Transhumanismin tarpeellisuus

Markun verkkoloki, stardate 08012004: Panun esille ottama kysymyksenasettelu antaa ymmärtää, että meitä odottaa vastakkainasettelu, jossa on kaksi osapuolta. Luultavasti osapuolia tulee olemaan enemmän. Sellaisessa asetelmassa minkään osapuolten totaalinen vastakkainasettelu on epätodennäköisempi kuin kahdenvälisessä vastakkainasettelussa.

Hyvän huomion lisäksi Markku tekee myös erittäin oleellisen kysymyksen: En oikein ymmärrä tätä mm. Yksityisetsivän kaikki mukaan transhumanistista tulevaisuutta rakentamaan -puhetta, koska en näe mitään tarvetta minkäänlaisen joukkoliikkeen tai verkoston muodostamiseen. Minulla on vaikeuksia hahmottaa, mitä konkreettisia tehtävä sellaisella voisi olla. Transhumanistien tulevaisuusvisioiden mahdollistava teknologia on jo kehitteillä eri tieteen ja tekniikan aloilla(tietotekniikka, biotekniikka, lääketiede yms.). Toisaalta ihmisen teknisin keinoin muokkaamista ja parantelua periaatteellisista syistä vastustavilla liikkeillä ja filosofioilla, kuten uskonnollinen fundamentalismi, on vahvana vastavoimana jo olemassaoleva sekulaarieettinen perinne.

Jokaisella on kai omat syynsä liittyä mukaan. Vastikään tehdyssä World Transhumanist Associationin kyselyssä (pdf-tiedosto) kävi selville melko odotetusti, että syyt liittymiselle ovat sekä henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen että yleisemmän hyvinvoinnin edistäminen. Eniten ääniä saaneita motivaatiota olivat nämä:

1. Edistää rationaalisuutta ja humanistisia arvoja
2. Elää niin pitkään kuin mahdollista
3. Kehittyä niin älykkääksi/rationaaliseksi kuin mahdollista
4. Elää niin rikasta elämää kuin mahdollista
5. Varmistaa, että kaikki hyötyvät tulevaisuuden teknologioista

Itse kyselyssä olisi tietysti voinut olla enemmänkin vaihtoehtoja, mutta jos kaikkien jäsenten syyt liittyä mukaan lueteltaisiin, niin niitä olisikin sitten yhtä paljon kuin liitossa on jäseniä. Toisille kyseessä on pelkkä harrastus, toisille kokonainen elämäntapa.

Tarvitaanko tällaista liikettä, kun kerran tiede ja teknologia edistyvät kuitenkin? Minun mielestäni tarvitaan. On oikeastaan ikävä sanoa, että liikettä tarvitaan, koska jos maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset todella ymmärtäisivät tulevaisuuden teknologioiden mahdollisuudet ja olisivat aktiivisempia niiden suhteen, transhumanismia ei tarvittaisi. Kuten monen muunkin yhteiskunnallisen liikkeen tapauksessa, niin tavallaan transhumanismin tehtävänä on tehdä itsestään liikkeenä hyödytön.

Minä ajattelen transhumanismia mielelläni hyppynä eteenpäin science fictionista: erilaisten epämääräisten tulevaisuuksien kuvittelun sijaan rakennetaan oikeasti toteutettavissa olevaan teknologiaan perustuva yhteinen visio tulevaisuudesta ja pyritään toteuttamaan se käytännössä. Yksinkertaistaen siis tehdään scifistä totta – mutta ei kuitenkaan ihan mistä tahansa scifistä, vaan niistä tulevaisuusvisioista, jotka voidaan oikeasti toteuttaa ja jotka kannattaa toteuttaa.

Orion’s Arm –projekti on läheisesti sidoksissa transhumanismiin tästä näkökulmasta katsottuna: siinähän rakennetaan yhteistä tulevaisuusvisiota kovaan tieteeseen perustuen. Sekään ei kuitenkaan pyri toteuttamaan tulevaisuusvisioitaan aktiivisesti oikeassa elämässä kuten transhumanistit.

