Niin, elämme tällä hetkellä kieltolain aikaa, tiesitsiesen? Kannabis on vain räikein esimerkki kielletystä aineesta, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla sallittu. Jack Herer on mies, joka tarjoaa 100 000 dollaria sille, joka pystyy todistamaan hänen väitteensä kannabiksesta vääriksi. Kannabiksen käyttö ei ole tiettävästi aiheuttanut ainuttakaan myrkytyskuolemaa, kun taas esimerkiksi alkoholi aiheuttaa jatkuvasti myrkytyskuolemia. Kofeiinikin aiheuttaa enemmän kuolemia kuin kannabis – käykää hakemassa Jack Hereriltä 100 000 dollaria, jos löydätte päinvastaisia todisteita. Jos alkoholia myydään kaupoissa houkuttelevan värikkäissä pulloissa, olisi vain reilua peliä myydä myös kannabista samalla tavalla. On vain kulttuurillinen harha, että tupakka ja alkoholi olisivat jotenkin vähemmän vaarallisia huumeita. Niiden tuttuus ja jokapäiväisyys tekee niistä hyväksyttyjä, kun taas muut (turvallisemmatkin) huumeet demonisoidaan ja kielletään kokonaan.
Minä en polta kannabista, koska en polta tupakkaakaan. Vaikka kannabis on vähemmän haitallista kuin tupakka, se on silti jossain määrin haitallista. Asia vain on niin, että kannabiksen kieltäminen on väärin. Lääkärienkin pitäisi pystyä vapaasti määräämään kannabista potilaille, joiden kipuja sen käyttäminen lievittäisi ja jotka sitä haluavat.
Tajuntaa laajentavilla aineilla tarkoitetaan yleensä esimerkiksi LSD:n tapaisia aineita, jotka vääristävät aisteja. Kyllähän se omalla tavallaan on tajunnan laajentamista, jos pystyy maistelemaan värejä tai näkemään olemattomia salaliittoja ympärillään ja kirjoittamaan niistä kirjoja kuten psykoastronautti Philip K. Dick (paitsi että Dick muuten kirjoitti Palmer Eldritchin ennenkuin itse kokeili ainetta, eikä sitten tykännyt siitä kokeiltuaan). Toisaalta sitä voisi pitää myös tajunnan supistamisena, jos ennen niin terävät aistit sumenevat ja muuttuvat vähemmän luotettaviksi. Riippuu mitenpäin asiaa katsoo. Minun valintani on, että jos jokin aine terävöittää ja selkeyttää ajattelua ilman sivuvaikutuksia, se vasta on tajuntaa laajentava aine. Toisaalta lääketiede voi tulevaisuudessa valmistaa sellaista designer-huumetta, joka laajentaa tajuntaa ja sekoittaa aisteja ihan ilman haitallisia sivuvaikutuksia. Eikä olisi mikään ihme, jos kannabinoidi-reseptorit saataisiin pienellä korjaamisella luulemaan, että koko ajan on ilmainen pilvi päällä.
Sellainen on pikkuisen kummallista, kun ihmiset näkevät jotain omituista ja tuumaavat siihen, että missähän aineissa tuonkin tekijät ovat olleet? Ihan kuin ihminen ei voisi keksiä hurjia juttuja ihan normaalisti. Monty Python -miesten epäiltiin keksineen sketsejä huumepäissään, vaikka ne tulivat ihan luonnostaan ilman mitään lisäaineita. Ovatko ihmiset niin mielikuvituksettomia, etteivät pysty itse keksimään omituisia asioita ilman huumeita? Enpä usko. Luultavasti he eivät vain uskalla tai osaa vapauttaa mielikuvitustaan ja laajentaa tajuntaansa tällä tavoin ”luonnollisesti”.
