Vastauksia, osa 3

Joulu on taas. Aloitetaan Plökillä:

En mielelläni puutu vieraiden uskontojen teologisiin keskusteluihin,

Transhumanismi ei ole edelleenkään uskonto eikä uskonnoksi muutu, vaikka sitä toistelisi kuinka paljon. Uskonnot ovat epäempiirisiä ja dogmaattisia, transhumanistit taas ovat empiirisiä ja epädogmaattisia.

mutta yhden kysymyksen esittäisin: tiedostavatko transhumanistit, että ihmisruumiista pois siirtyneen transhumaanin tietoisuuden suhtautuminen maailmaan ja todellisuuteen on erilaisten aistimusten ja kokemusten vuoksi ratkaisevasti niin erilainen kuin ihmisen, että sitä voi perustellusti pitää ihmisen näkökulmasta yhtä vieraana elämänmuotona kuin ulkoavaruudesta hyökkääviä limamöykkyjä?

Kyllä, transhumanistit tiedostavat, että esim. tietokoneeseen ladattu mieli tai supertekoäly voi olla aivan erilainen kuin ihminen ja siten ”vieras elämänmuoto”.

Tiedostavatko transhumanistit, että transhumaanien älyjen ja ihmisten välille voi syntyä ratkaisemattomia eturistiriitoja? (Mielestäni se ensimmäisenä mieleen tuleva vastaus, että augmentoimattoman ihmisyyden ja täysin transhumaanin älyn välillä varmasti olisi monenlaisia siirtymä- ja ylimenomuotoja, ei ole riittävä.)

Kyllä. Ristiriitoja voi syntyä, ellei niitä tiedosteta. Ne kannattaa pyrkiä estämään jo etukäteen. Tästä syystä on syytä perustaa yhdistys, joka tekee kaikkensa, että riskit tiedostettaisiin ja niitä pyrittäisiin yhdessä estämään. Jos siirtymä- ja ylimenomuodot eivät ole riittäviä, niin perustele miksi ne eivät ole ja kerro, onko sinulla parempia ehdotuksia.


Ihmissuhteet on niinsanotusti keksinyt pyörän uudelleen. Sivuutan muutaman kysymyksen, koska ne pyörivät samojen aiheiden ympärillä, mutta jos jokin tärkeä kysymys jää vaivaamaan, huomauttakaa siitä ja vastaan siihenkin.

Eivät ihmiset ole vapaita valitsemaan tekojaan tietoisella tasolla, vaan he ovat hyvin pitkälti vaistojensa, viettiensä ja mielihyvärakenteidensa orjia. Ihmiset olisivat hoikkia tai normaalipainoisia, jos ihmiset olisivat vapaita valitsemaan oman painonsa.

Minä voin aivan vapaasti valita, haluanko laihduttaa vai olla laihduttamatta. Jos sinä et voi valita sitä vapaasti, olet viettiesi orja. Sinua täytyy auttaa pääsemään eroon tällaisesta vaistojen, viettien ja mielihyvärakenteiden vankilasta. Vai haluatko olla viettiesi vanki ikuisesti? Saat olla, jos niin valitset. Vai etkö voi valita sitäkään? Silloin olet todella pahasti viettiesi vanki.

Olen samaa siitä, että elämällä ei ole jotain tiettyä tarkoitusta. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin hänen tunteistaan kumpuava elämän tarkoitus, johon hän ei voi vaikuttaa tietoisesti kuin rajallisessa määrin.

Voimme valita, että muutamme tunteitamme. Vaikka meille tarjottaisiinkin vain rajallinen määrä vaihtoehtoja, voimme pyrkiä lisäämään vaihtoehtoja ja valita niistä. Jos emme voi valita omaa painoamme nyt, voimme pyrkiä siihen, että esim. bioteknologian avulla jokainen on tulevaisuudessa vapaa valitsemaan oman painonsa ja ulkonäkönsä. Kyseessä on periaatteessa vain vaihtoehtojen lisääminen. Sinä sanot, että tunteemme pakottavat meitä kohti Kuusamoa; minä sanon, että meidän tehtävämme on vapauttaa ihmiset tuollaisista alistavista tunteista ja antaa mahdollisuus matkailla edes ympäri Lappia, vaikkei kaikkialle maailmassa pääsisikään.

En pysty valitsemaan, sillä minulla ei ole tahdonvoimaa, itsekuria tai edes mainittavaa halua tehdä mitään vaihtoehtoisia valintoja sille, mitä tunteeni ovat valinneet.

Olet siis tunteidesi valintojen sätkynukke. Näet langat, joilla sinua ohjaillaan, mutta sinulla ei ole mitään halua edes yrittää katkaista niitä. Tämä on surullisen totta liian monen ihmisen kohdalla. Tässä tulemmekin mielenkiintoiseen kysymykseen: pitäisikö jonkun katkaista sinua ohjaavat langat väkisin? Jos haluat olla vankilassa, onko vapaiden ihmisten tehtävä vapauttaa sinut? Minun vastaukseni on, että voimme murtaa oven auki ja antaa sinulle ainakin mahdollisuuden poistua sellistäsi.

Onko olemassa jokin riskitön tapa kuoleman ja sairauksien poistamiseen? Elämä maapallolla on jatkunut aika pitkään sairauksista ja kuolemista huolimatta, joten nykyistä epäteknologista vaihtoehtoa voi hyvällä syyllä väittää riskittömäksi maapallon elämän kannalta.

