UNI: King Tool

Näin unta, että olin Toolin keikalla. Se järjestettiin suuressa teltassa. Katsojat istuivat pitkien pöytien ääressä kynttilöiden valossa ja söivät samalla kun kuuntelivat konserttia. Katsojakunta oli erittäin sivistynyttä, kenellekään ei olisi tullut mieleenkään mennä huutamaan eturiviin. Eturiviä ei varsinaisesti ollutkaan, eikä lavaa. Rummut olivat samassa tasossa pöytien kanssa. Teltassa vallitsi rauhallinen ja harras tunnelma, kuin esiintymässä olisi ollut klassinen sellotrio.

Minä istuin kolmannella pöytärivillä. Tuumin, että Tool todistaa tällaisella taidetempauksella olevansa taas hieman normaaleja rokkibändejä progressiivisempi. Vieressäni istuva henkilö sanoi, että konsertin nimi oli King Tool. Se oli kunnianosoitus toiselle hienolle bändille, King Crimsonille. Taas sitä Toolin poikien mustaa huumoria.

Konsertti alkoi. Tiesin odottaa jotain erikoista, mutta yllätyin silti. Valot syttyivät ”lavan” etualalle ja valojen alla oli valtavan kokoinen syntetisaattori. Se oli suunnilleen kolmen metrin levyinen ja koskettimet olivat pari kertaa normaalia isommat. Taustanauhalta kuului epämääräistä industrial-huminaa. Laulaja ja kitaristi astelivat syntisaattorin ääreen suosionosoitusten saattelemana. He alkoivat soittaa kappaletta Forty-six & 2 nelikätisesti.

Syntetisaattori kuulosti jonkinlaiselta kellopelin ja xylofonin sekoitukselta. Intro kesti kenties kolme minuuttia ja sitten basisti ja rumpali tulivat mukaan soittoon. He soittivat pimeydessä, sillä valonheittimet osoittivat yhä pelkästään syntetisaattoriin. Yhtäkkiä syttyi toinen valo ja esiin astui saksofonin soittaja. Yleisö villiintyi, mutta minä en tunnistanut kuka mies oli. Luultavasti joku kuuluisa saksofonisti.

Äkkiä taustakankaalle ilmestyi epäselvä kuva miehestä, joka oli sidottu tai ristiinnaulittu ylösalaisin. Laulaja jätti syntisaattorin ja meni vääntelehtimään taustakankaan eteen. Hän alkoi toistamaan yhtä lausetta kuin mantraa: ”Shadow (jotain) mirror (jotain)…”, en enää muista miten se meni. Pahus. Se ei kuitenkaan kuulunut kappaleen alkuperäiseen sanoitukseen. Kappaleen lähtiessä kunnolla käyntiin laulaja siirtyi oikeisiin lyriikoihin.

Taustakankaalla näkyvän miehen takaa alkoi lentää yleisöä kohti mutaa ja hiekkaa. Muta ja hiekka muodostivat pyhimysmäisen sädekehän miehen ympärille. Vaikuttavan näköistä.

Sitten kappale loppui ja valot himmenivät. Oli hetken aikaa hiljaista. Yksi valonheittimistä syttyi ja seuraava kappale alkoi. Esiin astui taas tuntematon artisti, joka soitti jonkinlaista kitaran ja luutun yhdistelmää; luuttu oli upotettu omituisesti kitaran sisään. Hän näytti hieman David Hasselhoffilta. Vieressäni istuva tyyppi kuiskasi: ”Onko tuo se Enigman heppu?” Olin jostain syystä vakuuttunut, että se on Robert Fripp peruukki päässään.

Yhtäkkiä yleisö alkoi ottaa pöytien alta esiin värillisiä metalliputkia. Tämä kuului suunnitelmaan: yleisö osallistui kappaleeseen. Otin omat metalliputkeni esiin ja aloin hakata rumpalin tahdissa niitä yhteen. Vaikka jotkut näyttivät menevän sekaisin, suurin osa pysyi kuitenkin matkassa. Tunnelma tiivistyi.

Ja tässä vaiheessa heräsin.

Aivan loistava keikka, olisittepa tekin olleet näkemässä. Joskus sitä näkee sellaisia unia, että niistä saa energiaa koko aamupäiväksi. Tiesin myös välittömästi herättyäni, mitä uni kertoi minulle. Huomasin itsestäänselvän asian, jota en ollut aikaisemmin ajatellut [jätän taas kertomatta mikä se asia oli, sori vaan].

Voisi tietysti väittää, että nimi King Tool + ylisuuri syntetisaattori + metalliputket ovat selvästi fallossymboleita ja kuvastavat tukahdutettua seksuaalisuutta ja muuta freudilaista liirumlaarumia, mutta ei nyt lähdetä sille tielle. Unien tulkinta on samaa sarjaa kuin horoskooppien lukeminen, siinä vain uskoo sen mitä haluaa uskoa. Unilla ja horoskoopeilla on tasan se merkitys minkä niille itse antaa. Niissä ei ole mitään sen mystisempää. Ne toimivat kuin Rorschachin testi: musteläiskään projisoidaan omia ajatuksia, läiskä itsessään ei esitä mitään. Horoskoopin ja todellisuuden välille yritetään löytää syy-seuraussuhde ja ihminen sitten luo summittaisen suhteen, kun sitä ei muuten löydy.

[Rorschachin testistä tuli mieleeni tapaus yläasteelta, kun opettaja näytti meille mustetahroja ja kysyi mitä näimme niissä. Muut vastailivat näkevänsä perhosia tai kiinalaisia pagodeja, mutta kun tuli minun vuoroni, sanoin näkeväni kaasunaamarin. Opettaja katsoi minua huolestuneena: tuossa pojassa on jotain pahasti vialla. Arvasin vastaukseni häiritsevän herkkää naisihmistä, joten pakkohan se oli sanoa. En minä oikeasti nähnyt kaasunaamaria, enemmänkin läiskä näytti ydinräjähdykseltä. Heh. Monet luulevat, että on nokkelaa vastata mustetahratestissä näkevänsä pelkän musteläiskän, mutta se ei kuitenkaan osoita nokkeluutta vaan sitä, että sinulla on joko huono huumorintaju tai neuroosi, tai molemmat. Parempi on vastata näkevänsä kaksi tanssivaa, alastonta miestä.]

Jos jollakulla lukijalla on halua tulkita untani toisin, niin mailia saa lähettää. Ei kuitenkaan mitään itsestäänselviä tulkintoja, hedelmällisempää on ehkä tulkita untani sen perusteella miten kerron unestani kuin unta itseään.

Kuten eräs tuttuni tapasi sanoa: ”Lueppa sieltä minun horoskooppi, ettei tarvi summassa elää.”


Pari taiteellista linkkivinkkiä:

http://szukalski.com/index.html
http://www.alexgrey.com/