On jotensakin turvallista olettaa, että ihmiset ovat tavallisessa elämässä ihan normaaleja ja ajattelevat selkeästi normaaleja asioita, ja jos jotain kummallista hyppää esiin, niin syy ei ole ihmisen mielikuvituksessa vaan jossain huumausaineessa. On huvittava ajatus, että tavallisen tylsät ihmiset ottavat huumeita ja ovat sitten niiiin hauskasti sekaisin. Hetkelliseen mielenvikaisuuteen vedotaan sitten, kun mitään ainetta ei voi syyttää ja on pakko tunnustaa, ettei pysty hallitsemaan itseään jossakin tilanteessa. Omien ajatusten kaoottisuuden tutkiminen unohdetaan ja tungetaankin kaikki mielikuvituksen synnyttämät möröt piiloon alitajuntaan - eikä mielikuvitusmörköjä juuri sen vuoksi opita hallitsemaan ja ne hyppivät esiin juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä. Sitten pelätään, että pieni hulluttelu johtaa oikeasti hulluksi tulemiseen, vaikka varmempi keino tulla hulluksi on kieltää se itseltään.
”Mitä jos lennettäisiin kuuhun?”
”Heitä pois tuommoiset hullutukset.”
Hmm, menee taas tajunnanvirraksi.
Science fiction (sekä tavallinen tiede & teknologia) ovat minusta miellyttävimpiä tapoja laajentaa tajuntaa. Hyvän scifin lukeminen nuorella iällä on myös paras rokote ahdasmielisyyttä ja vahingollisia meemiviruksia vastaan.
Meemiviruksiin kun nyt päädyttiin, niin tiedättekö mikä on Narconon? Se on skientologien yritys värvätä huumeiden käyttäjiä joukkoonsa esiintymällä huumevieroituskeskuksena. L. Ron Hubbardin nimi vilahtelee siellä täällä ”keskuksen” sivuilla. Skepsis antoi skientologeille ja Narcononille Huuhaa-palkinnon vuonna 1991. Narcononin ”pitkävaikutteisesta huumehoidosta” (johon kuuluu tietysti kolmannessa vaiheessa ”L.Ron Hubbardin kehittämä etiikkamenetelmä”), voitte lukea enemmän Narconon Exposed -sivulta. Narcononin ”asiantuntijat” ovat kuulemma käyneet joissakin suomalaisissa kouluissakin levittämässä huumevalistusta.
Timothy Learyn sanat kannattaa muistaa:
Think for yourself.
Question authority.
Throughout human history, as our species has faced the frightening, terrorizing fact that we do not know who we are, or where we are going in this ocean of chaos, it has been the authorities, the political, the religious, the educational authorities who attempted to comfort us by giving us order, rules, regulations, informing, forming in our minds their view of reality.
To think for yourself you must question authority and learn how to put yourself in a state of vulnerable, open-mindedness; chaotic, confused, vulnerability to inform yourself.
Think for yourself.
Question authority.
Linkit
The Good Drug Guide – terveellinen ruokavalio, päivittäinen liikunta ja sopiva annostus älyhuumeita; siinä on hyvän elämän alkeet.
Cognitive Liberty and Ethics
The Vaults of Erowid
The Battle for Your Brain
Parasites and co-evolution of Recreational Drugs – ovatko sienet hallusinogeenisiä siksi, että niitä syövät eläimet sekoilisivat ja levittäisivät sieniä laajemmalle alueelle?
Suppose, for a moment, that the reproductive success of our DNA had been best served by coding for ecstatically happy vehicles rather than malaise-haunted emotional slum-dwellers. If this had been the case, then none of the pharmacological interventions discussed in The Good Drug Guide would be necessary. Life-long well-being would seem only "natural". We would all enjoy gloriously fulfilled lives. Each day would be animated by gradients of bliss. Unpleasant states of mind would be viewed as a tragic aberration. They'd be diagnosed as a freakish but clinically treatable type of psychopathology.
- The Good Drug Guide
Kommentit
Nimetön psykonautti @ 17:34:55 | 2004-01-30|
Kannattaisi laajentaa käsitystäsi psykedeelisten huumeiden vaikutuksista. Ei tosin välttämättä empiirisin tutkimuksin, mutta ainakin lukemalla vähän lisää. Nimittäin se pääpointti siinä jutussa ei todellakaan ole "aistien vääristyminen". Mainitsemastasi Erowidista luulisi löytyvän reittejä paremman käsityksen lähteille.
Yksityisetsivä @ 20:35:02 | 2004-01-30|
Anna tarkempaa informaatiota, linkkejä tiettyihin artikkeleihin tms.