Ihmisen rajoitusten ylittäminen on transhumanismin kenties olennaisin seikka. Transhumanistit painottavat sitä, että ihmisyys ei ole mikään pysyvä olotila, johon olemme ainaisesti sidottuja. Tätä näkökulmaa ja sen seurauksia ei huomioida nykyään tarpeeksi. Esimerkiksi Marsin asuttamisesta puhuttaessa Mars asutetaan aina ihmisillä ja puhutaan Marsin muokkaamisesta ihmisille sopivaksi. Miksei mieluummin muutettaisi ihmistä paremmin Marsiin sopivaksi? Tällaiseen itsensä muokkaamiseen pitäisi jokaisella olla oikeus, ja tätä oikeutta ajamaan tarvitaan maailmanlaajuinen liike. Ihmisellä täytyy olla oikeus ja mahdollisuus muuttaa itseään radikaalistikin pitkäikäisemmäksi, suorituskykyisemmäksi tai älykkäämmäksi esim. lääkkeiden, bioteknologian tai nanoteknologian avulla.

Henkilökohtaisella tasolla transhumanistinen filosofia toimiikin usein niin, että ihmiset ryhtyvät ajattelemaan tekojensa seurauksia tarkemmin ja muuttamaan elämäntapojaan terveellisemmiksi jo nykypäivän keinoilla. Terveys on hyvä esimerkki transhumanistisen ajattelun ja nykypäivän perusajattelun ristiriidasta: sairaita ihmisiä parannetaan lääkkeillä, mutta terveitä ihmisiä ei muokata normaalia terveemmiksi. Geeniteknologiaa käytetään poistamaan perinnöllisiä sairauksia, mutta geenimuuntelun käyttöä esimerkiksi eliniän pidentämiseen yli normaali-ihmisten rajoitusten ei oteta paljon huomioon. Ihmisiä ei yritetä tehdä paremmiksi, kaikki vain muovaillaan samaan ahtaaseen muottiin.

Tulevaisuuden teknologioihin tulisi yleensäkin panostaa enemmän kuin nykyisin, koska niiden toteutuessa elämä saattaa muuttua dramaattisesti kaikilta osa-alueiltaan. Nykyään keskitytään liian lyhyiden aikavälien projekteihin. Tarvitaan enemmän kaukonäköisyyttä, mahdollisuuksien tiedostamista ja niihin valmistautumista. Teknologiaa kehitetään, mutta kehitetäänkö sitä hyödylliseen suuntaan? Kehitetäänkö sitä tarpeeksi nopeasti? Tarpeeksi turvallisesti ja eettisesti? Kehitetäänkö teknologioita oikeassa järjestyksessä? Mitä pitää kieltää ja mitä sallia? Näihin asioihin tarvitaan enemmän transhumanistista perspektiiviä.

”Porukalla kun mennään ja yhdessä kun tehdään”, niin saadaan enemmän aikaan, sehän on selvä asia. Oli se sitten uusluddiittien kanssa väittelyä, tieteellistä perustutkimusta, informaation levittämistä, teknologiaan sijoittamista, ääri-ilmiöiden analysointia, robottien rakentelua, huutosakkina toimimista laboratorioissa ahkeroiville työn sankareille, nanoteknologian vaarojen tutkimista, ihmismielen salojen selvittämistä, kantasolututkimuksen puolustamista, supertekoälyn suunnittelua, protestointia epäreiluja lakeja vastaan, terveysruokareseptien vaihtamista, kirjavinkkien antamista, avointen kirjeiden kirjoittelua, uusien ideoiden keksimistä, uusien vaihtoehtojen tarjoamista tai mitä tahansa muuta hyödyllistä aktivismia, niin kaikki edistää paremman tulevaisuuden rakentamista. Ei tarvitse kutsua itseään transhumanistiksi näitä asioita edistääkseen - mutta toisaalta, kun taustalla on kokonainen liike samoin ajattelevia, se voi edistää asioita tehokkaammin.

Johtopäätös: Transhumanismi kannattaa, jos sen itse laittaa kannattamaan.


Linkkivinkki
Be Very Afraid: Cyborg athletes, Transhuman Ideals & Posthumanity – juttu siitä, miksi huippu-urheilijat ovat tietämättään transhumaaneja. Atleetithan harjoittavat epänormaalia ruokavaliota, syövät lisäravinteita, käyttävät happitelttoja noustakseen normaali-ihmisen suorituskyvyn yläpuolelle, käyttävät tieteellisesti tutkittuja ja parhaita mahdollisia urheiluvälineitä, käyttävät dopingia jne... Monissa lajeissa atleetit pinnistelevät jo ihmismäisen suorituskyvyn ylärajoilla, mutta aina löytyy joku uusi harjoittelumetodi tai aine joka boostaa eteenpäin.

Jos joku luddiitti siis väittää transhumanistien yrittävän muokata itseään ”moraalittomiksi ja epäihmismäisiksi mutanteiksi”, niin osoittakaa vain sormella isolihaksisia huippu-urheilijoita ja käskekää mennä valittamaan heille.