Selviytyjät

On tiettyjä asioita, jotka jokaisen maailman ihmisen pitäisi tietää. Yksi sellainen elintärkeä tieto on se, kuinka tehdään paalusolmu. Jos osaat tehdä vain tavallisen kengännauhasolmun, asiasi ovat huonossa jamassa. Entä jos putoat kaivoon? Sinulle lasketaan pelastusköysi ja pelastajat käskevät sinua sitomaan köyden ympärillesi - paalusolmulla. Siinä sitten meneekin sormi suuhun, että mikäs ihme se paalusolmu oikein on? Opettele siis tekemään paalusolmu, se saattaa pelastaa henkesi. Jokaisen sivistyneen ihmisen täytyy osata tehdä paalusolmu. Äidit ja isät, opettakaa lapsillenne kuinka tehdään paalusolmu. Sen pitäisi olla yhtä selvä asia kuin pyörällä ajamisen opettaminen.

Jokaisella järkevällä ihmisellä pitäisi olla aina myös veitsi mukanaan. Sen ei tarvitse olla mikään ramboveitsi, jonkinlainen pikkuruinen terä avainnipussa riittää. Ei sitten tarvitse tuijottaa tyhmänä, kun täytyisi katkaista köysi. Ihminen on kehittänyt historiansa aikana valtavasti työkaluja, mutta vielä nykyäänkin saattaa tulla eteen sellainen yksinkertainen ongelma, että pitäisi saada tavallinen köysi poikki, eikä mitään sopivaa katkaisuvälinettä olekaan mukana. Hampaat eivät kestä eivätkä käsivoimat riitä. Kaikki tämä teknologia ja tietotaito, eikä yhtä vaivaista narunpätkää saa poikki! Ihminen on tällaisessa tilanteessa yhtä avuton kuin apina. Miljoonastakaan työkalusta ei ole mitään hyötyä, ellei niitä ole mukana silloin kun tarvitsee. Ottakaa tästä neuvosta opiksenne, hyvät naiset ja herrat: pitäkää aina edes pientä teräasetta mukananne.

Jokaisen maailman ihmisen pitäisi opetella hieman perusselviytymistaitoja. Macgyveriksi ei tarvitse ryhtyä, kunhan tietää edes tietyt perusjutut. Nykyään kaikki osaavat lähettää sähköpostia, mutta normaali itsepuolustus saattaa muodostua ylivoimaiseksi tehtäväksi. ”Taistele tai pakene” –reaktio on muuttunut pelkäksi paikallaan seisomiseksi. Ihmiset ovat niin tottuneet asioiden sujumiseen, että kun asiat eivät sitten sujukaan aivan täydellisesti, iskee apatia. Ei osata tehdä itse mitään, aletaan vain purra peukalonkynttä ja rukoillaan pelastusta henkiolennoilta tai ufoilta. Voi hyvänen aika sentään, pojat ja tytöt: opetelkaa puolustamaan itseänne!

Opetelkaa edes, mitä merkitsevät sellaiset käsitteet kuin vipu ja kiila - älkääkä vain lukeko teoriaa, vaan opetelkaa hyödyntämään niitä käytännössä. Kun tiedätte tällaiset yksinkertaiset asiat, olette jo merkittävästi paremmassa asemassa kuin avuttomat apinat.

Tärkeintä selviytymisessä on kuitenkin asenne. Asenteen on oltava sellainen, että tuli millainen tilanne tahansa, siitä voidaan selvitä. Ei pidä ryhtyä itkemään pahaa maailmaa ja alistua kohtaloonsa. EI PANIIKKIA, kuten Encyclopedia Galactica neuvoo. Kyllä tästä selvitään, ei mitään hätää. Älä luovuta. Jos jokin menee rikki, sen voi korjata. Jos jokin asia on pielessä, se voidaan hoitaa kuntoon. Jos yksi ratkaisu ei toimi, keksitään toinen ja kolmas ja vaikka viidestuhanneskuudestoista kunnes onnistutaan. Kyllä me jotain keksitään. Periksi ei anneta. Kun muut jäävät istumaan passiivisina ja voivottelevat että kaikki on turhaa, kunnon yksityisetsivä ottaa vasaran käteen ja laittaa asiat tapahtumaan. Mikään este ei ole niin korkea, etteikö sitä voisi ylittää kovasti yrittämällä. Tällaisesta asenteesta käytetään nimitystä käytännöllinen optimismi. Jotkut puhuvat myös Olympialaisesta asenteesta, mutta se ei välttämättä ole ihan sama asia. ”Herkuleksen urotöitä Olympialaisella asenteella” on silti kaikkien kunnon yksityisetsivien motto.

Asiaan liittyen satuin olemaan eilen raskaissa kenttätöissä. Homma oli tietysti huippusalainen, joten en voi siitä enempää puhua. Alan miehille voin vihjaista, että tehtävään liittyi mm. suuri määrä lamppuöljyä, säkillinen vehnäjauhoja ja pieni pullo titaanitetrakloridia (tässä vaiheessa kaikki salaiset agentit nojaavat taaksepäin ja virnistelevät tietäväisinä). Asian ydin on siinä, että eilisessä tehtävässäni näin taas tavallisten ihmisten taholta niin alkeellisia virheitä, että ihan pahaa teki. Tuntui, että kaikki haaste hommasta häviää, kun pahimmat vihollisetkin mokailevat kuin alakoululaiset amatöörit.

Tällaisen amatöörihelvetin koettuani päätin aloittaa juttusarjan nimeltä Mitä Jokaisen Maailman Ihmisen Pitäisi Tietää (MJMIPT). Nimensä mukaisesti sarjan jutut kertovat sellaisista asioista, jotka teidän kaikkien kotikatsomoissa istuvien kengänkuluttajien tulisi sisäistää ihan oman hyvinvointinne tähden (eikä minunkaan tarvitsisi enää hävetä koko ihmislajin puolesta teidän toilailujenne takia).

Ylläolevat neuvot olivat MJMIPT-oppitunti numero 1.

SALAINEN MUISTIO: Kryoniikka

Esko Valtaoja sanoo Finlandia-palkitun kirjansa Kotona maailmankaikkeudessa sivulla 83: Jenkeissä on tosin muotia syväjäädyttää itsensä heti kuoleman jälkeen, ajatuksena että lääketieteen kehittyessä ruumis tai ainakin aivot voidaan aikanaan sulattaa ja herättää uudestaan henkiin, mutta hommaan uskominen vaatiikin sitten jo hiivasienen tasoista älykkyyttä.

Lausahdus on siinä mielessä hauskassa paikassa, että seuraavat sivut Valtaoja omistaa kirjastaan sen kertomiseen, kuinka äärimmäisissä olosuhteissa elämä ylipäätään voi selvitä. Jos elämä voi selvitä rutikuivassa autiomaassa, horroksessa Antarktiksen jäissä, kilometrien syvyydessä valtameren pohjassa, kuumassa lähteessä, tulivuoren onkaloissa ja kirjaimellisesti peruskallion sisässä, ei luulisi pienen pakastamisen haittaavan.

