Tiedemiehen blogi kirjoittaa: Blogistien keskuudessa muodikkaaksi keskustelunaiheeksi on muodostunut transhumanismi. Kyseisen opin parissa kuolemaan suhtaudutaan jossain määrin hysteerisesti, eikä yksityisetsiväkään aina onnistu kirjoituksissaan peittelemään käsitystä kuolemasta vihollisena.
Kuolema on useimpien mielestä äärimmäisen synkkä aihe, mutta tiedemiehen täytyy voida lähestyä mitä hyvänsä asiaa analyyttisesti ja kiihkottomasti. Hetkinen, sinähän tämän sanoit! Tuntuu kummalliselta, että minun ajateltaisiin suhtautuvan kuolemaan jotenkin hysteerisesti sen vuoksi, etten yritä keksiä lohdullisia filosofioita selittelemään kuolemaani hyväksi asiaksi.
Luonto tai maailmankaikkeus ei välitä tippaakaan siitä, elämmekö vai kuolemmeko. Ainoastaan sillä on merkitystä, välittääkö siitä itse. Minä välitän – haluan elää mieluummin kuin kuolla. Mitään monimutkaisempaa selitystä ei tarvita. Kuolema ei ole paha mörkö, jolta pitäisi piiloutua tai goottityttö, jonka kaveri olisi hauska olla. Se on vähän kuin sohvan värin valitseminen: haluan mieluummin oranssin kuin punaisen. Haluan mieluummin pitkän elämän kuin kuoleman. Toinen vaihtoehto ei ole vihollinen, se on vain toinen vaihtoehto.
Tästä pääsemme jälleen vapaaehtoisuuteen. Tällä hetkellä kuolema ei ole vapaaehtoinen valinta. Evoluutio on sattumalta mennyt kohdallamme siihen suuntaan, että joudumme kuolemaan pois tietyn ajan kuluttua. Emme voi vapaaehtoisesti päättää, kuolemmeko vai emmekö. Tämä on mielestäni ikävää, sillä haluaisin elää mahdollisimman pitkään. Kuolema itsessään ei siis ole vihollinen, vaan pakollinen kuolema.
Tiedättekö, mitä ovat Tardigradat eli karhukaiset? Ne ovat mikroskooppisia eläimiä, jotka voivat elää kuumissa lähteissä ja jään sisässä. Luultavasti niitä kuljeskelee tälläkin hetkellä talosi pihamaalla. Ne voidaan kuivattaa ja pakastaa, mutta aina ne heräävät henkiin, kun vain tipauttaa päälle pienen tipan vettä. Pirun sitkeitä otuksia (ja ne näyttävät etäisesti karhuilta, mistä nimi). Entä tiesittekö sitä, että jotkin kilpikonnalajit eivät vanhene ollenkaan? Jos nämä kilpikonnat eivät kuolisi sairauksiin tai onnettomuuksiin, ne voisivat periaatteessa elellä vaikka kuinka pitkään. Kuolemista ei ole ohjelmoitu niiden geeneihin.
Onko luonto sitten valinnut, että karhukaisten kohdalla kryoniikka toimii ja kilpikonnat saavat elää vanhenematta? Ei, vaan luonto ei vain välitä tippaakaan ketkä elävät ja ketkä kuolevat. Se on vain evoluution oikku, että me ihmiset ikäännymme ja eräät kilpikonnat eivät. Sen pitäisi olla meistä itsestämme kiinni, haluammeko ikääntyä vai emmekö, koska ainakaan minulle hiljainen alistuminen luonnon oikkuihin ei ole oikea vaihtoehto.
Voisin verrata asiaa siihen, että syytön ihminen on joutunut vankilaan ja hän haluaa valittaa tuomiostaan. Tuomari kuitenkin vain sanoo, että ”älä ole hysteerinen - älä ajattele vankilatuomiota vihollisena, ajattele sitä positiivisesti, ajattele että se on väistämätöntä”.
Ei kuulosta reilulta peliltä. Minä en aio ”sovinnolla lähteä siihen hyvään yöhön”, Dylan Thomasia mukaillakseni.
Zen-samuraiden ajattelutapa on kiehtova, olen lukenut paljon aiheesta ja ajattelen itse hyvin paljon samansuuntaisesti. Hagakuren ensimmäisessä luvussa sanotaan:
We all want to live. And in large part we make our logic according to what we like. But not having attained our aim and continuing to live is cowardice.
Mitä tämä kappale sanoo, kun laitammekin päämääräksemme vapaaehtoisen vanhenemisen? ”Jos jatkamme elämäämme saavuttamatta päämääräämme, se on pelkuruutta”. Meillä on päämäärä. Olemme kybersamuraita. Voimme hävitä taistelun kuolemaa vastaan, mutta häviämme sen kasvot viholliseen päin.
“Comprehend your soul, get control of it, and you will understand that within you there is something higher than life and death.”