Nimetön nautti @ 13:16:37 | 2004-01-31|
Okei, tässä on vähän jotain sekalaista:
- Psychedelic experience FAQ
http://www.erowid.org/psychoactives/faqs/psychedelic_experience_faq.shtml Toimii osin yleisenä johdatuksena, vaikkakin keskittyy enemmän käytännön näkökohtiin.
- http://www.psychedelic-library.org/ Täällä on laadukasta infoa ja artikkeleita vähän kaikesta psykedeeleihin liittyvästä, jos jaksaa tonkia, esim:
- The Nature of the LSD Experience http://www.psychedelic-library.org/terrill.htm
- Psychedelics and Religious Experience http://www.psychedelic-library.org/watts.htm (suosittelen!)
Yksityisetsivä @ 2:48:05 | 2004-02-01|
Kiitoksia. Luin nuo, mutta ei niissä ollut kovin uutta asiaa. Mystiset uskonnollistyyppiset kokemukset, joissa tuntee olevansa yhtä kosmisen tajunnan kanssa tai että vapautuu estoistaan ja näkee kaiken uudelleen kuin lapsen silmin ovat tietysti mukavia, mutta ne onnistuvat ilman aineitakin. Johtuuko yhtenäisyys kosmoksen kanssa psykedeelisessa kokemuksessa siitä, että on todella yhteydessä kosmoksen kanssa vai siitä, että tajunta on supistunut niin pieneksi, että normaali tietoisuus tuntuu kokonaiselta kosmokselta? Onko psykedeelinen oivallus universumista oikeasti nerokas vai onko se ihan tavallinen oivallus, joka vain tuntuu älyttömän nerokkaalta huumeen alaisena? Kun on ensin sekoittanut tajuntansa, niin yksi selkeä ajatus tuntuu vastaukselta kaikkeen. Tällainen tajunnan ”laajennus” ei kuulosta kovin järkevältä.
Nautti @ 17:18:41 | 2004-02-07|
Se on kyllä totta, ettei psykedeelejä käyttämällä mitään vastauksia maailmankaikkeuden mysteeriin löydä ja että samanlaisia kokemuksia voi tottakai saavuttaa myös ilman aineita. Oivallukseni olen itse löytänyt jo aiemminkin, mutta joissain muuntuneissa tiloissa ne vain tuntuvat todemmilta, hienosyisemmiltä ja kokonaisvaltaisemmilta kuin koskaan ennen, toisin sanoen niihin liittyy tällöin suuri tunnesisältö sekä tietty leimallinen selittämättömyyden tunne ja "sense of wonder", jota ei voi (kliseistä kyllä) sanoin kuvata. Vaikea on selittää myös "perimmäinen oivallus", sillä se on jo itsessään paradoksi ja kaiken lisäksi tuollaisista puhuminen on vähän hölmöä.
Jos järkevyydestä ja hyödystä puhutaan, psykedeelien suurin arvo lienee oman päänsisäisen tasapainon ja hyvinvoinnin mahdollinen lisääntyminen. Tosin näiden aineiden käyttämiseen liittyy aina pieni riski, ja siksi mielenrauhaa ja syvällistä introspektiota voi olla hyvä etsiä mieluummin vanhoin hyvin mutta hitaammin ja vaivalloisimmin keinoin.
Mitä tajunnan laajentamiseen (melko hölmö käsite mielestäni) tulee, uskoisin että em. aineet poistavat tietoisuudelta ja aisteilta tietyt rajoitukset (jotka ovat tietenkin välttämättömiä normaalielämän kannalta), jolloin käyttäjä joutuu valtavan ajatus- ja aisti-informaatiotulvan kohteeksi. Tämä saattaa selittää mainitsemaasi ykseyden tunnetta, sillä ääritapauksessa käyttäjä joutuu "antautumaan" tulvalle ja tulemaan yhdeksi saamansa ärsykkeiden, siis näennäisen kaikkeuden, kanssa. Tässä mielessä tajunnan voidaan käsittää jossain mielessä "laajenevan". Lainaan lopuksi Aldous Huxleynkin meskaliinikokemuskirjassaan Doors of Perception kierrättämää osuvaa sitaattia:
"If the doors of perception were cleansed, every thing would appear to man as it is, infinite.
