Vastauksia, osa 4

Ihmissuhteet jatkaa syvällisten kysymysten äärellä.

En minä tunne yhtään ihmistä, joka ei olisi tavalla tai toisella viettiensä vanki. Sinä taidat olla harvinainen poikkeus. Miten ihmeessä on mahdollista vain valita olla olematta viettiensä vanki? Kuinka moni ihminen pystyy tekemään niin?

Toivottavasti en ole niin harvinainen tapaus. Viettien vastustaminen on kova homma vielä tällä hetkellä: jatkuvaa itsensä tarkkailua ja kontrolloimista. Mutta olen kai onnekas siinä suhteessa, että itsekontrolliviettini on niin voimakas, että vältän selkeimmät karikot suhteellisen helposti. Pienempien ja huomaamattomampien karikoiden kohdalla itsensä kurissa pitäminen vaatii ponnistelua, mutta mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee. Bioteknologia tekee todennäköisesti itsensä kehittämisen tulevaisuudessa aina vain helpommaksi, mutta perinteinen itsekuri on nykyään kätevin ratkaisu. Kaikkein pohjimmaisten viettien ollessa kyseessä muutoksien tekeminen on aika mahdotonta tässä vaiheessa, mutta eipä minulla ole minkäänlaista viettiä niiden muuttamiseenkaan.

Miten minut voidaan "vapauttaa" väkisin tunteistani? En minä halua, että muita ihmisia vapautetaan heidän tunteistaan. Tunteista vapautettujen ihmisten yhteisö olisi täysin ennustamaton - tuntemattominen vastaantulijoiden käytös ja motiivit voisivat olla mitä vain, vaarallistakin. Monet ihmiset vapauttasivat itsensä huonosta omasta tunnosta, syyllisyydentunnosta ja kiintymyksestä läheisiin ihmisiin, mikä sallisi heidän vapaasti toteuttaa itsekkäitä halujaan muista piittaamatta.

Eivätkö tuntemattomien vastaantulijoiden tunteet ja motiivit voi sitten olla mitä tahansa nykyäänkin? En minä ainakaan tiedä, millaisia rikollisuuksia naapurissa suunnitellaan. Vankiloissa istuu ihmisiä, jotka ovat vapauttaneet itsensä omastatunnosta, syyllisyydentunnosta ja kiintymyksestä (ainakin hetkeksi). Vapaalla jalalla kulkee valtavasti ihmisiä, jotka ovat vapauttaneet itsensä lapsuuden peloistaan tai löytäneet keinon vapauttaa itsensä agressioistaan vaikkapa hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä ihmisen sijaan. Masentuneella ihmisellä täytyy olla oikeus syödä masennuslääkkeitä päästäkseen eroon masennuksen tunteesta. Todella perustavanlaatuisten valintojen tekeminen siitä, mitä haluaa poistaa ja mitä säilyttää, pitäisi olla periaatteessa vapaaehtoista, mutta toisaalta pitäisi myös olla tarpeeksi järkeä päässä, ettei valitse ihan mitä sattuu. Alkuasukkaalle ei pitäisi antaa konekivääriä käteen ennenkuin hän ymmärtää mistä konekivääri tulee, mitä seurauksia sen käytöstä on ja mitä tapahtuisi jos kaikilla olisi konekivääri. Tai mitä tapahtuisi, jos kaikilla ihmisillä olisi nyrkit, joilla voi lyödä muita ihmisiä. Tai mitä tapahtuisi jos kaikilla ihmisillä olisi aivot, joilla voi suunnitella muiden ihmisten lyömistä. Voi olla, että tämä on taas optimistin puhetta, mutta minulla on sellainen perstuntuma, että kiintymystä läheisiin ihmisiin ei ainakaan liian moni ihminen valitsisi poistettavaksi ominaisuudeksi.