Munasolu voidaan pakastaa vuosikausiksi ja sulatuksen jälkeen sitä voidaan käyttää hedelmöityksessä aivan kuten tuoretta munasolua. Eläinmaailmassa kryoniikka on tuttu juttu vaihtolämpöisillä eläimillä; monet käärmelajit ja kilpikonnat voivat vaipua horrokseen ja antaa ruumiinlämpönsä laskea pakkasen puolelle. Kanadalainen metsäsammakko on oikea kryomestari: se pystyy säätelemään jääkiteiden muodostumista elimistössään ja tarvittaessa jäädyttämään sisäelimensä umpeen. Se viettää talven jäähorroksessa, sydän ja keuhkot pysähdyksissä, ja käynnistää ne uudelleen keväällä. Elävien eliöiden pakastus on tietysti eri juttu kuin kuolleiden, mutta kuka voi yleensä määritellä missä kuoleman raja menee? Nykyisin sairaaloissa “palautetaan kuolleista” rutiininomaisesti ihmisiä, jotka olisi sata vuotta sitten julistettu heti kuolleiksi ja kuopatuiksi. Ihmiset voidaan palauttaa henkiin sairaalapöydällä, vaikka he olisivat olleet “kuolleina” useita minuutteja (ja lääketieteen ja laitteiden kehittyessä tuo perinteinen 4-6 minuutin aikaraja kasvaa jatkuvasti).

Kryoniikka eli kuolleiden ihmisten pakastaminen (kyllä - vain kuolleita ihmisiä pakastetaan, ei eläviä) siinä toivossa, että heidät voidaan mahdollisesti herättää henkiin joskus tulevaisuudessa keksittävillä menetelmillä, on monille pelkkää huuhaata. Eihän normaali ihminen sellaiseen ryhdy, mitä lie hyväuskoisten ihmisten huijaamista! Kunnon ihmiset kuolevat ajallaan ja ainoa oikea tapa käsitellä vainajia on pistää heidät puuarkkuun ja haudata maahan mätänemään tai vaihtoehtoisesti polttaa tuhkaksi! Niinhän kunnon ihmiset tekevät, vai mitä? Niin on tehty tuhansia vuosia, se on siksi paras tapa ja kaikki muu on turhaa hömpötystä. Jos uskoo kuolemanjälkeiseen elämään, niin jäädyttäminenhän saattaa vaikka (gulp) pilata mahdollisuudet päästä taivaaseen. Sielu saattaa jäädä jumiin jääkaappiin! Karmeaa! Antakaa minun mädäntyä rauhassa, senkin hullut tiedemiehet!

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että ei kiitos. Madonruokana makaaminen ei kuulu minun tulevaisuudensuunnitelmiini. Haluan ruumiini säilötyksi jäähän, se on paljon sivistyneempi tapa. Mieti asiaa hetki: haluatko itse kuolla vailla minkäänlaista toivoa henkiinherättämisestä? Vai haluatko ostaa lottokupongin, jolla on pienenpieni mahdollisuus voittaa päävoitto? Mitä sinulla on hävittävää?

1. Et osta kuponkia ja kryoniikka ei toimi: Et häviä rahaa ja pysyt kuolleena.
2. Ostat kupongin ja kryoniikka ei toimi: Häviät hieman rahaa ja pysyt kuolleena.
3. Et osta kuponkia ja kryoniikka toimii: Et häviä rahaa, mutta pysyt kuolleena.
4. Ostat kupongin ja kryoniikka toimii: Voitat päävoiton ja heräät henkiin.

Jos et veikkaa, et voi voittaa. Siitä kryoniikassa on pohjimmiltaan kyse. Kryoniikan periaate on, että kunhan vain datastruktuuri säilyy kutakuinkin luettavana, kiintolevyn tiedot voidaan vielä palauttaa, vaikka horros jatkuisi miljoona vuotta. Itse elämän prosessia ei siis tarvitse säilyttää vaan ainoastaan rakenne, josta prosessi voidaan käynnistää uudelleen. "Se kuollut ei oo mi voi iäti maata/ aikojen myötä voi kuolokin laata", siteeraa Valtaojakin H.P. Lovecraftia (muuten) erinomaisen teoksensa sivulla 183. Kuolema on sairaus ja siihen voidaan keksiä jonain päivänä lääke.

Kukaan ei tietenkään pysty ennustamaan, onko henkiinherättäminen mahdollista tulevaisuudessa. Mutta kukaan ei voi myöskään ennustaa päinvastaista. 1700-luvun lääkärit eivät osanneet kuvitellakaan, mitä 1900-luvun lääkärit voivat tehdä. Yrittäkääpä nyt kuvitella mitä 2100-luvun lääkärit osaavat tehdä ja pieleen menee varmasti. Voimme ainoastaan säilyttää ruumiin hyvässä kunnossa ja odottaa – ei, otan sanani takaisin: voimme säilyttää ruumiin hyvässä kunnossa JA voimme tehdä eläessämme työtä sen eteen, että joskus keksitään keino herättää pakastetut ruumiit henkiin. Ei meidän tarvitse pyöritellä passiivisesti peukaloitamme, voimme tehdä jotain konkreettista jo tänään. Geeniteknologiaa, nanoteknologiaa, tekoälyteknologiaa – niitä ei saada polkaistua esiin tyhjästä, ne täytyy tehdä itse. Kannattaa siis olla aktiivinen tieteen ja teknologian edistäjä eläessään, jotta heräisi nopeammin kuoltuaan.

Miten ihmisen jäädyttäminen tapahtuu käytännössä? Kun ihminen heittää virallisesti veivinsä, ruumis kiikutetaan vesijäähän pakattuna kryo-organisaation hoiviin mahdollisimman pikaisesti. Suoneen isketään aineita, jotka estävät veren hyytymisen ja verta kierrätetään siirron aikana sydän-keuhkokoneen lävitse. Paikan päällä vereen tungetaan kryoprotektantteja (esimerkiksi glyserolia), joilla pyritään minimoimaan jäädyttämisen aiheuttamat soluvauriot. 75% elimistön vedestä korvataan pakkasnesteillä. Sitten ruumis upotetaan silikoniöljyyn ja jäähdytetään –79 Celsiusasteeseen. Prosessia jatketaan siitä nestemäisellä typellä, kunnes ollaan hitaasti mutta varmasti kivuttu –196 asteeseen (aikaa kuluu tässä vaiheessa kokonainen viikko). Nyt kaikki biologinen toiminta ruumiissa on pysähdyksissä ja molekyylit on lukittu paikoilleen. Jos luulit, että ihminen vain upotetaan nestetyppihässäkkään ja käännetään termostaatti pakkasen puolelle, olit väärässä; prosessi on käytännössä tässäkin selitettyä monivaiheisempi. Itseasiassa ruumis laitetaan ilmatiiviiseen alumiinisäiliöön makuupussiin käärittynä ja pää alaspäin (näin pää pysyy kauimmin kylmänä vuodon sattuessa).