--William Blake
Yksityisetsivä @ 13:50:35 | 2004-02-14|
Niin, kun ajatellaan että aivot ovat ikäänkuin suodatin, joka poistaa kaiken epäolennaisen informaation ja päästää läpi vain olennaisen. Kun suodattimeen pistellään vähän aukkoja, niin sisään pääsee sellaistakin mitä aivot eivät normaalissa tilassa huomioisi. Tässä on tietysti se puoli, että kun vaikka yksi aukko suodattimessa on suurempi kuin muut, kaikista pienemmistä aukoista läpi tuleva informaatio peittyy isosta aukosta tulevan alle. Tai jos suodatin otetaan kokonaan pois, niin kahvinpurut solahtavat pannun pohjalle eikä välissä tapahdu mitään. Minusta on tärkeää, että mitä tehokkaammat suodattimet on käytössä, sitä tarkempaa informaatiota saadaan. Suodattimeen ei pidä tökkiä isompia reikiä vaan lisätä pienempien ja tarkempien reikien määrää. Mitä suurempi resoluutio, sen tarkempi kuva. Jos havaitsemisen ovet nostetaan pois saranoiltaan, näemme kenties pelkkää valkoista valoa, mutta jos sen sijaan lisäämme ovien määrän miljardeiksi pikkuoviksi, näemme kaikki valon aallonpituudet eroteltuina ja voimme valita mitä kaikkia haluamme katsoa.
(Seuraavat kommentit olivat alunperin toisessa merkinnässä, mutta kuuluvat paremmin tähän.)
Unohdettu Genesis @ 14:06:30 | 2004-02-02|
Mitäs jos lähdettäisiin purkamaan tätä psykedeliahommelia aluksi vastakkasiesta lähtöastelemasta, siis siitä että ne saavat aivot toimimaan "paremmin" koska ne räjäyttävät auki sementoituneita ajattelu- ja kokemistapoja. Monet piintyneet tavat ovat niin "lähellä" sinua ettei niitä normaalisti huomaa oikeastaan lainkaan, ts. ei edes tiedosta mitä tapahtuu (alitajuinen/automaatinen toiminta).
Mistä syntyy vastustus muuntuneita tietoisuudentiloja kohtaan, kulttuurillisesta propagandasta? Don't knock it down unless you've tried it (Timothy Leary).
Yksityisetsivä @ 21:13:28 | 2004-02-02|
>ne saavat aivot toimimaan "paremmin" koska ne räjäyttävät >auki sementoituneita ajattelu- ja kokemistapoja.
Tietysti. Samalla tavoin voi pistää tahallaan viruksia tietokoneeseen, jolloin sen sementoituneet rutiinit aukeavat ja ulos voi ponnahtaa jotain todella luovia uusia ideoita.
>Mistä syntyy vastustus muuntuneita tietoisuudentiloja >kohtaan, kulttuurillisesta propagandasta?
En vastusta muuntuneita tietoisuudentiloja. Jos pystyisin muuttamaan tietoisuuttani selkeämmäksi ja tehokkaammaksi, tekisin sellaisen muutoksen tietoisuudentilaani välittömästi. Jos jokin aine tekisi minut tietoiseksi ruumiissani tapahtuvista kemiallisista reaktioista (eikä vain muka-tietoiseksi niistä), niin se olisi aika hyvää ainetta. Mutta tietoisuuden muuttaminen epämääräisillä aineilla, jotka voivat ehkä tuottaa epämääräisiä uusia ajatuksia tai kokemuksia hyväksi havaittujen ajattelutapojen hinnalla eivät hirveästi innosta.
Huumeet ja kulttiuskonnot toimivat aika samalla tavalla. Molemmat tarjoavat mystisiä huippukokemuksia, uusia ajattelutapoja itseä ja maailmaa kohtaan, räjäyttävät luutuneita käsityksiä ja kaappaavat kokeilijan joukkoonsa - mutta loppujen lopuksi sitä on vain nisti etsimässä seuraavaa piikkiä. Sen sijaan, että tyytyisimme tällaiseen, meidän täytyy pitää pää selvänä ja ottaa selkeä linja siihen, mitkä ovat oikeita käsityksiä ja mitkä pelkkää kulttipropagandaa ja hallusinaatioita. Joskus hallusinaatio voi osua oikeaan, mutta sen varaan ei kannata laskea.