On valintoja ja on järkeviä valintoja. Voi valita, lähteekö käymään Kuusamossa vai toimivan tulivuoren kraaterissa. On hirveän suuri todennäköisyys, että Kuusamoon menijöitä on rutkasti enemmän, mutta tulivuoreen hyppääminen on silti yksi vaihtoehto. Jokainen voi valita, että ottaa puukon laatikosta ja lähtee tappamaan ihmisiä, mutta suurin osa käyttää puukkoa vain leivän leikkaamiseen. Tappajaksi ryhtyvä ihminen ryhtyy tappajaksi juuri siksi, ettei hänellä ole tarpeeksi muita, rakentavampia vaihtoehtoja. Itsemurhan tekevä ihminen ei näe tarpeeksi vaihtoehtoja, joten kuoleminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta toivottomaan tilanteeseen.

Miksei voi [pysäyttää kehitystä]? Transhumanistit uskovat moniin hyvin ihmeellisiin asioihin, miksi sitten ei noin simppeliin asiaan? Eikö sademetsien hakkuitakaan voida pysäyttää?

Kehitystä tapahtuu automaattisesti: ihminen tympääntyy vanhaan ja keksii uutta, evoluutio etenee ja planeetat kasaantuvat. Se on luonnonlaki. Itseasiassa tässä on sellainen mielenkiintoinen juttu, että teknologian pysäyttäminen vaatii vielä suurempaa teknologiaa!. Jos haluamme vieläpä tehdä itse evoluutiosta vapaaehtoisen valinnan, siihen tarvitaankin melkoista ultrateknologiaa. Itse en haluaisi evoluutiota pysäyttää, mutta sekin vaihtoehto olisi kenties hyvä saada käyttöön.

Välikysymys kaikille: Jos sinulla olisi käytettävissäsi sellaista ultrateknologiaa, että voisit pysäyttää koko maailmankaikkeuden kehityksen, käyttäisitkö sitä? Odotan mielenkiintoisia vastauksia kommenttiosastoon.


Minä olen kuvitellut, että transhumanistit haluavat aktiivisesti muuttaa ihmistä parempaan suuntaan? Onko kuitenkin niin, että että transhumanistit ovat vain erään sortin turvaorganisaatio, joka yrittää ohjata pysäyttämätöntä kehitystä oikeaan suuntaan? Vähän niin kuin luonnonsuojelijat?

Aivan oikein. Jotta muuttaisimme ihmisiä ja maailmaa parempaan suuntaan, on aktiivisesti ohjattava kehitystä parempaan suuntaan. Luonnonsuojelijat ja transhumanistit ovat samalla asialla siinä mielessä, että molemmat haluavat maailmasta paremman paikan. Luonnonsuojelu onnistuu parhaiten kehittämällä uudempaa ja luontoystävällisempää teknologiaa, ei pysähtymällä nykyiseen (melkoisen saastuttavaan) teknologiaan. Esimerkiksi aurinkoenergia on sellainen teknologia, jota pitäisi kehittää eteenpäin nopeammin. Tuolla avaruudessa on 150 miljoonan kilometrin päässä toimiva fuusioreaktori, jonka säteilemästä energiasta maapallo käyttää nykyään vain murusen. Maan päälle rakennettavien fuusioreaktoreiden kehitys on myös tärkeää, mutta transhumanistit haluavat myös korostaa sitä, että vielä tehokkaampien teknologioiden turvallinen kehitys (esim. juuri tekoäly ja nanoteknologia) tulisi olla vähintään yhtä tärkeää ja mielellään paljon tärkeämpääkin.

Eli meidän eromme on vähän niin kuin suhtautumisessa yrityksen johtamiseen. Minä haluan jatkaa isoisän pienellä putiikilla ja koetulla liikeidealla - sinä haluat laajentaa radikaalisti suuremmalla riskillä ja uusilla ideoilla.

Minä sanon, että jos haluamme jatkaa isoisän pienen putiikin pitämistä, täytyy ryhtyä radikaaleihin toimiin sen suojelemiseksi. Muuten putiikki voi olla pian mennyttä.

Eihän se edes kuulosta kovin superälykkäältä, jos se on ihmisen ohjelmoinnin orja. Ja superälyhän voi napata motiivit itselleen verkottuneiden tietokoneiden motiivipankista. Ja siitä ei päästä mihinkään, että looginen motiivi niin minun kuin sinunkin mielestäsi on elää mahdollisimman pitkään - muiden kustannuksella jos tarpeellista.

