Anonyymit absolutistit

En ole ikinä ollut kännissä. Tämä tieto tulee yleensä shokkina ihmisille. Oletetaan, että kaikki ovat ainakin kerran elämässään juoneet sen verran alkoholia, että ovat saaneet kokea tuon autuaan myrkytystilan. Pidetään jotenkin omituisena, jos ei tahdo kertaakaan kokeilla. Joskus oletetaan takaperoisesti, että minulla on ongelmia alkoholinkäyttöni kanssa - etten pysty hallitsemaan juomistani, ja olen sen takia raitis. Juttuhan on päinvastoin: minä nimenomaan hallitsen juomistani.

Eräässä suositussa kotimaisessa elokuvassa (sivumennen sanoen pöljä leffa) on peli, jossa voittaa olemalla vähiten kokenut. Eli sanomalla ”en ole koskaan diibadaaba”, ja jos muut ovat diibadaaba, saa pisteen. Jotakuinkin tähän suuntaan säännöt menivät. Minä olisin luultavasti yksi tuon pelin suurmestareista: en ole koskaan polttanut tupakkaa, en ole koskaan polttanut pilveä, en ole koskaan juonut gammaa, en ole koskaan syönyt sieniä… ja niin edelleen, kuva tuli varmaan selväksi.

Joku ranskalainen ajattelija on sanonut: Ihminen on sitä rikkaampi mitä useammista asioista hänellä on varaa pysytellä erossa. Näinhän se on. Minulla on varaa pysytellä erossa aineista, koska en tarvitse niitä. Elämäni on mukavaa ilmankin. Päässäni on jo valmiiksi sen verran mukavia kemikaaleja, etten tarvitse ylimääräisiä kemikaaleja sekoittamaan niiden toimintaa. Vanha Kulttuurin sananlasku taas sanoo: Raha on köyhyyden merkki. Koska Kulttuurissa saa kaiken tarvitsemansa ilmaiseksi, rahaa käyttävät sivilisaatiot ovat Kulttuuriin verrattuna köyhiä. Sama juttu.

Absolutismini paljastuttua on seuraava olettamus usein se, että olen joku tiukkapipoinen jeesustelija, joka tahtoo kieltolain uudelleen voimaan. Väärin. En käytä itse mitään huumausaineita, mutta puolustan ihmisten oikeutta päättää omista asioistaan. Jos haluat poltella pilveä, minun puolestani saat poltella ihan vapaasti, kunhan et vahingoita toiminnallasi muita. Saat piikittää vaikka heroiinia jos niin haluat, mutta heti kun alat tekemään rötöksiä huumeiden takia, olet siirtynyt itsesi vahingoittamisesta muiden vahingoittamiseen. Siihen vedän rajan.

Olen siis tyytyväinen olooni tällaisena kuin olen, mutta siinä ei ole kuitenkaan koko tarina: haluan olla vielä terveempi, vielä tyytyväisempi ja vielä tehokkaampi. Tämä nykyinen olotilani on vasta hyvä alku. Haluan ylittää normaalin ihmisyyden rajat. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haluan popsia nootropicseja eli älyhuumeita (älylääkkeitä, älypillereitä). Tavalliset huumeet pistävät aivot sekaisin, mutta älyhuumeet terävöittävät älyä ja suorituskykyä entisestään. Niitä ei ehkä pitäisi kutsua lainkaan huumeiksi, koska ne eivät huumaa vaan selkeyttävät. Monien aineiden kohdalla nämä rajat ovat häilyviä, mutta periaate on tämä. Laajalla skaalalla en henkilökohtaisesti laske älyhuumeiksi pelkästään ”älyä” nostavia aineita, vaan kaikki henkistä ja fyysistä suorituskykyä (sekä elämää) pidentävät aineet.

Aine nimeltä Piracetam (Nootropil, pirasetaami) oli se, joka oikeastaan loi koko älypillereiden kategorian. Piracetam on keskushermoa stimuloiva ja ”älykkyyttä” lisäävä aine, jolla ei tiettävästi ole minkäänlaisia sivuvaikutuksia eikä siihen jää koukkuun (jotkut kyllä valittavat sen aiheuttavan pientä pääkipua). Piracetamia käytetään tavallisesti mm. alkoholistien hoidossa, mikä on tavallaan aika huvittavaa: ei-alkoholistit käyttävät alkoholisteille tarkoitettua lääkettä parantaakseen henkistä suorituskykyään. Suomessa Piracetamia annetaan ilmeisesti vain reseptillä keskushermoston toimintahäiriöistä kärsiville, mikä on taas kummallista logiikkaa: alkoholia ja tupakkaa saa myydä kaupassa kaikille, mutta Piracetamia ei. Järjetöntä. Toinen usein mainittu älyhuume on Vasopressiini (Diapid), joka vilahtaa jopa Bruce Sterlingin kirjassa Schismatrix. Lyö itseäsi otsaan, jos luulit sitä pelkäksi fiktioksi.