Suuren yleisön tiedossa ei välttämättä ole se, että uudempiakin tapoja ruumiin (tai kryoniikkakielellä potilaan) säilytykseen löytyy nykyään. Vitrifikaatio on säilytystapa, jossa ruumis muutetaan osittain lasimaiseksi, mikä säilyttää ruumiinrakenteen muuttumattomana vielä paremmin – tämä kannattaa valita silloin, kun tavallisen jäädyttämisen aiheuttamat soluvauriot tuntuvat ongelmallisilta. Lasitusprosessi ei aiheuta käytännössä ollenkaan vaurioita. Kolmas tapa on muovitus, mutta perinteinen jäädytys on kuitenkin selvästi suosituin tapa. Se ei tunnu liian dramaattiselta muutokselta, meillä kaikillahan (ainakin täällä Suomessa) on kokemusta kovasta pakkasesta.

Star Warsista kaikki muistavat Han Solon säilömisen karboniittiin, eikä se näyttänyt hirveän hauskalta – mutta Han Solokin heräsi henkiin Jedin Paluussa, vai kuinka? Sehän siis toimii! Katsokaa vaikka Star Wars jos ette usko! Ja olihan Dark Starin kapteeni myös säilötty jäähän ja hyvin tuntui aika kuluvan. Ja entäs suosikkisarjani Lexxin kryokammiossa makaava 2000-vuotias palkkamurhaaja Kai, joka herätetään aina silloin tällöin harventamaan populaatiota? Tai Tom Cruisen tähdittämä Vanilla Sky? No, scifihupi sikseen. Faktaa on kuitenkin se, että nykyteknologialla pystytään ruumiita säilömään melkoisen tehokkaasti. Kunhan työntekijät muistavat kaataa välillä lisää nestetyppeä säiliöön, potilaat pysyvät kiltisti paikoillaan vuodesta toiseen, kesät talvet. Sähkökatkot eivät säiliöitä haittaa, jos sitä pelkäsit - nestetyppi pysyy kylmänä ihan itsekseen.

Egyptiläisillä oli tapana muumioida faaraonsa ja laittaa heidät pyramidiin säilytykseen kaikkine kultaesineineen ja palvelijoineen, mutta he eivät ilmeisesti odottaneet minkäänlaista henkiinheräämistä tässä maailmassa. Aivot imettiin ulos pääkopasta nenän kautta ja sisuskalut vedettiin pihalle kyljestä, minkä jälkeen ruumiin sisäosat huuhdeltiin viinillä tai vastaavalla. Ei kovin hyvä idea mielen säilymisen kannalta, vaikka ulkokuori jossain muodossa säilyikin. Pelkän pään kryosäilytyksen ideana on se, että tulevaisuuden geeni- ja nanoteknologialla voidaan varmaan kasvattaa uusi ruumiskin, jos säilötyn mielen henkiinherätys onnistuu. Tuleehan pelkkä pää halvemmaksi ja vie vähemmän tilaa.

Suurin osa kryoniikkasopimuksen tekijöistä rahoittaa paikkansa jääkaapissa yksinkertaisesti ja kätevästi: tekemällä kryoniikkaorganisaatiosta henkivakuutuksensa edunsaajan. Koko ruumiin pakastamista varten täytyy ottaa n. 120 000 dollarin henkivakuutus, päätä varten riittää n. 50 000 dollaria (hinnat Alcor). Kryoniikka ei ole pelkästään rikkaiden huvitus, suurin osa sopimuksen tehneistä on ihan tavallisilla tuloilla eläviä ihmisiä. Paikan jääsäiliössä saa itselleen tupakoinnin lopettamisen tai kuukausittaisen puhelinlaskun hinnalla. Lisäksi saa tyylikkään ID-teräsrannekkeen ja kaulaketjun, joissa ilmoitetaan että ruumis täytyy toimittaa kryoniikkaorganisaation hoiviin niin mahdottomalla tohinalla kuin mahdollista. Voi myös tallentaa esim. päiväkirjansa tai videoita itsestään sitä varten, jos ei herättyään heti muistakaan kuka peilistä katsoo. Kryoniikkaorganisaation työntekijä tai vapaaehtoinen ymmärtää ehkä kokemuksen kautta tavallista kaduntallaajaa syvällisemmin, kuinka arvokas yksikin sekunti elämää on. Siitä ei olla valmiita luopumaan ilman taistelua.

Suomessa ei tällä hetkellä ole minkäänlaisia kryoniikkapalveluita ja muuallakin Euroopassa ollaan melko lapsenkengissä. Suomessa ollaan myös innokkaita tekemään ruumiinavauksia pienimmästäkin syystä, joten jos kryoninen säilöminen yleistyy, tällaista käytäntöä on pakko muuttaa. Ei olisi kiva menettää paikkaansa pakasteessa vain siksi, että lääkärillä on pienenpieni epäilys kuolinsyystä.

Parasta kai muuttaa jenkkeihin, jos sattuu kuolemaan.


Linkkejä

Alcor Life Extension Foundation
Cryonics Institute
Merkle/Cryonics
Cryonics Europe
Timeship Building
Immortality Institute
Foresight Institute
Tieteen Kuvalehti/Ikuisen elämän odotussali
Transhumanismi: Usein Kysytyt Kysymykset

Salatut sodat

Muistan tarkalleen sen hetken lapsuudestani, kun löysin supersankarit. Se tapahtui vuoden 1988 tammikuussa. Näin marketin lehtihyllyssä Hämähäkkimies-lehden numeron 1/88. (Edit 2009: vai oliko se sittenkin 9/87? Epäluotettava ihmismuisti on epäluotettava.) Kannessa oli karamellinvärisiin trikoisiin pukeutuneita hahmoja syöksymässä suoraan lukijaa kohti niin tyylikkäinä, että pikkupoika oli täysin myyty näyn edessä. Lehti oli pakko ostaa.

Olin kyllä lukenut aiemminkin Batmania ja Teräsmiestä (vanhan tutun Aku Ankan ohella), mutta tässä Hämähäkkimiehen numerossa oli jotain käsittämättömän upeaa: jatkosarja nimeltä Salatut Sodat. Tuonpuoleinen-niminen jumalhahmo oli kerännyt kaikki pahimmat superrikolliset ja kaikki parhaimmat supersankarit keinotekoiselle planeetalle tappelemaan toisiaan vastaan ilman sen kummempia selittelyjä. Teräsmies-lehteen verrattuna sarjalla oli valtava etumatka pikkupojan silmissä: yhden lehden hinnalla sai kokonaisen joukon supersankareita kotiin! [Olen odottanut, milloin elokuvantekijät keksivät yhtä loistavan myyntikikan; League of Extraordinary Gentleman on jo hyppäys tähän suuntaan. (Edit 2009: niinhän siinä tapahtui, X-Men tuli teattereihin ja Kostajat tulossa.] Homma vaikutti niin loistavalta, että tuskin maltoin odottaa jatko-osien ilmestymistä. Ryhdyin keräämään supersankarisarjakuvia.