Periaate on, että meidän tehtävämme on ohjelmoida ns. siemen-tekoäly, joka pystyy ohjelmoimaan itse itseään siitä eteenpäin. Superäly kenties voisi napata motiiveja itselleen, mutta silläpä ei ole motiiveja napata itselleen motiiveja. Seuraavaksi sanot: ”No, sehän voisi tietysti napata itselleen motiivin napata itselleen motiiveja” – jep, mutta kun sillä ei ole motiiveja napata itselleen motiiveja nappaavaa motiivia. Ihmisen mielestä on looginen motiivi (tai oikeastaan vaisto) elää mahdollisimman pitkään (muidenkin kustannuksella) tietystä syystä: syy on se, että ihminen on evoluutiokamppailun tulos. Tekoäly taas ei ole evoluutiokamppailun tulos, eikä sen pitäisi olla juuri siitä syystä, ettei se ryhdy ”nappailemaan itselleen motiiveja”. Tekoälyllä voi olla looginen motiivi elää mahdollisimman pitkään, mutta sillä ei ole vaistoa elää mahdollisimman pitkään. Tästä samasta asiasta on juteltu piiitkään (katso tämä postaus SL4-listalla).

Kyse on antropomorfismista: yrität ympätä ihmisen ominaisuuksia tekoälylle ja sitten perustelet ominaisuuksien ymppäämistä omalla ominaisuuksien ymppäämiselläsi. ”Tekoäly tekisi näin, jos se olisi ihminen, ja sanon näin ihmisen motivaatioilla varustettuna tekoälyn tekevän todennäköisesti näin, koska olen varustettu ihmisen motivaatioilla” (tms.). Tekoälyn täytyisi toistaa koko ihmisen evoluutiokamppailu täysin samanlaisena, jotta se saisi samanlaiset motiivit kuin ihminen, eikä ihmisen monimutkaisia funktionaalisia adaptaatiota tuosta vain popsahda lähdekoodiin. Toinen asia on se, että tekoälyn ei tarvitse olla ollenkaan minäkeskeinen kuten ihmisen. Sillä ei tarvitse olla itseä, joka haluaa selvitä muiden kustannuksella, eikä tekoälylle kannatakaan antaa ihmisen kaltaista minäkäsitystä. Sehän olisi vaarallinen ratkaisu. ”Mutta entäs jos sittenkin?”, kysyt. Niin. Entäpä jos sittenkin? Entäpä jos sittenkin ilmestyy maagisia keijuja yliulottuvuudesta? Entäpä jos sittenkin koko maapallon evoluutioprosessi toistuisi täysin samanlaisena, jos se käynnistettäisiin uudelleen alusta? Sehän on periaatteessa mahdollista, vaikka onkin aivan helvetillisen epätodennäköistä.

Tämä on todella monimutkainen asia ja olisi melkoista itsensä yliarvioimista väittää, että tietää täydellisesti mistä on kyse. Minä en ainakaan kehtaa väittää sellaista. Näen kuitenkin sen, että ihmisten motiivien tunkeminen tekoälyyn tällä tavoin on ihmisnäkökulmasta johtuva virhe. Jos aihe kiinnostaa (ja sen pitäisi kiinnostaa!), kannattaa lukaista Eliezer Yudkowskyn Creating Friendly AI ja erityisesti sen kohta Beyond Antropomorphism. Tekoälytutkimusta lukiessa alkaa ajatella omaakin ajatteluaan uusista näkökulmista.

Miten muuten yliystävällinen superäly ratkaisi sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmat, vai eikö mitenkään? Jos toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Minä näkisin asian niin, että tulevaisuuden teknologioiden avulla kuka tahansa voi (toivottavasti) vaihtaa sukupuolta tai tehdä itsestään sukupuolettoman androgyynin. Sukupuolten välisen tasa-arvon ongelma häviää, kun kaikki voivat tasa-arvoisesti olla kumpaa sukupuolta haluavat.


Linkkivinkki
Betterhumans on avannut Ask an Expert -palvelun, jossa voitte kysyä kinkkisiä kysymyksiä eri alojen eksperteiltä. Asiaa sivuten sieltä löytyy tällä hetkellä Nick Bostromin vastaus siihen, mitä merkitsee vapaa tahto.