillä oli tapana muumioida faaraonsa ja laittaa heidät pyramidiin säilytykseen kaikkine kultaesineineen ja palvelijoineen, mutta he eivät ilmeisesti odottaneet minkäänlaista henkiinheräämistä tässä maailmassa. Aivot imettiin ulos pääkopasta nenän kautta ja sisuskalut vedettiin pihalle kyljestä, minkä jälkeen ruumiin sisäosat huuhdeltiin viinillä tai vastaavalla. Ei kovin hyvä idea mielen säilymisen kannalta, vaikka ulkokuori jossain muodossa säilyikin. Pelkän pään kryosäilytyksen ideana on se, että tulevaisuuden geeni- ja nanoteknologialla voidaan varmaan kasvattaa uusi ruumiskin, jos säilötyn mielen henkiinherätys onnistuu. Tuleehan pelkkä pää halvemmaksi ja vie vähemmän tilaa.
Suurin osa kryoniikkasopimuksen tekijöistä rahoittaa paikkansa jääkaapissa yksinkertaisesti ja kätevästi: tekemällä kryoniikkaorganisaatiosta henkivakuutuksensa edunsaajan. Koko ruumiin pakastamista varten täytyy ottaa n. 120 000 dollarin henkivakuutus, päätä varten riittää n. 50 000 dollaria (hinnat Alcor). Kryoniikka ei ole pelkästään rikkaiden huvitus, suurin osa sopimuksen tehneistä on ihan tavallisilla tuloilla eläviä ihmisiä. Paikan jääsäiliössä saa itselleen tupakoinnin lopettamisen tai kuukausittaisen puhelinlaskun hinnalla. Lisäksi saa tyylikkään ID-teräsrannekkeen ja kaulaketjun, joissa ilmoitetaan että ruumis täytyy toimittaa kryoniikkaorganisaation hoiviin niin mahdottomalla tohinalla kuin mahdollista. Voi myös tallentaa esim. päiväkirjansa tai videoita itsestään sitä varten, jos ei herättyään heti muistakaan kuka peilistä katsoo. Kryoniikkaorganisaation työntekijä tai vapaaehtoinen ymmärtää ehkä kokemuksen kautta tavallista kaduntallaajaa syvällisemmin, kuinka arvokas yksikin sekunti elämää on. Siitä ei olla valmiita luopumaan ilman taistelua.
Suomessa ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia kryoniikkapalveluita ja muuallakin Euroopassa ollaan melko lapsenkengissä. Suomessa ollaan myös innokkaita tekemään ruumiinavauksia pienimmästäkin syystä, joten jos kryoninen säilöminen yleistyy, tällaista käytäntöä on pakko muuttaa. Ei olisi kiva menettää paikkaansa pakasteessa vain siksi, että lääkärillä on pienenpieni epäilys kuolinsyystä.
Parasta kai muuttaa jenkkeihin, jos sattuu kuolemaan.
Linkkejä
Alcor Life Extension Foundation
Cryonics Institute
Merkle/Cryonics
Cryonics Europe
Timeship Building
Immortality Institute
Foresight Institute
Tieteen Kuvalehti/Ikuisen elämän odotussali
Transhumanismi: Usein Kysytyt Kysymykset
Decorated pedestrian tunnels
5 tuntia sitten