Unohdettu Genesis @ 21:42:37 | 2004-02-02|
En ihan tasan ymmärrä mitä yhteistä tietokoneviruksilla ja ei-toksisilla ja ei-addiktoivilla mieltä avartavilla kemikaaleilla on. Ei kai oikeastaan mitään.
En vieläkään ymmärrä miksi tieto muuntuneista tietoisuudentiloista, ts. mielensä ominaisuuksista tulee kieltää, ikäänkuin mielenavartimien nauttiminen olisi jonkinlainen nykyajan tabu jota "kunnon ajattelija" ei edes harkitse. Jotain potkua ko. tropeissa täytyy olla kun kerran niistä mitään tietämättömät yksilöt suhtautuvat niihin niin voimakkaasti
Yksityisetsivä @ 19:17:02 | 2004-02-03|
>En ihan tasan ymmärrä mitä yhteistä tietokoneviruksilla ja ei-
>toksisilla ja ei-addiktoivilla mieltä avartavilla kemikaaleilla on.
>Ei kai oikeastaan mitään.
Jos sinulla on tarjota ainetta, joka todistetusti lisää aivojen tehokkuutta ilman sivuvaikutuksia, niin voin ottaa sitä. Epämääräinen mielenlaajennusvaikutus ei vain yksinkertaisesti riitä syyksi ottaa sitä.
>En vieläkään ymmärrä miksi tieto muuntuneista
>tietoisuudentiloista, ts. mielensä ominaisuuksista tulee kieltää,
>ikäänkuin mielenavartimien nauttiminen olisi jonkinlainen
>nykyajan tabu jota "kunnon ajattelija" ei edes harkitse.
Onko tässä joku ollut niitä kieltämässä? Sanon vain, että epämääräinen mystinen mielenlaajennus ei sovi minulle. Jos otan jotain ainetta, haluan tietää että mieleni laajenee sen vaikutuksesta oikeasti ja ilman sivuvaikutuksia. Jos pystyn ainetta otettuani päättelemään esim. jotain kuviotehtäviä paremmin kuin normaalisti, katson mieleni laajentuneeksi; jos kuvioiden värit vain pyörivät silmissä eikä niihin pysty keskittymään, katson mieleni supistuneeksi.
Unohdettu Genesis @ 19:50:34 | 2004-02-03|
Ymmärrän sinänsä mitä tarkoitat, tietääkseni sivuvaikutuksettomia ajatusboostereita ei juuri ole, tai sitten niiden vaikutus on varsin mitätön (useimmat "smartit").
Huomaan että pidät jostakin syystä ajatustoimintaa ainoana mielen oleellisena toimintona (ehkäpä tajunnan laajentaminen auttaisi laajentamaan näkökantaasi). Ajatustoiminnan tehokkuus on mahtava juttu, mutta en sanoisi mieltä "laajentuneeksi" kun keskitytään johonkin tiettyyn ajatusketjuun, vaan pikemminkin supistuneeksi. Ilmeisesti olet kiinnostunut aineista jotka parantavat keskittymiskykyä, sen sijaan että haluaisit räjäyttää tajuntasi? Ihan järkevä asenne, koska mielenlaajentimien kanssa saattaa käydä yllättäviä eivätkä kaikki ko. yllätykset suinkaan ole kivoja.
Yksityisetsivä @ 20:22:53 | 2004-02-03|
>Huomaan että pidät jostakin syystä ajatustoimintaa ainoana
>mielen oleellisena toimintona
Onko mielellä sitten muitakin oleellisia toimintoja? Vai erotatko esim. luovuuden ajatustoiminnasta?
>Ajatustoiminnan tehokkuus on mahtava juttu, mutta en
>sanoisi mieltä "laajentuneeksi" kun keskitytään johonkin
>tiettyyn ajatusketjuun, vaan pikemminkin supistuneeksi.