Kirjastossa käydessäni sitten tajusin, että oli myös ihan oikeita kirjoja supersankareista, tai ainakin sinnepäin. Paikallisessa kirjastossa oli hylly, jossa luki Sience Fiction (kyllä, siinä oli kirjoitusvirhe). En muista tarkkaan ensimmäisiä lainaamiani kirjoja, mutta Asimovin toimittamat novellikokoelmat, Jules Verne ja Douglas Adams löytyivät melko äkkiä. Niistä oli hyvä lähteä liikkelle. Huomasin, että tiettyjen tyyppien kirjoittamat kirjat ja novellit olivat vähän parempia kuin muiden. Kirjoissa ei ollut trikoisiin pukeutuneita tyyppejä, mutta sehän johtui vain siitä, ettei niissä ollut kuvia (saatoin silti kuvitella ihmisille tyylikkäitä superasuja päälle).

Sience Fiction -hyllystä löytyi myös juttuja zombeista ja vampyyreistä ja frankensteineista, mutta sarjakuvien supersankarit olivat silti minulle mieluisampia: he käyttivät erikoiskykyjään tekemällä kaikkea siistiä, kun taas esimerkiksi vampyyrit olivat aina hirviöitä, jotka ihmiset tuhosivat. Hirveätä tuhlausta! Olin aina enemmän Draculan puolella tappelussa, koska hänellä oli superkykyjä. Tavalliset ihmiset olivat tylsiä hahmoja, jotka olisivat vain suorittaneet arkiaskareitaan ilman Draculan kaltaista supertyyppiä. Olisin halunnut nähdä, että tiedemiehet menevät Draculan hautakammioon, tutkivat sen ruumista ja keksivät sen kuolemattomuuden ja supervoimien salaisuuden, mutta mitä vielä! Tyhmät äijät menivät ja iskivät vampyyrille aina puuvaajan sydämeen ja hävittivät ruumiin. Siinä meni sekin tilaisuus hukkaan. Olisivat tehneet ruumiinavauksen ja ottaneet selville, mistä vampyrismi johtui! Saamarin pöljät.

Scifin ydin oli minulle ensi hetkestä lähtien siinä, että siinä nähtiin pidemmälle kuin tähän tavalliseen normaalielämään. Ne eivät saarnanneet toisilta tähdiltä tulevista pelastajista (kuten ne hörhökirjat, joita myös erehdyin lukemaan) vaan kertoivat ihmisistä, jotka kohtasivat outoja ilmiöitä tai keksivät outoja asioita, mutta jotka kuitenkin pystyivät tarinan edetessä selittämään ja ratkaisemaan tieteen keinoin. Tiedemiehet ja heidän luomuksensa, jotka selvisivät lähinnä terävän älynsä (ja kenties laserpyssyjen) turvin olivat scifin sankareita. Sarjakuvissa taas oli pikaisesti jaotellen kolmenlaisia supersankareita:

(1) mutantteja, jotka saivat erikoiskykynsä jo syntymässä
(2) tavallisia ihmisiä, jotka saivat superkyvyt vahingossa
(3) tavallisia ihmisiä, jotka tekivät itsestään tarkoituksella supersankareita

Eniten minua kiinnostivat kolmannen tyypin hahmot - ne, jotka loivat itse itsensä. Mutta aina tuli eteen se sama ”karman laki”: loistava keksintö tuhottiin vahingossa tai tarkoituksella lopussa. Aargh! Aina tekoälyyn tuli joku vika, jonka takia tekoäly täytyi tuhota. Aina robotti sekosi ja se täytyi tuhota. Uusi lääkekeksintö johti aina outoihin sivuvaikutuksiin. Aina koko homma unohdettiin ja päätettiin olla yrittämättä koskaan enää, koska jokin kosminen voima pakotti ihmiset pysymään tavallisina. Aina sama homma! Mikseivät ne ottaneet oppia virheistään ja rakentaneet seuraavasta tekoälystä tai robotista parempaa? Miksei lääkettä kehitetty edelleen? Yksi epäonnistuminen lannisti koko homman! Eivät kai asiat voineet todellisuudessa olla näin?

Sitten tuli Salatut Sodat ja sarjan suurenmoinen hahmo nimeltä Tohtori Doom. Tohtori Doom oli paras pahis alusta lähtien. Hän loi itse supervoimansa eikä kunnioittanut ketään. Hän haastoi jumalankaltaisen Tuonpuoleisen pelkän teknologiansa avulla ja voitti, saaden kaikki jumalalliset voimat itselleen. Eräs yksittäinen sarjakuvaruutu, jossa sadistinen jumalhahmo kiduttaa Tohtoria, mutta Tohtori kurkottaa epätoivoisesti ainoalla kädellään kohti yläpuolellaan leijuvaa rintahaarniskaa, on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Tohtori Doomin epätoivoisessa ja tuhoontuomitussa yrityksessä kapinoida kaikkivaltiasta vastaan ja onnistua siinä oli minulle suurenmoista vertauskuvallisuutta. Kun Tuonpuoleinen asetti planeettataistelulle säännöksi ”tuhoa vihollisesi ja saat kaiken mitä haluat” vain Tohtori Doomilla oli pokkaa asettua vastustamaan (no, Galactus yritti myös aluksi huonolla menestyksellä). En ihaillut Doomin typeriä maailmanvalloitussuunnitelmia enkä hölmöjä pakkomielteitä, mutta samaistuin hänen individualismiinsa ja pelottomuuteensa. Hän näki kauemmas ja uskalsi yrittää suurempia asioita. Hän hyppäsi ulos systeemistä.

Salattuja Sotia lukemalla minusta tuli lopullisesti ateisti. Kyllä, sarjakuvien syytä kaikki. Jos uskovainen tänä päivänä kysyy minulta, mikä saisi minut kääntymään takaisin uskonnolliseksi, voin täydellä varmuudella sanoa, ettei yhtään mikään. Pysyn ateistina, vaikka heittäisit minkälaisia todisteita jumalan olemassaolosta eteeni. Vaikka Jeesus hyppäisi eteeni ja tekisi sata ihmetekoa, en kääntyisi uskoon. Minua ei pysty käännyttämään. Ja mistä tämä johtuu? Siitä, että minä olen Tohtori Doom. Ateismi tarkoittaa minulle sitä, etten suostu alistumaan. En kumarra ketään enkä mitään. Jos todistat minulle, että jumala on olemassa, se ei muuta vakaumustani ollenkaan. En ryhdy palvomaan jumalaa, vaan alan taistelemaan jumalaa vastaan. Jumalan olemassaolo on minulle täysin sivuseikka – oli taikka ei, en palvo sitä kummassakaan tapauksessa. Vaikka jumala uhkaisi iskeä minua nyt salamalla päähän koska kirjoitan tätä, en lopettaisi kirjoittamista. Vaikka sielu olisi olemassa ja joutuisin helvettiin tämän kirjoittamisen takia, en ryhtyisi palvomaan jumalaa. Pelossa eläminen ei ole minua varten. Pukeudun mieluummin metallihaarniskaan ja teen vallankumouksen.