- Yamamoto Tsunetomo
Aah, rakastan mahtipontisia testosteroniryöpsähdyksiä. Tähän loppuun voisin laittaa kaikkien aikojen suosikkirunoni, joka on kuulemma samurairukous 1300-luvulta:
Minulla ei ole vanhempia: teen taivaasta ja maasta vanhempani
Minulla ei ole kotia: teen tietoisuudesta kotini
Minulla ei ole elämää tai kuolemaa: teen hengityksen vaihteluista elämäni ja kuolemani
Minulla ei ole jumaluutta: teen rehellisyydestä jumaluuteni
Minulla ei ole käteisvaroja: teen ymmärryksestä käteisvarani
Minulla ei ole salataikoja: teen luonteenlujuudesta salataikani
Minulla ei ole ruumista: teen kestävyydestä ruumiini
Minulla ei ole silmiä: teen salamanleimahduksista silmäni
Minulla ei ole korvia: teen herkkyydestä korvani
Minulla ei ole jäseniä: teen ripeydestä jäseneni
Minulla ei ole strategiaa: teen toiminnasta, jota ajatus ei varjosta, strategiani
Minulla ei ole suunnitelmaa: teen tilanteeseen tarttumisesta suunnitelmani
Minulla ei ole ihmeitä: teen oikeasta toiminnasta ihmeeni
Minulla ei ole periaatteita: teen sopeutumisesta kaikkiin olosuhteisiin periaatteeni
Minulla ei ole taktiikkaa: teen tyhjyydestä ja täyteydestä taktiikkani
Minulla ei ole kykyjä: teen nopeasta hoksaamisesta kykyni
Minulla ei ole ystäviä: teen mielestä ystäväni
Minulla ei ole vihamiehiä: teen piittaamattomuudesta vihamieheni
Minulla ei ole sotisopaa: teen hyväntahtoisuudesta ja oikeamielisyydestä sotisopani
Minulla ei ole linnaa: teen järkähtämättömyydestäni linnani
Minulla ei ole miekkaa: teen itsen poissaolosta miekkani
Kommentit
Jussi @ 21:31:15 | 2004-01-09|
Mieleen nousee miltei kliseemäinen kuva kuolemaan tyynesti suhtautuvasta japanilaisesta samuraista. Tämä suhtautuminen kuolemaan syntyi tosiaan vasta buddhalaisuuden ja etenkin zen-buddhalaisuuden Rinzai-koulukunnan vaikutuksesta. Zen tuli Japaniin Kiinasta kahtena koulukuntana Kamakura-kaudella. Talonpojat innostuivat sotobuddhalaisuuteen, zenbuddhalaisuudesta taas tuli ylimystöön kuuluvien samuraiden ajattelutapa.
Tekemisen on oltava ei-tekemistä (kiinal. wu-wei) ja pään on oltava tyhjä, kun miekka on kädessä ja vastustaja edessä. Vaikka zenbuddhalaisuus ei vaikutakaan samalla tavalla uskonnolliselta kuin ilmoitukseen perustuvat kristinusko, islam ja juutalaisuus, se on nähdäkseni kuitenkin uskonto enemmän kuin filosofia. Se ei perustu järkeilyyn ja ohittaa tyynesti eksistenssin ongelman ja ihmiselämän rajallisuuden. Se korostaa intuitiota, ei-älyllisyyttä, ei-mieltä, suoraa osoittamista verbaalisuuden sijasta. Järjetöntä hommaa, näin kreikkalaisesta näkökulmasta. Mutta juuri näistä syistä se sopi niin erinomaisen hyvin soturin maailmankuvaksi ja bushidon pohjaksi. Ehkä transhumanistillekin?
Henry @ 0:25:05 | 2004-01-10|
Elämän valinnan loogisuudesta suhteessa kuolemaan olen jokseenkin samaa mieltä. Entäs sitten syntymättömien elämien suhde eläviin? Jos ajatellaan, että tilaa ihmisille on rajallisesti, niin onko jo elävillä etuoikeus ikuisiin tai hyvin pitkiin elämiin ennen syntymättömiä? Onko elämän pituus tärkeämpi kuin eläneiden ihmisten määrä?
Yksityisetsivä @ 1:45:08 | 2004-01-10|
>Tekemisen on oltava ei-tekemistä (kiinal. wu-wei) ja pään on >oltava tyhjä, kun miekka on kädessä ja vastustaja edessä.
Jep, mutta kun tekee ennen tekemistä (zeniläinen sanavalinta) hyvän suunnitelman, voi tehdessään keskittyä hyvin tekemiseen eikä hyvän suunnitelman tekoon
Yksityisetsivä @ 1:55:55 | 2004-01-10|
>Entäs sitten syntymättömien elämien suhde eläviin? Jos
>ajatellaan, että tilaa ihmisille on rajallisesti, niin onko jo
>elävillä etuoikeus ikuisiin tai hyvin pitkiin elämiin ennen
>syntymättömiä? Onko elämän pituus tärkeämpi kuin
>eläneiden ihmisten määrä?