Jotkut väittävät, ettei aineilla ole edes paljon vaikutusta, suurin osa on pelkkää plasebo-efektiä. Mutta miksi urheilijoilta kiellettäisiin niiden käyttö, jos niillä ei todella olisi vaikutusta? Ja miksi aineiden käyttäjiksi paljastuvat yleensä voittajat ja ennätysten tekijät? Kyllähän sen näkee, että (ainakin joillain) aineilla on vaikutusta. Parhaat perinteiset keinot edistää älykkyyttään ja suorituskykyään ovat terveellinen ruokavalio, liikunta ja lukeminen, mutta pillereitäkin pitäisi ainakin saada kokeilla omalla vastuulla. Tuskin Piracetamista enempää haittaa on kuin päivittäisestä tupakoinnista. Nootropiinit eivät ole ihmelääkkeitä, jotka tekevät idiooteista neroja, mutta ne saattavat antaa hieman ylimääräistä potkua.

Toinen asia, joka otetaan usein esiin nootropiineista puhuttaessa, on ”karman laki” eli että jokaisella tehostuksella on hintansa. Tällainen ajattelu on harmillisen yleistä myös science fictionissa, jossa uusi hieno keksintö iskee aina jotain kautta keksijäänsä päin naamaa (viimeksi muistan nähneeni tämän selvästi Stargate-sarjan jaksossa, jossa Macgyver kumppaneineen käytti voimarannekkeita). Vaikka karman lailla on helppo tapa järjestää juoneen käännekohta, se on kuitenkin todellisuudessa pelkkää humpuukia.

Doping, steroidit ja hormonit – näillä sanoilla on erittäin negatiivinen kaiku. Mielikuvat niiden käyttäjistä ovat jotain parrakkaiden venäläisten naisurheilijoiden ja aivottomien amerikkalaisten bodarien väliltä. Mutta entä jos ollaan urheilukenttien ulkopuolella? Jos ei aio osallistua kilpailuihin, ei aineiden käyttöön pitäisi muilla olla mitään sanomista. Omapahan on asiani, jos haluan niitä testata. Jos minä en valita sinulle viinanjuonnista, älä tule valittamaan minulle hormoneiden syönnistä. Hyvin toimivista steroideista ei puhuta, koska ihmisiä ei haluta kannustaa niiden käyttöön. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka Aricept-niminen lääke, jota käytetään yleensä Alzheimerin taudin hoidossa. USA:n armeija kokeili Ariceptia huvikseen terveisiin hävittäjäpilotteihin ja tulokset olivat hyviä: reaktioajat nopeutuivat ja muisti parani. Mitään mainittavia sivuvaikutuksia ei ollut. Mutta mitä lääkeyhtiö teki? Se lopetti tutkimukset, koska terveet ihmiset saattaisivat alkaa käyttämään sitä.

Tehokkaita älyhuumeita löytyy satoja erilaisia. Boostereiden käyttö on tosin vielä nykyisellään melkoista arpapeliä, koska sivuvaikutuksista ja yhteisvaikutuksista ei tiedä - jokaisen ihmisen kemia on erilainen, joten se aine mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Hankalaa on myös se, että samoja aineita saatetaan myydä kymmenillä eri nimillä. Ja sitten pitäisi löytää vielä se itselle sopiva annostus! Ja jos aineita alkaa tilata ulkomailta postin kautta, niin epäilyttävä pillerilähetys jää helposti tulliin jumiin ja pian pakettisi onkin Poliisi-TV:n pääaiheena. Onkohan muutaman älypisteen korotus kaiken vaivan arvoista? Taitaa olla turvallisempaa pysytellä vielä normaaleissa multivitamiineissa ja lisäravinteissa.

Älyhuumeet eivät tietenkään ole ainoa keino ylittää ihmisen rajoja, eivätkä läheskään tehokkain, mutta ei nyt syödä makeaa mahan täydeltä. Juotko sinä muuten mehua, jossa on Omega-3 ja -6 rasvahappoja tai Ginsengiä? Niitä voi pitää mietoina älyhuumeina. Kofeiinia samaten. Oletko ajatellut, että kahvinjuonnillakin on joskus sivuvaikutuksia kuten päänsärky tai vatsakipu? Aiotko nyt lopettaa kahvinjuonnin siksi, että sillä on liikaa sivuvaikutuksia oikeisiin piristysvaikutuksiin verrattuna?


Linkkejä (vanhoja linkkejä poistettu, uusia lisätty 17.05.07, vanhemmat arkistolinkit kommenteissa)

Wikipedia - Nootropic

Cognitive Enhancement: Methods, Ethics, Regulatory Challenges (PDF)

Converging Cognitive Enhancements (PDF)

www.lef.org

The Lycaeum