Jumalia ei kumarreta, niitä vastustetaan.

Mutta miksi Hulk on sisällä talossa? Ei se mitään, sillä… HULK LYÖ!

Kommentit
Kävijä @ 6:28:34 | 2006-05-14|
Tämä oli hauska juttu, koska minullekin Marvelin Salatut Sodat tuli erääksi virstanpylvääksi.

Kun Doom oli saanut Tuonpuoleisen voimat, niin sanoi olevansa "valaistunut". Muistin kuulleeni termin ja kiinnostuin Buddhalaisuudesta. Sen jälkeen luin muista uskonnoista. Saman vuoden eli vuonna 1988 lokakuussa aloin lukemaan Raamattua. Marraskuussa 1988 tulin uskoon.

Omalla kohdallani tapahtui varsin päinvastainen asia kuin sinulle, koska kiinnostuin uskonnoista tuon Marvelin Salattujen Sotien jälkeen. Sitä ennen olin aikamoinen sci-fi friikki.

No, olen myös kiinnostunut transhumanismista, tosin etupäässä kristillisestä transhumanista. Huomasin että transhumanismi ja kristillinen teologia, erityisesti jumallistumisoppi eli theosis sisältävät paljon samaa materiaalia. Kristushan on Logos joka tekee ihmisen jumalliseksi kristillisen teologian mukaan. Tosin Logos sisältää myös Mythoksen eikä pelkästään eksplisiittistä Järkeä.

Eräässä mielessä transhumanismi voidaan nähdä myös että logos tekee ihmisen jumalliseksi. Kuitenkin tämä logos on riisuttu versio ja tarkoittaa lähinnä ihmisjärkeä ja ehkä myöhemmin posthumaania järkeä.

Hauska juttu että tuo Marvelin Salatut Sodat on heittänyt ihmisiä eri suuntiin.

Yksityisetsivä |25.09.2006|
Mielenkiintoinen juttu. Oliko Tuonpuoleisen suunnitelmana alusta lähtien, että Doom tulisi ja kaappaisi häneltä voimat? Ja Galactuksen kuuluikin kuolla ristillä Doomin vuoksi, jotta Doom saisi Galactuksen ruumiista lisäpotkua hybrikselleen? Mutta sitten Tuonpuoleinen hiippaili sisään ja varasti voimat takaisin Doomilta, kun tämä yritti lähteä tappelemaan Mefistoa vastaan... mytologinen sekoitus menee liian monimutkaiseksi.

UNI: King Tool

Näin unta, että olin Toolin keikalla. Se järjestettiin suuressa teltassa. Katsojat istuivat pitkien pöytien ääressä kynttilöiden valossa ja söivät samalla kun kuuntelivat konserttia. Katsojakunta oli erittäin sivistynyttä, kenellekään ei olisi tullut mieleenkään mennä huutamaan eturiviin. Eturiviä ei varsinaisesti ollutkaan, eikä lavaa. Rummut olivat samassa tasossa pöytien kanssa. Teltassa vallitsi rauhallinen ja harras tunnelma, kuin esiintymässä olisi ollut klassinen sellotrio.

Minä istuin kolmannella pöytärivillä. Tuumin, että Tool todistaa tällaisella taidetempauksella olevansa taas hieman normaaleja rokkibändejä progressiivisempi. Vieressäni istuva henkilö sanoi, että konsertin nimi oli King Tool. Se oli kunnianosoitus toiselle hienolle bändille, King Crimsonille. Taas sitä Toolin poikien mustaa huumoria.

Konsertti alkoi. Tiesin odottaa jotain erikoista, mutta yllätyin silti. Valot syttyivät ”lavan” etualalle ja valojen alla oli valtavan kokoinen syntetisaattori. Se oli suunnilleen kolmen metrin levyinen ja koskettimet olivat pari kertaa normaalia isommat. Taustanauhalta kuului epämääräistä industrial-huminaa. Laulaja ja kitaristi astelivat syntisaattorin ääreen suosionosoitusten saattelemana. He alkoivat soittaa kappaletta Forty-six & 2 nelikätisesti.

Syntetisaattori kuulosti jonkinlaiselta kellopelin ja xylofonin sekoitukselta. Intro kesti kenties kolme minuuttia ja sitten basisti ja rumpali tulivat mukaan soittoon. He soittivat pimeydessä, sillä valonheittimet osoittivat yhä pelkästään syntetisaattoriin. Yhtäkkiä syttyi toinen valo ja esiin astui saksofonin soittaja. Yleisö villiintyi, mutta minä en tunnistanut kuka mies oli. Luultavasti joku kuuluisa saksofonisti.

Äkkiä taustakankaalle ilmestyi epäselvä kuva miehestä, joka oli sidottu tai ristiinnaulittu ylösalaisin. Laulaja jätti syntisaattorin ja meni vääntelehtimään taustakankaan eteen. Hän alkoi toistamaan yhtä lausetta kuin mantraa: ”Shadow (jotain) mirror (jotain)…”, en enää muista miten se meni. Pahus. Se ei kuitenkaan kuulunut kappaleen alkuperäiseen sanoitukseen. Kappaleen lähtiessä kunnolla käyntiin laulaja siirtyi oikeisiin lyriikoihin.

Taustakankaalla näkyvän miehen takaa alkoi lentää yleisöä kohti mutaa ja hiekkaa. Muta ja hiekka muodostivat pyhimysmäisen sädekehän miehen ympärille. Vaikuttavan näköistä.

Sitten kappale loppui ja valot himmenivät. Oli hetken aikaa hiljaista. Yksi valonheittimistä syttyi ja seuraava kappale alkoi. Esiin astui taas tuntematon artisti, joka soitti jonkinlaista kitaran ja luutun yhdistelmää; luuttu oli upotettu omituisesti kitaran sisään. Hän näytti hieman David Hasselhoffilta. Vieressäni istuva tyyppi kuiskasi: ”Onko tuo se Enigman heppu?” Olin jostain syystä vakuuttunut, että se on Robert Fripp peruukki päässään.

Yhtäkkiä yleisö alkoi ottaa pöytien alta esiin värillisiä metalliputkia. Tämä kuului suunnitelmaan: yleisö osallistui kappaleeseen. Otin omat metalliputkeni esiin ja aloin hakata rumpalin tahdissa niitä yhteen. Vaikka jotkut näyttivät menevän sekaisin, suurin osa pysyi kuitenkin matkassa. Tunnelma tiivistyi.

Ja tässä vaiheessa heräsin.

Aivan loistava keikka, olisittepa tekin olleet näkemässä. Joskus sitä näkee sellaisia unia, että niistä saa energiaa koko aamupäiväksi. Tiesin myös välittömästi herättyäni, mitä uni kertoi minulle. Huomasin itsestäänselvän asian, jota en ollut aikaisemmin ajatellut [jätän taas kertomatta mikä se asia oli, sori vaan].

