Onko tämä statement?

Odottelin hämyisessä baarikahvilassa erästä naisystävääni (kutsuttakoon häntä koodinimellä Nefer Egypti-teeman jatkamiseksi). Meidän oli tarkoitus juoda kuppi kuumaa kaakaota ja vaihtaa salaista informaatiota. Käyn baareissa melko harvoin, koska olen absolutisti ja inhoan tupakansavua. En myöskään viihdy kännisten ihmisten seurassa, mutta etsiväntyö on usein sellaista, että sitä joutuu tekemään vähemmän optimaalisissa olosuhteissa.

Lueskelin siinä rauhassa Iltalehteä ja puhaltelin kaakaoseeni, kun yhtäkkiä viereiseen pöytään istahti vanhempi, parrakas mies. Juomakseen hän oli valinnut ison tuopin. Mies alkoi sitten tuosta vain kertoa minulle elämästään (eli ns. avautumaan). Hänellä oli kuulemma raskas työviikko takana ja täytyi hieman rentoutua. Täytyi nollata aivot alkoholilla. Nyökkäilin kohteliaasti ja käänsin sivua.

Mies kysyi seuraavaksi, mitä viestitän pitkillä hiuksillani? Mikä on pitkien hiuksieni statement? En ollut ensin varma, olinko kuullut kysymyksen oikein. Mikä on hiusteni statement? Viekää mua tikulla pihalle! Sanoin, etteivät ne ole statement mistään muusta kuin siitä, että satun pitämään pitkistä hiuksista. Mies ei uskonut, vaan alkoi tingata että varmasti takana on jokin aatteellinen vastustus yhteiskuntaa tai moderneja miehen malleja vastaan. Olisin voinut tietysti sanoa vaikka että: viikinkiaikoina kaikilla oli pitkät hiukset ja vain orjilta leikattiin hiukset lyhyeksi, joten viestitän pitkillä hiuksillani, etten ole tämän modernin lyhythiuksisuuteen pakottavan systeemin orja. Mutta tällainen selitys olisi ollut pelkkää tuubaa. Hiukseni vain ovat kasvaneet ja pidän niistä pitkinä, siinä on niiden viesti. Päätöksellä ei ole mitään syvällisempää sanomaa. Ei tässä mitään hevimuusikoita olla, voi hyvänen aika. Kysyin, mitä vastaan hänen lyhyet hiuksensa ja partansa sitten ovat statementteja?

En saanut vastausta, vaan seuraavaksi mies alkoi valittaa sitä, kuinka nykynuoriso ei tajua mitään historiasta. Sieltä täältä tiedetään pikkujuttuja, mutta ei osata yhdistää tietoja kokonaisnäkemykseksi ja erottaa fiktiota faktoista. Hän puhui sellaisella sävyllä, että laski minut selkeästi kuuluvaksi tuohon historiaa tajuamattomien joukkoon. Olin kyllä miehen kanssa samaa mieltä siitä, etteivät nuoret yleensä historiasta paljon tiedä tai välitä, mutta huvittavaa oli se, että mies ryhtyi luennoimaan minulle juuri Egyptin historiasta. Ehkä hän oli ammatiltaan historianopettaja ja purki paineitaan minuun, en tiedä. Olkoon sitten niin: annoin miehen selittää asioista, joista olin sattumalta juuri edellisellä viikolla lueskellut ja keskityin kaakaon juomiseen. En välittänyt pilata mieheltä kertomisen iloa.

En muista mitä välissä keskustelimme, mutta sitten mies ryhtyi puhumaan valtion apurahoista. Hän kehui, että oli saanut joitain vuosia sitten 100 000 markan apurahan erääseen projektiin (en kuullut puheensorinan ylitse tarkasti, millaisesta projektista oli kyse). Mies ylpeili sillä, ettei ollut tehnyt apurahan eteen yhtään mitään. Kyse oli ollut vain apuraha-anomuslappujen kanssa taiteilemisesta ja sitten hän oli jakanut koko potin nerokkaalla tavalla perheelleen. Hän puhui siitä kuin elämänsä suurimmasta saavutuksesta. Minun kävi miestä sääliksi.

Tässä vaiheessa Nefer onneksi jo saapuikin ja ryhdyimme keskustelemaan tärkeämmistä asioista, kuten [Luokiteltu salaiseksi]. Mies valitsi uuden uhrin ja siirtyi juttelemaan toiselle puolelle salia.

Minusta on mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan. En ole itse kovin puhelias tyyppi, joten pidän puheliaista tyypeistä. Pidän kuuntelemisesta. Pidän myös lukemisesta, joten olin koko ajan kahden vaiheilla: pitäisikö lukea Iltalehti loppuun ennen Neferin saapumista vai kuunnella miestä? Jutut olivat suunnilleen samaa tasoa. Harmittavaa, ettei näillä liha-aivoilla voi tehdä molempia yhtä aikaa. Vaikka mies olikin (tietyllä tavalla) täysin eri kulttuurista kuin minä ja puhui paljon epäolennaisia, kohtaaminen oli silti kiehtova.

Lähdettyämme baarista leikimme Neferin kanssa hippaa autiolla torilla. Se on hauska tapa harrastaa liikuntaa, suosittelen. Nuoriso joi pussikaljaa torinlaidalla ja tuijotti meidän juoksenteluamme. Heitä varmaan huolestutti se, minkä vuoksi tummapukuinen mies yrittää ottaa pientä naisihmistä kiinni. Luultavasti he huokaisivat helpotuksesta, kun vain läpsäisin naista ja lähdin sitten itse karkuun.