Hesari repäisee

Helsingin Sanomat omistaa tänään kokonaisen sivun transhumanismille. Arvasin, että tänä vuonna tulee julkisuutta ja ryminällä. Te varmaan arvasitte myös, että minä otan jutun esille blogissani, joten osasimme nyt ennustaa lähitulevaisuutta aika kohtalaisesti.

Kokonaisuutena Hesarin juttu vaikuttaa positiiviselta (no, minä olenkin optimisti). Pieniä notkahduksia näkyy siellä täällä, mutta en nyt lähde tarkastamaan koko artikkelia suurennuslasin kanssa, otan vain pari seikkaa esille ja toivon, että tällainen julkisuus nyt saa ihmiset sankoin joukoin liikkeelle ja ottamaan kantaa. Erityisesti tarvittaisiin niitä tieteellisesti ja teknologisesti orientoituneita mukaan, jotta asiat saataisiin rullaamaan.

Kaikista ikävintä olisi juuri se, että kaiken maailman hörhöt ryntäisivät nyt sisään teknologiavirsiä veisaten ja pilaisivat koko homman muuttamalla liikkeen joksikin raamattupiiriksi. Tosiasiahan on, että tällaiset tulevaisuuden ennustelut vetävät puoleensa porukkaa, joka vain kädet ristissä odottaa messiasta tulevaksi eikä tee yhtään mitään. Ei siinä paljon selittely auta, kun jo yhdenkin hörhön perusteella on helppo leimata koko porukka samanlaisiksi. Ennusteluiden oikea tarkoitus kun olisi nimenomaan lisätä aktiivista toimimista paremman huomisen puolesta eikä lopettaa sitä. Kuten Hesari sanoo, tällaisia lupailuja on kuultu ennenkin – ja olisi tosiaan ironista, että kun susi oikeasti tulee, niin sutta huutavia ei kuunnella, koska sitä on huudettu niin moneen kertaan aikaisemminkin, ettei kukaan ota enää edes mahdollisuutta todesta.

Teknologia itsessään ei ole kaikkivoipaa. Tämä horjuttaa koko transhumanistisen liikkeen ”perusarvoja” muutoksen voimasta ja nopeudesta ja singulariteetin tulemisesta, kirjoittaa Timo Paukku. ”Perusarvot” on laitettu lainausmerkkeihin ja hyvästä syystä, koska mitään perusarvojahan nuo eivät ole. Muutoksen voima ja nopeus on nimenomaan kiinni meistä itsestämme. Jos me emme laita muutosta tulemaan, se ei taatusti tulekaan. Transhumanistisen ajattelun tärkein osa-alue, aktivismi, jätetään artikkelissa aika vähälle huomiolle.

Transhumanistit muistuttavat lahkoa, joka alkaa uskoa jo kuolemattomuuteenkin. Eliniän pidentämiseen pyrkiminen ja sen seurausten pohtiminen eivät merkitse sitä, että uskoisi sokeasti kuolemattomuuteen. Se on tavoite, jonka mahdollista toteuttamista ja toteutumisen seurauksia kannattaa miettiä - ei mikään kiveen hakattu opinkappale, jota kaikki palvovat.

Transhumanisteille on helppo naureskella, kun vuosisadasta on nyt kulunut vasta neljä vuotta.

Totta. Kuten Indira Gandhi sanoi: ”First they laugh at you, then they ignore you, then they fight you, then you win”. Kun nyt alamme rakentamaan tulevaisuutta, meille saatetaan nauraa. Kun rakennustyö etenee pikkuhiljaa, nauramiseen väsytään ja saamme rakentaa rauhassa. Sitten kun naureskelijat lopulta huomaavat, kuinka pitkällä olemme rakentamisessa, he ottavat asian viimein tosissaan ja alkavat tapella vastaan (tai liittyvät rakentamiseen, toivottavasti). Loppujen lopuksi, meni siihen siiten 10 tai 100 tai 1000 vuotta, rakennus on valmis. Ei siksi, että uskoisimme asiaan sokeasti, vaan siksi että näemme sen tärkeyden ja teemme jotain asian eteen. On mukavaa olla pioneerien joukossa, vaikka emme itse kuuluisikaan siihen joukkoon, joka vaivannäöstämme lopulta hyötyy.

Kahdesta asiasta on taas hyvä muistuttaa (merkitsen näitä asioita muistiin yhtä paljon itseäni kuin teitäkin varten).

1. Rakentava kritiikki. Toveri Aleksei sanoi asian ytimekkäästi Ihmissuhteet-blogin kommenteissa: ”Toivoisin, että esitettävään kritiikkiin sisältyisi konkreettisia ehdotuksia, mitä transhumanistien pitäisi tehdä toisin, jotta olisivat maailmalle paremmin hyödyksi. Jos kritiikki ei pyri olemaan rakentavaa, sen kirjoittaminen ja lukeminen on hukkaanheitettyä aikaa ja energiaa.”

2. Ratkaisuihin pääseminen. Jos kaikki vain puolustavat omaa kantaansa hampaita irvistellen, ei päästä minkäänlaisiin ratkaisuihin. Osapuolet vain väsyvät väittelyyn ja lopettavat sen hedelmättömänä. Täydellistä vastausta kaikkeen ei ole mahdollista löytää nyt eikä kenties huomennakaan, mutta täytyy yrittää pyrkiä ratkaisun löytämiseen eikä vain oman kannan puolustamiseen.


Eläkäämme mielenkiintoisia aikoja, kiinnittäkäämme tärkeiden ihmisten huomio ja toteutukoot kaikki unelmamme! - ns. kiinalainen kirous

"Around computers it is difficult to find the correct unit of time to measure progress. Some cathedrals took a century to complete. Can you imagine the grandeur and scope of a program that would take as long?"
- Epigrams in Programming, ACM SIGPLAN Sept. 1982 [http://sl4.org/archive/0401/7621.html]