Voisi tietysti väittää, että nimi King Tool + ylisuuri syntetisaattori + metalliputket ovat selvästi fallossymboleita ja kuvastavat tukahdutettua seksuaalisuutta ja muuta freudilaista liirumlaarumia, mutta ei nyt lähdetä sille tielle. Unien tulkinta on samaa sarjaa kuin horoskooppien lukeminen, siinä vain uskoo sen mitä haluaa uskoa. Unilla ja horoskoopeilla on tasan se merkitys minkä niille itse antaa. Niissä ei ole mitään sen mystisempää. Ne toimivat kuin Rorschachin testi: musteläiskään projisoidaan omia ajatuksia, läiskä itsessään ei esitä mitään. Horoskoopin ja todellisuuden välille yritetään löytää syy-seuraussuhde ja ihminen sitten luo summittaisen suhteen, kun sitä ei muuten löydy.

[Rorschachin testistä tuli mieleeni tapaus yläasteelta, kun opettaja näytti meille mustetahroja ja kysyi mitä näimme niissä. Muut vastailivat näkevänsä perhosia tai kiinalaisia pagodeja, mutta kun tuli minun vuoroni, sanoin näkeväni kaasunaamarin. Opettaja katsoi minua huolestuneena: tuossa pojassa on jotain pahasti vialla. Arvasin vastaukseni häiritsevän herkkää naisihmistä, joten pakkohan se oli sanoa. En minä oikeasti nähnyt kaasunaamaria, enemmänkin läiskä näytti ydinräjähdykseltä. Heh. Monet luulevat, että on nokkelaa vastata mustetahratestissä näkevänsä pelkän musteläiskän, mutta se ei kuitenkaan osoita nokkeluutta vaan sitä, että sinulla on joko huono huumorintaju tai neuroosi, tai molemmat. Parempi on vastata näkevänsä kaksi tanssivaa, alastonta miestä.]

Jos jollakulla lukijalla on halua tulkita untani toisin, niin mailia saa lähettää. Ei kuitenkaan mitään itsestäänselviä tulkintoja, hedelmällisempää on ehkä tulkita untani sen perusteella miten kerron unestani kuin unta itseään.

Kuten eräs tuttuni tapasi sanoa: ”Lueppa sieltä minun horoskooppi, ettei tarvi summassa elää.”


Pari taiteellista linkkivinkkiä:

http://szukalski.com/index.html
http://www.alexgrey.com/

Terästetty mies

Eräs tuttu happopää pyysi minua tarinoimaan lisää älyhuumeista. Englanninkielisiä sivuja kun ei kuulemma jaksa lukea. Hmm. No, tämän kerran.

Lääketieteelliset instituutiot ovat yhtä mieltä siitä, että lääkkeiden tehtävä on ainoastaan parantaa sairauksia. Normaalia ihmistä ei lasketa sairaaksi. Niinpä mitään ”normaaliuden” ylittäviä lääkkeitä ei pidetä sopivina eikä niiden kehitystä rahoiteta. Lääkärit eivät suostu määräämään sinulle pillereitä, jotka voisivat tehdä sinusta paremman kuin normaalin. Jos haluat saada oloasi paremmaksi, sinun täytyy todistaa, että olosi on epänormaali.

Miten normaali sitten määritellään? Puhutaanko nyt 1900-luvun alun normaalista terveydestä vai 1900-luvun lopun terveydestä? Suomalainen normaali-ihminen on yleensä paljon terveempi kuin koko elämänsä nälänhädästä kärsinyt afrikkalainen. Pillereitä olisi parempi lähettää afrikkalaisten elämää kohentamaan, kuin yrittää nostaa meidän hyvinvoivien länsimaalaisten terveyttä entisestään. Se olisi eettisesti ja moraalisesti oikein - ja samalla tavoin olisi moraalisesti oikein lopettaa viinanjuonti ja lähettää kaikkien perjantaipullojen hinnalla apua kehitysmaihin. Mutta tekevätkö ihmiset niin? Eivät. Ihmiset syövät ja juovat itsensä ylipainoisiksi nälänhädästä kärsivistä lapsista välittämättä ja syövät sitten laihdutuspillereitä. Kenellekään ei tule mieleen lähettää Buranaa Kiinaan, kun omaa päätä särkee tai tekee mieli kääriä marisätkä. Se on niin helppoa saarnata moraalista muille, kun oma vatsa on kuitenkin aina lähimpänä.

Eräitä urheilijoita on taas jäänyt kiinni steroidien käytöstä. Tällaiset uutiset ovat niin tavallisia, ettei niihin kiinnitä edes huomiota (eikä urheilu yleensä edes kiinnosta minua pätkääkään). Erilaisen tästä jutusta tekee kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa urheilijat käyttivät kallista designer-steroidia. Se oli varta vasten valmistettu huijauskäyttöön. Käyttöä olisi tuskin edes huomattu, ellei sisäpiiriin kuulunut valmentaja olisi lähettänyt näytettä steroidista dopinglabraan. Aineen nimi on tetrahydrogestrinoni eli THG. Tavallista gestrinonia käytetään lähinnä naisten endometrioosin hoidossa (kivulias tila, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta on kohdun ulkopuolella) ja THG on muunnos siitä. En tiedä aineesta tämän enempää, mutta arvelen, ettei steroidissa itsessään ole mitään suurempia sivuvaikutuksia, koska sen käyttöä ei edes huomattu. Ikävä juttu on vain se, että steroidia käyttivät urheilijat huijatakseen kilpailussa.

Useimmat ihmiset näkevät elämänkin kilpailuna. Evoluutio nähdään vain lajien ja yksilöiden välisenä kilpailuna ja kehitystä on vain kiihtyvä asevarustelu. Näinhän asia ei todellisuudessa ole, kuten aikaisemmin mainitsin yhteistyön merkityksestä ja symbiogeneesistä evoluutiossa. Eikä sen tarvitse olla näin vain sen vuoksi, että evoluutio on niin sattunut säätämään. Me olemme ihmisiä ja meillä on vapaus valita. Voimme ohjata evoluutiota sen sijaan, että olisimme sen tahdottomia orjia. Perisuomalainen (tai pikemminkin peri-ihmismäinen) kateus iskee kuitenkin heti, jos joku saa enemmän kuin itse. Haluamme, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Jos Teräsmies ei olisikaan tullut Kryptonilta vaan nappailisi hormoneja saadakseen supervoimia, hänen suosionsa olisi varmasti hieman erilainen.

Mutta ihmiset eivät lähde samalta viivalta. Kaikki syntyvät erilaisiksi, toiset lahjakkaiksi ja toiset vähemmän lahjakkaiksi; toiset hyvinvointivaltioihin, toiset kehitysmaihin. Lähdemme ”kilpailuun” automaattisesti eri linjoilta. Mikä avuksi? Vähemmän lahjakkaille voidaan antaa lääkkeitä, jotta heilläkin olisi mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa. Niinpä steroidit ja älyhuumeet pitäisikin nähdä eriarvoisuutta tasoittavana eikä eriarvoisuutta lisäävänä asiana. Tehokkaiden älyhuumeiden (ja geeniteknologian) avulla kenestä tahansa voi tulla supernero tai Teräsmies. Niiden ansiosta voimme saavuttaa tasa-arvon, jota luonto ei ole meille antanut. Ja kehittämällä itseämme kehitämme samalla omia mahdollisuuksiamme auttaa afrikan nälkäänäkeviä.