Maailmankaikkeus on aika iso paikka, joten tilaa löytyy varmaan kaikille. Jos kuitenkin oletetaan ihan huvin vuoksi, että maapallo olisi ainoa paikka elää, niin sanoisin että nykyään elävillä on oikeus olla tekemättä lapsia. Olisi aika mielenkiintoista, jos ihmiset pakotettaisiin tekemään lapsia siksi, että kaikilla syntymättömillä on oikeus syntyä ("every sperm is sacred", kuten Monty Pythonin Meaning of Lifessa lauleskellaan).
Yksityisetsivä @ 2:16:17 | 2004-01-10|
Jäin nyt miettimään samuraita enemmänkin. Mielen tyhjentäminen taistelutilanteessa kaikista ylimääräisistä häiriöistä ja keskittyminen hack'n'slashiin on tehnyt tällaisista putkinäköisistä ihmisistä parempia selviytyjiä taisteluissa. Selviytymisvaisto laittaa vaaran uhatessa tunnelinäön päälle ja epäolennainen häviää näkökentästä. On tosiaan tärkeää, että keskittyessään katastrofeista selviämiseen ei anna tunnelinäkönsä mennä päälle ja keskitykin vahingossa vain oman nahkansa pelastamiseen. Tunteiden kontrollointi on taas valttia: olisi hyvä kääntää tunnelinäkö tietoisesti pois päältä tai päälle tilanteesta riippuen. Vielä parempi, jos aivoilla/aisteilla olisi niin paljon resursseja, ettei tarvitsisi minkään vaaran uhatessa sulkea ylintä tarkkailutasoa ja jättää toimintaa pelkän selkäytimen varaan. Kiitos erinomaisesta kommentista.
Henry @ 11:05:14 | 2004-01-10|
Ajattelin lähinnä sitä mahdollisuutta, että jos kohtsiltään keksittäisiin ikuinen elämä tai sanotaan nyt 500-1000 vuotta pitkä elämä ja jouduttaisiin nykyteknologian vuoksi jäämään luonnollisesti maapallolle, niin olisiko oikeus pitkään elämään tärkeämpi kuin oikeus lasten synnyttämiseen?
Maapallo olisi aivan täynnä ihmisiä. Pitäisikö silloin kieltää pitkään elämään johtavat konstit vaiko lasten synnyttäminen? Olisiko pitkän elämän apostoleilla jonkin sortin perustavanlaatuinen etuoikeus pitkään elämään?
Henry @ 11:23:36 | 2004-01-10|
YE: "kontrollointi on taas valttia: olisi hyvä kääntää tunnelinäkö tietoisesti pois päältä tai päälle tilanteesta riippuen. Vielä parempi, jos aivoilla/aisteilla olisi niin paljon resursseja, ettei tarvitsisi minkään vaaran uhatessa sulkea ylintä tarkkailutasoa ja jättää toimintaa pelkän selkäytimen varaan."
Minä olen hyvin pitkälti juuri tuollainen tunnelinäköinen ihminen, jolla tunteet ovat erillään rationaalisesta ajattelusta. Tuosta ominaisuudesta on ollut huomattavaa hyötyä pitkässä kilpailulajieni historiassa ja varmaan siitä olisi hyötyä myöskin kriisitilanteissa, mutta toisaalta tällainen tapa ajatella on kaukana keskivertoihmisten tavasta ajatella, jossa tunne ja järki ovat lomittautuneet toistensa väliin.
Tunnelinäköinen ja keskittynyt persoonallisuus ei ole myöskään sosiaaliselta kannalta hyvä, koska tunne antaa sosiaalisuuteen sen draivin, mitä kautta ihmissuhteet syntyvät. Tunnelinäköisyys auttaa voittamisessa, mutta ei ihmisten suosioon pääse voittamalla ja olemalla parempi, vaan olemalla inhimillisempi heikkouksineen ja virheineen.
Yksityisetsivä @ 14:43:04 | 2004-01-10|
>Maapallo olisi aivan täynnä ihmisiä. Pitäisikö silloin kieltää
>pitkään elämään johtavat konstit vaiko lasten synnyttäminen?
Jonkinlaista syntyvyyden säännöstelyä olisi pakko alkaa harrastamaan siinä tilanteessa. Toisaalta, kun ihmiset eläisivät pidempään ja olisivat hedelmällisempiä pidempään, lasten tekoa olisikin varaa siirtää vaikkapa 200 vuotta eteenpäin.
Yksityisetsivä @ 14:57:42 | 2004-01-10|
>Tunnelinäköisyys auttaa voittamisessa, mutta ei ihmisten
>suosioon pääse voittamalla ja olemalla parempi, vaan
>olemalla inhimillisempi heikkouksineen ja virheineen.
Nyt aloin ajattelemaan Drunken Master -elokuvaa Kannattaisikohan ryhtyä tekemään tarkoituksella enemmän virheitä, jotta saisi lisää suosiota, hmm... Sosiaalisessa tilanteessa sosiaaliseen voittoon pyrkiminen on tietysti tärkeämpää kuin tappelun voittamiseen, joten luulisin, että esim. treffeille mennessä kannattaa keskittyä täysin tunnelinäköisesti yhteen naiseen ja unohtaa häiriöt