Mikään ei ole riskitöntä. Ei nykyinen elämä eikä tulevaisuus. Kehitystä ei voi pysäyttää, joten voimme vain yrittää parhaamme mukaan ohjata sitä.

Minä en halua missään tapauksessa, että joskus tulee sellainen teknologia, joka sallii ihmisen vapaasti valita omat tavoittensa ja tunteensa. Se on liian vaarallista.

Minusta taas on vaarallista ajatella, että tällainen teknologia tosiaan tulisi enkä voisi mitenkään vaikuttaa sen tulemiseen. Haluan vaikuttaa siihen, että jos jokin uusi teknologia tulee, niin se on mahdollisimman turvallinen. On liian vaarallista olla tekemättä mitään. Pään työntäminen pensaaseen tai pakoon juokseminen ei auta. Jos en tee mitään, vaikutan osaltani siihen, että teknologian tuleminen on hallitsematonta eikä hallittua.

Tällaiselle ajattelulle on annettu nimikin: Maxipok. Lyhennys tulee sanoista “Maximize the probability of an okay outcome”. Löydätte tarkemman selvityksen Nick Bostromin esseestä Existential Risks: Analyzing Human Extinction Scenarios and Related Hazards. Tämä tiedoksi niille, joilla on sellainen harhakäsitys, etteivät transhumanistit välitä teknologian riskeistä. Transhumanistit ovat juuri sitä porukkaa, joka ottaa tulevaisuuden riskit vakavasti ja yrittää keksiä niihin tosissaan ratkaisuja.

Jos uusi teknologia voi keksiä esim. ratkaisun siihen, miten jokainen voi rakentaa kotioloissaan atomipommin, niin minä en halua uutta teknologiaa.

Toisinpäin kääntäen voisi sanoa, että ”jos uusi teknologia mahdollistaa sen, että kaikkien maailman ihmisten sairaudet parannetaan, minä en halua uutta teknologiaa”. Jos keskityt vain riskeihin, unohdat hyödyt - ja jos keskityt vain hyötyihin, unohdat riskit. Molemmat puolet täytyy ottaa huomioon, kun asioista päätetään. Minä olen optimisti, sinä vaikutat pessimistisemmältä; todellisuus löytyy taatusti jostain meidän välistämme. Parasta olisi yrittää yhdessä saada rakennettua se välissä oleva ”ihan okei” tulevaisuus eikä hyppiä äärimmäisyyksiin.

Äärimmäisyyksistä - kuten esimerkiksi kuolemattomuudesta - puhuminen on (ainakin minulle) vain tapa pitää katse kohdistettuna parhaimpaan mahdollisimpaan päämäärään ja pyrkiä pääsemään mahdollisimman lähelle tätä päämäärää. Tällä tavoin se ”ihan okei” tulevaisuus on todennäköisempi. Mieluummin harmittelen tulevaisuudessa sitä, että elän vain 500-vuotiaaksi kuin sitä, että elän vain 120-vuotiaaksi.

Entäs jos ei suunnitella minkään sortin tekoälyjä?

Vaikka sinä päättäisit, ettet niitä suunnittele, joku taatusti suunnittelee. Tämä on fakta tässä maailmassa. Suunnittelemisen ja rakentamisen estäminenkään ei auta mitään. Kiellot ja lait voivat hidastaa kehityksen kulkua, mutta eivät pysäyttää. Ainoa rakentava asia mitä voit tehdä on pyrkiä tekemään kehityksestä turvallista.

Eli loogisesti johdettuna, yliäly haluaa elää mahdollisimman pitkään ja se onnistuu siten, että se tuhoaa uhat sen pitkän elämän resursseille.

Kannattaa tehdä selkeä ero ihmisen ja superälyn välille: superälyllä ei tarvitse olla ihmisen perusmotivaatioita. Ihminen on syntynyt sattumalta näillä ihmismotiiveilla varustettuna, mutta superäly ei tarvitse meidän selviytymismotiivejamme sen enempää kuin jääkaappikaan. Meidän ei yksinkertaisesti kannata ohjelmoida tekoälyyn ihmisen perusmotivaatioita. Meidän ei myöskään kannata ohjelmoida sitä haluamaan itselleen ihmisen perusmotivaatioita, eikä edes haluamaan ihmisen perusmotivaatioiden haluamista.

Joten mikä kannattaa sitten valita superälyn perusmotivaatioksi? Superälystä kannattaa tehdä suorastaan epäihmismäisen ystävällinen. Niin ystävällinen, ettei kukaan ihminen pystyisi sellaiseen ystävällisyyteen. Tekoäly täytyy saada haluamaan ystävälliseksi kehittymistä niin paljon, ettei se halua ihmiseksi koskaan muuttuakaan. Miten tämä yli-inhimillinen ystävällisyys sitten voitaisiin määritellä ja rakentaa? Siitä yrittävät singularitarianistit ottaa selvää.

Yksi hullu itsekeskeinen motiivejaan ja halujaan säätelevä pahis pystyy atomipommeillaan tuhomaan koko maapallon.

Kyllä - ja yksi ihan jees tyyppi voi saada rakennettua superälyn, joka pelastaa maapallon tällaisilta hulluilta. Kumpaa näistä tyypeistä kannattaisi auttaa työssään?

Olemme syvällisten asioiden äärellä. Se on hyvä.


Pari vinkkiä
Opettavainen tarina kalastajista.
Toinen opettavainen satu, joka kertoo apinoista häkistä.

Ja pari linkkiä
http://imminst.org/forum/index.php?act=ST&f=118&t=1587&s=
http://www.singinst.org/intro/activism.html