Pinseri kertoo, että jotkut idiootit yrittävät parantaa blogilistasijoituksiaan huijaamalla. Tässä on hyvä (joskin surkuhupaisa) esimerkki epärehellisestä kilpailusta. Mutta otetaanpa pieni ajatusleikki: entä jos joku käyttäisi älyhuumeita parantaakseen kirjoitustensa tasoa ja nousisi listalla sen takia? Olisiko se väärin? Ei. Jokaisella on samat mahdollisuudet kehittää itseään kirjoittajana ja käyttää mitä aineita haluaa. Laki sattuu kuitenkin kieltämään älyhuumeet, mikä johtaa siihen, että vain ”epärehellisillä” kirjoittajilla on älyhuumeita. Pelille on luotu säännöt, jotka rajoittavat ihmisten kehitystä leimaamalla kehityksen edistämisen epärehelliseksi toiminnaksi.

Blogilistan huijaaminen on myös kehityksen vastustamista. Blogilistan säännöt eivät rajoita kehitystä vaan kannustavat sitä leikkimielisellä "kilpailulla", joten huijaamalla blogipelissä hidastat kehitystä ja kuulut samaan sarjaan luddiittien ja kreationistien kanssa.

Vastusta epärehellisyyttä ja epätasa-arvoa. Kannata älyhuumeita, kehitystä ja blogilistaa.

Tuttuni varmaankin tarkoitti pyynnöllään, että pitäisi antaa lisää vinkkejä huumeista eikä pitää moraalisaarnaa, mutta valitettavasti tällä tajunnanvirtatekniikalla ei koskaan tiedä mihin päätyy. Mutta pysy kanavalla, ehkä joskus myöhemmin.

Worms 3D

Päivän paras juttu on se, että matojen elämänpidennyksessä on tehty uusi ennätys. Matojen geenejä ja hormoneja sorkittiin niin, että ne pysyivät elossa kolmisen kuukautta normaalien 10-20 päivän sijaan. Hieno homma. Lupaavaa on sekin, että A) madot eivät tulleet vanhuudesta heikoiksi, vaan pysyivät nuoruuden voimissaan, ja B) samalla systeemillä voidaan kenties pidentää nisäkkäiden elämää. Verrannollisesti 500 ihmisvuoden hintana oli kuitenkin se, että matojen sukupuolielimet poistettiin. Suurta osaa miehistä ajatus kastraatiosta varmasti hirvittää, mutta minä ainakin vaihtaisin elimeni mieluusti tuohon määrään extravuosia.

Elämä on elämää ilman seksiäkin, kysykää vaikka Dalai Lamalta. Tämä 66-vuotias Tiibetiläinen ilmakiväärimestari ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja kyllä sanoi eräässä haastattelussa, että olisihan sitä seksiä ollut hauska testata, mutta parempi pysytellä erossa. Seksistä syntyy kuulemma liikaa negatiivisia fiiliksiä, turhautuneisuutta ja kateutta ja semmoista. Kunnon buddhalainen yrittää pysytellä erossa tällaisista turhista haluista.

Minä en muuten ole buddhalainen, vaikka arvostan porukkaa kovasti. Olen ateisti, mutta luen silloin tällöin salaa zen-kirjoja. Pidän myös joistakin haikurunoista, kuten tästä:

Putoavat lehdet
jäävät päälletyksin.
Sateen sade lyö.

Ihan kylmät väreet menee, kun sanat on saatu niin hienosti järjestykseen.

Jos näistä kirjoituksista tulee sellainen kuva, että eläisin kaiken muun kieltäymyksen lisäksi vielä selibaatissakin, niin täytyy sanoa että ei aivan. Harrastan tylsää heteroseksiä silloin tällöin, ehkä viisi-kuusi kertaa vuodessa. Ei siis makeaa mahan täydeltä tässäkään asiassa, mutta onhan se verrannollisesti 500% enemmän kuin Dalai Lamalla.

Jäämme odottamaan, milloin madot saavat singot ja kranaatit.

Linkki: http://www.betterhumans.com/News/news.aspx?articleID=2003-10-24-5

Anonyymit absolutistit

En ole ikinä ollut kännissä. Tämä tieto tulee yleensä shokkina ihmisille. Oletetaan, että kaikki ovat ainakin kerran elämässään juoneet sen verran alkoholia, että ovat saaneet kokea tuon autuaan myrkytystilan. Pidetään jotenkin omituisena, jos ei tahdo kertaakaan kokeilla. Joskus oletetaan takaperoisesti, että minulla on ongelmia alkoholinkäyttöni kanssa - etten pysty hallitsemaan juomistani, ja olen sen takia raitis. Juttuhan on päinvastoin: minä nimenomaan hallitsen juomistani.

Eräässä suositussa kotimaisessa elokuvassa (sivumennen sanoen pöljä leffa) on peli, jossa voittaa olemalla vähiten kokenut. Eli sanomalla ”en ole koskaan diibadaaba”, ja jos muut ovat diibadaaba, saa pisteen. Jotakuinkin tähän suuntaan säännöt menivät. Minä olisin luultavasti yksi tuon pelin suurmestareista: en ole koskaan polttanut tupakkaa, en ole koskaan polttanut pilveä, en ole koskaan juonut gammaa, en ole koskaan syönyt sieniä… ja niin edelleen, kuva tuli varmaan selväksi.

Joku ranskalainen ajattelija on sanonut: Ihminen on sitä rikkaampi mitä useammista asioista hänellä on varaa pysytellä erossa. Näinhän se on. Minulla on varaa pysytellä erossa aineista, koska en tarvitse niitä. Elämäni on mukavaa ilmankin. Päässäni on jo valmiiksi sen verran mukavia kemikaaleja, etten tarvitse ylimääräisiä kemikaaleja sekoittamaan niiden toimintaa. Vanha Kulttuurin sananlasku taas sanoo: Raha on köyhyyden merkki. Koska Kulttuurissa saa kaiken tarvitsemansa ilmaiseksi, rahaa käyttävät sivilisaatiot ovat Kulttuuriin verrattuna köyhiä. Sama juttu.

Absolutismini paljastuttua on seuraava olettamus usein se, että olen joku tiukkapipoinen jeesustelija, joka tahtoo kieltolain uudelleen voimaan. Väärin. En käytä itse mitään huumausaineita, mutta puolustan ihmisten oikeutta päättää omista asioistaan. Jos haluat poltella pilveä, minun puolestani saat poltella ihan vapaasti, kunhan et vahingoita toiminnallasi muita. Saat piikittää vaikka heroiinia jos niin haluat, mutta heti kun alat tekemään rötöksiä huumeiden takia, olet siirtynyt itsesi vahingoittamisesta muiden vahingoittamiseen. Siihen vedän rajan.

