Iso-äly

Uusi vuosi polkaistiin reippaasti käyntiin, kun uusimmassa MikroBitissä (1/2004) Kari A. Hintikka ottaa puheeksi teknologisen singulariteetin ja laittaa superälyn toilailemaan nakkikioskille. Samassa lehdessä on myös Pekka Tolosen suht monipuolinen artikkeli bioteknologiasta, mutta ettei menisi ihan mainostuksen puolelle, niin mietitäänpä vähän.

”Isoäly on epäilemättä tulossa jossain muodossa”, sanoo Hintikka ja on aivan oikeassa (vaikkakin isoäly-sana käy minun esteettistä silmääni vastaan). Mutta missä muodossa superäly tulee? Hintikka on sillä kannalla, että superäly syntyy samaan tyyliin kuin ihmisäly eli evoluution kautta. Minä taas olen sitä mieltä, että tällaista vahingossa syntyvää superälyä pitäisi pyrkiä välttämään kaikin keinoin – ja juuri siitä syystä, ettei ihmisäly anna kovin hyvää kuvaa evoluution suunnittelutaidoista. Hintikka sanoo: ”Ihmisälyä pidetään käsittämättömän korkeassa kurssissa, vaikka tulokset ovat jo nähtävissä planeetallamme”. Minä luottaisin mieluummin ihmisälyn rajalliseenkin kykyyn suunnitella tekoälyä kuin satunnaiseen evoluutioon.

Sen sijaan, että jäisimme odottelemaan tällaista summassa syntyvää mutanttitekoälyä, meidän pitäisi siirtää todennäköisyyksiä sen suuntaan, että suunnittelemme altruistisen tekoälyn, joka ei pyyhkäise ihmisiä pois tältä planeetalta. Ihmistä vaivaavat kaikenlaiset sekavat, evoluution luomat väkivaltaiset vaistot, joita ei tahtoisi nähdä supertekoälyn vaivoina. Toisin sanoen mieluummin järkevä tekoäly kuin ihmismäinen tekoäly. Ja tärkeintähän ei ole se, mitä uskoo tapahtuvan tulevaisuudessa vaan se, mitä haluaa tapahtuvan ja mitä tekee haluamansa tulevaisuuden eteen.

”Isoälyn ja singulariteetin ideaa ovat kiihdyttäneet erityisesti transhumanistit, jotka ovat liike siinä missä luddiitit, avantgardistit, italian futuristit tai kyberpunkkarit.”

Minä näkisin asian niin, että avantgardistit, futuristit ja kyberpunkkarit ovat transhumanismin alalajeja tai jonkinlaisia proto-transhumanisteja. World Transhumanist Association on luotu ennen kaikkea erilaisten futurististen liikkeiden kattojärjestöksi, jonka alla tiedemiehet, teknologistit, extropiaanit, singularitariaanit, kyberpunkkarit, biopunkkarit, nanotutkijat, nootropistit, radikaalit kehonrakentajat, Viridiaanit, Kulttuurin agentit, Omegapointistit, teknomaagit, transgenderit, transtopiaanit, immortalistit, CR-dieettiläiset, upwingerit, avaruusmatkailun edistämiskeskuslaiset, kryonisistit, utopistit, robotit, kyborgit, androidit, synthzoidit ja ties mitkä ryhmittymä-yhdistelmät voivat porukoitua samankaltaisten päämäärien tavoittelussaan. Kaikkihan haluavat periaatteessa jollakin tavoin parempaa tulevaisuutta ja ovat valmiita tekemään jotain sen eteen. Tästä voi tietysti vääntää kättä vaikka kuinka pitkään, mikä liike on minkäkin liikkeen kattojärjestö, mutta näin minä asian näen.

Pekka Tolonen kirjoittaa MikroBitin artikkelissaan: ”Yhdysvaltain geeniteknologian tulevaisuutta kartoittavan raportin mukaan yhteiskunnan tulee jo alkaa valmistautua sosiaalisen infrastruktuurin muutoksiin ja aikaan, jolloin maailmassa elää 180-vuotiaita ihmisiä”.

No niin, alkakaahan valmistautua tekin! Hophop!

Ykköseltä tuli vastikään mukava, kaksiosainen dokumentti Leonardo Da Vincistä. Pariinkin otteeseen mainittiin, että Leonardo ajatteli ihmisen olevan pelkkä kone, jota voi kehittää eteenpäin. Leonardo olisi varmaankin transhumanisti, jos vielä eläisi. Kukaan ei luultavasti kysynyt Leonardolta, haluaako hän liittyä renessanssiin, mutta jos olisi kysytty, niin kaipa hän olisi liittynyt. Ja typerät uskovaiset tuhosivat tämänkin miehen radikaaleimmat ideat! Järkyttävää! Eikö uskovaisten raakuudella ole mitään rajaa?

Tässä vaiheessa lienee varmaan hyvä muistuttaa siitäkin, että kaikki mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta kenenkään muun tai minkään ryhmän virallista kantaa.

Uuden vuoden kunniaksi teen teille ehdotuksen: kertokaa minulle miksi ette ole transhumanisteja ja minä kerron teille miksi teidän pitäisi olla. Suora kysymys: Miksi et ole transhumanisti? Vastauksen voi lähettää mailiosoitteeseen, joka löytyy tuosta sivusta. Tämä kysymys ei vanhene, voit vastata siihen nyt heti tai sitten kun olet miettinyt asiaa tarpeeksi.

Minulle on vihjaistu, että olen muuttumassa liikaa ”yhden asian mieheksi” ja käymässä rasittavaksi (kiitos, Ylimies). Ymmärrän tämän. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin muuttumassa Jehovan todistajaksi tai menettämässä pikkuhiljaa otteeni todellisuudesta. Jatkuva nillitys johtuu siitä, että nämä ovat oikeasti jokaiselle tärkeitä asioita. Ne ”kuulostavat science fictionilta”, mutta se ei ole mikään vastaväite, joka pyyhkäisisi kaiken maton alle. Jos nämä asiat eivät kuulostaisi science fictionilta, niin eivät muutokset silloin olisikaan niin massiivisia. Jos taas kaikki olisivat aivan varmoja siitä, että näin tulee tapahtumaan, niin silloin kukaan ei tekisi mitään tulevaisuutensa hyväksi ja oltaisiin taas lähtöpisteessä.


“I wrote a story once called "Silent In Gehenna" in which a near-future student revolutionary is in an air duct trying to get out of an administration building in which he's just planted a bomb. Suddenly there's this golden glow, and he's captured by a machine that brings people to the future, and he finds himself in this golden cage suspended over a street, and coming down the street are these great grotesque alien creatures, Jabba The Hutt kind of things, on palanquins dragged by yoked teams of human beings. This guy, being a revolutionary, stands up there and screams at them, "Throw off your chains! Fight for your humanity! This is evil, evil! They mustn't use others as slaves!" They stop beneath them and beat their breasts and say, "God, yes, this is evil, evil. It's not a good thing." But then they roll on past and forget the whole thing. And he realizes, as all revolutionaries do, that you're just a fucking clown shouting at people who are agreeing, but not really listening.”
- Harlan Ellison, The World is Turning into a Cesspool of Imbeciles


Lisää popularisaatiota:
Transhuman Space – transhumanistinen roolipeli suoraan Steve Jackson Gamesilta.
Monsters in the Media – James Hughesin artikkeli ihmisrasismista Harry Potterissa, scifissä ja populaarikulttuurissa yleensä.