Monien ajatusketjujen keskittynyt seuraaminen samaan aikaan olisi hyvä laajentamisvaihtoehto. Kuten sanonta kuuluu: erikoistuminen kuuluu hyönteisille, ihminen tekee kaikkea. Näinä aikoina on kenties vähän pakko erikoistua, jos haluaa mennä tietyn alan ytimeen, mutta kunhan mieltä saa toivottavasti laajennettua toden teolla vaikkapa (bio)teknologian avulla, jokainen voi olla yhden illan ekspertti.
Unohdettu Genesis @ 15:48:30 | 2004-02-04|
Käsitteellisellä ajattelulla on saatu paljon aikaan mutta tietoisena olemisesta se on kovin pieni osa. Ajattelun lisäksi olet tietoinen, ts. tietoinen mielensisällöistäsi. Samoin koko maailmassa olemisen tapasi, ts. miten koet kehosi ja sen rajat, oman mielesi, persoonallisuutesi, ajan kulumisen jne. jne. on jotakin muuta kuin ajattelua. Kun teet jotakin asiaa ajattelematta mitään, ei myöskään ole kyse ajattelusta.
Miksi transhumanismin pitäisi rajoittua vain ajatteluprosessien kehittämiseen? Eikö transhumaani kokeminen/oleminen ole yhtä ylevä päämäärä? Supertajunta on paitsi superälykäs, tarvittaessa myös superlaajentunut (can you smell the colours dude?)
Yksityisetsivä @ 18:11:03 | 2004-02-04|
>Kun teet jotakin asiaa ajattelematta mitään, ei myöskään ole
>kyse ajattelusta.
Minä kyllä tarkoitin myös ei-tietoista ajattelua ajattelutoimintana tässä yhteydessä. Tietoinen ajattelu ei tietenkään tarkoita koko ajattelutoimintaa. Lasketaanko ei-tietoinen ajattelutoiminta yleensä ei-ajattelutoiminnaksi?
>Miksi transhumanismin pitäisi rajoittua vain
>ajatteluprosessien kehittämiseen? Eikö transhumaani
>kokeminen/oleminen ole yhtä ylevä päämäärä? Supertajunta
>on paitsi superälykäs, tarvittaessa myös superlaajentunut (can you smell the colours dude?)
Ei transhumanismi ajatteluprosessien kehittämiseen rajoitukaan. Minä näen myös kokemisen/olemisen ajatteluprosesseina, tietoisina tai ei-tietoisina. Supertajunta voinee varmaan haistaa värejä yms. mutta kuten oletettavasti supertajuntakin, minäkin haluaisin haistaa värit tietoisesti ihan selväpäisenä enkä minkäänlaisessa sekavuustilassa. Psykedeeliset sekavuustilat voivat tietysti olla ainutlaatuisia kokemuksia sellaisenaan, mutta taidan säästää ne posthumaaniuuteen ja ajaa sitten simulaatioina virtuaalihuumeilla.
Unohdettu Genesis @ 21:57:37 | 2004-02-04|
Mjoo, mutta muistetaan nyt kuitenkin että kyse ei ole välttämättä "psykedeelisistä sekavuustiloista", ko. aineethan kuitenkin toimivat pienissä annoksissa aisteja (näkö, kuulo, tunto, kehon asento) terävöittävästi, ja vähän suuremmissa kyky havaita säännönmukaisuuksia/harmonioita (patterns) esim. musiikissa tai luonnossa paranee, tai ainakin muuntuu (enhanced perception). Ei ole pakko mennä sekavuustiloihin asti.
Nuo simulaatiojutut ovat sen verran skifiä että niistä puhuminen ei ole oikein relevanttia, tuskinpa moista tapahtuu elinaikanamme....mutta voihan aina tietysti toivoa. Vaaratonta/sivuvaikutuksetonta sekään tuskin on, koska teknologia toimii täydellisesti vain tieteiskirjallisuudessa.
Yksityisetsivä @ 20:30:36 | 2004-02-05|
>aineethan kuitenkin toimivat pienissä annoksissa aisteja (näkö, kuulo, tunto, kehon asento) terävöittävästi, ja vähän
>suuremmissa kyky havaita
>säännönmukaisuuksia/harmonioita (patterns) esim.
>musiikissa tai luonnossa paranee, tai ainakin muuntuu (enhanced perception).
Kuulostaa hyvältä, ja vielä parempi jos näin on myös käytännössä. Nämä ovat tietysti vain aste-eroja, mutta kun lähdimme liikkeelle psykedeliasta, niin sana ei yleensä viittaa selventäviin efekteihin. Jos tarkoitamme psykedelialla oikeasti terävöittyneitä aisteja ja parantunutta hahmotuskykyä, niin siinä tapauksessa luonnollisesti puollan sitä.
>Nuo simulaatiojutut ovat sen verran skifiä että niistä
>puhuminen ei ole oikein relevanttia, tuskinpa moista tapahtuu >elinaikanamme....mutta voihan aina tietysti toivoa.
Pelkkä toivominen ei minusta riitä, vaan täytyy tehdä jotain sen eteen että jutut tapahtuvat elinaikanamme. Jos lähtee siitä ajatuksesta, että tällaista ei tapahdu elinaikanamme, niin se ei juuri innosta toimintaan - parempi on olla käytännöllinen optimisti ja tehdä jotain, niin asiat tapahtuvat suuremmalla todennäköisyydellä.
Minä ainakin pyrin elämään niin pitkään, että jutut tapahtuvat vielä elinaikanani.
Tommi @ 13:38:35 | 2005-09-01|
Itse asiassa tekniikka ei ole niin hirmuisen kaukana. Nyt jo on patentti olemassa ideasta, millä projisoidaan ultraäänellä "tallennettuja kokemuksia" aivoihin. Oliko Sonyn tuo vai kenen.
Minäkin haluan paljon enemmän kokemuksia, mutta kontrolloitavia sellaisia. Ongelmaksi tulee Wireheading-trap. Sama riippuvuus psykedeliaan voisi myös syntyä. Silloin älykkyys kuihtuisi.
Minä en ainakaan hirveästi luota omaan itsehillintääni.
Spiral @ 15:52:05 | 2006-08-29|
Mun mielestä ihmiset jotka kuvittelee että psykedeliaa voisi jotenkin simuloida, ei ymmärrä yhtään sitä, mikä psykedeelinen kokemus edes on.
Lieneekö taustalla sitten alitajuinen oletus jostain Descartesin aikaisesta ruumis-sielu-dualismista... Kokemus muuttaa aivoja fyysisellä tasolla ja ulkoa aiheutettu fyysinen muutos, muuttaa kokemusta. Mitään fundamentaalista eroa ei ole.
Psykedeelit eivät ole mitenkään toksisia, joten en ymmärrä jonkun 'simulaation', jolla sama tulos saavutettaisiin, etua. Kaikki psykedeelien oletetut vaarat liittyy itsessään kokemuksen luonteeseen. Olennaista psykedeelisessä kokemuksessa ei ole mitkään hallusinaatiot, sitäpaitsi en sanoisi tehostunutta visuaalista mielikuvitusta ja synestasiaa hallusinaatioiksi.
Ja jos herra transhumanisti uskoo että se mitä luontoäiti muovaili, ei ole 'pyhää', vaan siihen saa koskea, niin miksi meidän tapamme hahmottaa maailmaa on muka jotenkin oikea, psykedeelisessä tilassa ihmisen ollessa sekaisin? Aika surkeaa jos merkkaa vain joku ulkoapäin mitattava suorituskyky ennalta asetetuilla asteikoilla. Aika paljon missaa silloin elämästä.
Vähän niinkuin selittäisi sokealle näkemisestä, kun sokea haluaisi vain kuulla paremmin.
En minä ole menettänyt järkeäni millään tavalla psykedeelisten kokemusten takia. Ainoastaan kasvanut henkisesti. Kyseenalaistanut vanhoja kaavoja, luonut uusia. Mitään en ole menettänyt. Jos järki jotenkin menee psykedeelisen kokemuksen takia, se on alkujaankin ollut aika epävärmalla pohjalla.
"mutta kun lähdimme liikkeelle psykedeliasta, niin sana ei yleensä viittaa selventäviin efekteihin."
Johtuu asian mustamaalauksesta propagandakoneistojen ja kaikenmaailman hippien taholta. Alkuperäinen merkitys:
The word psychedelic is a neologism coined from the Greek words for "mind," ψυχή (psyche), and "manifest," δήλος (delos).
A psychedelic experience is characterized by the perception of aspects of one's mind previously unknown, or by the creative exuberance of the mind liberated from its ordinary fetters. Psychedelic states are one of the stations on the spectrum of experiences elicited by sensory deprivation as well as by psychedelic substances.
Psykedelia on oikeastaan ihmisen mielen luontainen kyky/moodi, jonka psykedeelit ainoastaan laukaisee. Kun ajatellaan vaikka psykedeelistä taidetta, niin sellaista voi ihan yhtä hyvin tehdä ihminen joka ei ole koskaan mitään psykedeeliä syönyt. Ne kaikki hassut kuviot kertoo ihmisen mielestä ja sen tavasta toimia, ei sienten aiheuttamista häiriöistä.
Yksityisetsivä |25.09.2006|
>Mun mielestä ihmiset jotka kuvittelee että psykedeliaa voisi jotenkin simuloida, ei >ymmärrä yhtään sitä, mikä psykedeelinen kokemus edes on.
Psykedeelinen kokemus on simuloitavissa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin, kun sen toiminta tunnetaan tarpeeksi hyvin.
>Ja jos herra transhumanisti uskoo että se mitä luontoäiti muovaili, ei ole 'pyhää', >vaan siihen saa koskea, niin miksi meidän tapamme hahmottaa maailmaa on muka >jotenkin oikea, psykedeelisessä tilassa ihmisen ollessa sekaisin? Aika surkeaa jos >merkkaa vain joku ulkoapäin mitattava suorituskyky ennalta asetetuilla asteikoilla. >Aika paljon missaa silloin elämästä.
Edelleen, minulla ei ole mitään subjektiivista psykedeelistä kokemusta vastaan, ja se voi varmasti tuntua erittäin mukavalta. Minä olen kuitenkin enemmän kiinnostunut siitä, miten nämä subjektiiviset kokemukset saadaan hallintaan objektiivisen todellisuuden puolelta. Eli miten tehdään objektiiviset asteikot subjektiivisille kokemuksille, ja miten näistä objektiivisista asteikoista saadaan yhtä hyviä tai parempia kuin subjektiivisten kokemusten subjektiivisista asteikoista. Subjektiiviset asteikot ovat joka tapauksessa vain subjektiivisia, eikä niitä voi toistaa yhden ihmisen päästä toiseen.
>Vähän niinkuin selittäisi sokealle näkemisestä, kun sokea haluaisi vain kuulla >paremmin.
Minä sanon sokealle, että kaikkien aistien pitäisi olla hänen itsensä hallinnassa, mutta sokea sanoo, että en halua hallita aistejani, haluan kokea aistien sekoittumisesta aiheutuvia erilaisia tiloja. Ja tämä on ihan ok, jos hän todella haluaa sitä ja saa siitä jotain. Mutta minä haluan mieluummin hallita omia aistejani, ja jos sekoitan niitä toisiinsa, haluan senkin tapahtuvan hallitusti. Jos hallinnan menettäminen on kokemuksen ydin, haluan menettää hallinnan hallitusti (niin sanotusti).
Pidän psykedeelisestä musiikista. Voin aina sammuttaa soittimen, joten se on hallinnassani. Psykedeeliset aineet eivät ole samanlaisessa hallinnassa. En voi kelata pään sisäistä psykedeelistä kokemusta taaksepäin ja toistaa sitä juuri samanlaisena. Koen missaavani jotain juuri silloin, jos kokemusta ei voi toistaa ja tarkkailla uudelleen, purkaa osiin, nähdä miten se toimii.
Minusta on nimenomaan väärin ajatella, että psykedeelinen kokemus on jotain niin erikoista ja outoa, ettei sitä voi toistaa, osittaa ja simuloida. Se on vain yksi mielen osa-alue, ja kun se on tarpeeksi hyvin hallinnassa, psykedeliasta tulee samanlainen massaviihteen muoto kuin televisiosta. Sinulla on kädessäsi psykedeliakaukosäädin, jolla voit surffata miljoonalla psykedeliakanavalla ja kokea juuri sellaista psykedeliaa kuin haluat, juuri niin pitkään kuin haluat, juuri niin monta kertaa kuin haluat.