Olen siis tyytyväinen olooni tällaisena kuin olen, mutta siinä ei ole kuitenkaan koko tarina: haluan olla vielä terveempi, vielä tyytyväisempi ja vielä tehokkaampi. Tämä nykyinen olotilani on vasta hyvä alku. Haluan ylittää normaalin ihmisyyden rajat. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että haluan popsia nootropicseja eli älyhuumeita (älylääkkeitä, älypillereitä). Tavalliset huumeet pistävät aivot sekaisin, mutta älyhuumeet terävöittävät älyä ja suorituskykyä entisestään. Niitä ei ehkä pitäisi kutsua lainkaan huumeiksi, koska ne eivät huumaa vaan selkeyttävät. Monien aineiden kohdalla nämä rajat ovat häilyviä, mutta periaate on tämä. Laajalla skaalalla en henkilökohtaisesti laske älyhuumeiksi pelkästään ”älyä” nostavia aineita, vaan kaikki henkistä ja fyysistä suorituskykyä (sekä elämää) pidentävät aineet.

Aine nimeltä Piracetam (Nootropil, pirasetaami) oli se, joka oikeastaan loi koko älypillereiden kategorian. Piracetam on keskushermoa stimuloiva ja ”älykkyyttä” lisäävä aine, jolla ei tiettävästi ole minkäänlaisia sivuvaikutuksia eikä siihen jää koukkuun (jotkut kyllä valittavat sen aiheuttavan pientä pääkipua). Piracetamia käytetään tavallisesti mm. alkoholistien hoidossa, mikä on tavallaan aika huvittavaa: ei-alkoholistit käyttävät alkoholisteille tarkoitettua lääkettä parantaakseen henkistä suorituskykyään. Suomessa Piracetamia annetaan ilmeisesti vain reseptillä keskushermoston toimintahäiriöistä kärsiville, mikä on taas kummallista logiikkaa: alkoholia ja tupakkaa saa myydä kaupassa kaikille, mutta Piracetamia ei. Järjetöntä. Toinen usein mainittu älyhuume on Vasopressiini (Diapid), joka vilahtaa jopa Bruce Sterlingin kirjassa Schismatrix. Lyö itseäsi otsaan, jos luulit sitä pelkäksi fiktioksi.

Jotkut väittävät, ettei aineilla ole edes paljon vaikutusta, suurin osa on pelkkää plasebo-efektiä. Mutta miksi urheilijoilta kiellettäisiin niiden käyttö, jos niillä ei todella olisi vaikutusta? Ja miksi aineiden käyttäjiksi paljastuvat yleensä voittajat ja ennätysten tekijät? Kyllähän sen näkee, että (ainakin joillain) aineilla on vaikutusta. Parhaat perinteiset keinot edistää älykkyyttään ja suorituskykyään ovat terveellinen ruokavalio, liikunta ja lukeminen, mutta pillereitäkin pitäisi ainakin saada kokeilla omalla vastuulla. Tuskin Piracetamista enempää haittaa on kuin päivittäisestä tupakoinnista. Nootropiinit eivät ole ihmelääkkeitä, jotka tekevät idiooteista neroja, mutta ne saattavat antaa hieman ylimääräistä potkua.

Toinen asia, joka otetaan usein esiin nootropiineista puhuttaessa, on ”karman laki” eli että jokaisella tehostuksella on hintansa. Tällainen ajattelu on harmillisen yleistä myös science fictionissa, jossa uusi hieno keksintö iskee aina jotain kautta keksijäänsä päin naamaa (viimeksi muistan nähneeni tämän selvästi Stargate-sarjan jaksossa, jossa Macgyver kumppaneineen käytti voimarannekkeita). Vaikka karman lailla on helppo tapa järjestää juoneen käännekohta, se on kuitenkin todellisuudessa pelkkää humpuukia.

Doping, steroidit ja hormonit – näillä sanoilla on erittäin negatiivinen kaiku. Mielikuvat niiden käyttäjistä ovat jotain parrakkaiden venäläisten naisurheilijoiden ja aivottomien amerikkalaisten bodarien väliltä. Mutta entä jos ollaan urheilukenttien ulkopuolella? Jos ei aio osallistua kilpailuihin, ei aineiden käyttöön pitäisi muilla olla mitään sanomista. Omapahan on asiani, jos haluan niitä testata. Jos minä en valita sinulle viinanjuonnista, älä tule valittamaan minulle hormoneiden syönnistä. Hyvin toimivista steroideista ei puhuta, koska ihmisiä ei haluta kannustaa niiden käyttöön. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikka Aricept-niminen lääke, jota käytetään yleensä Alzheimerin taudin hoidossa. USA:n armeija kokeili Ariceptia huvikseen terveisiin hävittäjäpilotteihin ja tulokset olivat hyviä: reaktioajat nopeutuivat ja muisti parani. Mitään mainittavia sivuvaikutuksia ei ollut. Mutta mitä lääkeyhtiö teki? Se lopetti tutkimukset, koska terveet ihmiset saattaisivat alkaa käyttämään sitä.

Tehokkaita älyhuumeita löytyy satoja erilaisia. Boostereiden käyttö on tosin vielä nykyisellään melkoista arpapeliä, koska sivuvaikutuksista ja yhteisvaikutuksista ei tiedä - jokaisen ihmisen kemia on erilainen, joten se aine mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Hankalaa on myös se, että samoja aineita saatetaan myydä kymmenillä eri nimillä. Ja sitten pitäisi löytää vielä se itselle sopiva annostus! Ja jos aineita alkaa tilata ulkomailta postin kautta, niin epäilyttävä pillerilähetys jää helposti tulliin jumiin ja pian pakettisi onkin Poliisi-TV:n pääaiheena. Onkohan muutaman älypisteen korotus kaiken vaivan arvoista? Taitaa olla turvallisempaa pysytellä vielä normaaleissa multivitamiineissa ja lisäravinteissa.

Älyhuumeet eivät tietenkään ole ainoa keino ylittää ihmisen rajoja, eivätkä läheskään tehokkain, mutta ei nyt syödä makeaa mahan täydeltä. Juotko sinä muuten mehua, jossa on Omega-3 ja -6 rasvahappoja tai Ginsengiä? Niitä voi pitää mietoina älyhuumeina. Kofeiinia samaten. Oletko ajatellut, että kahvinjuonnillakin on joskus sivuvaikutuksia kuten päänsärky tai vatsakipu? Aiotko nyt lopettaa kahvinjuonnin siksi, että sillä on liikaa sivuvaikutuksia oikeisiin piristysvaikutuksiin verrattuna?


Linkkejä (vanhoja linkkejä poistettu, uusia lisätty 17.05.07, vanhemmat arkistolinkit kommenteissa)

Wikipedia - Nootropic

Cognitive Enhancement: Methods, Ethics, Regulatory Challenges (PDF)

Converging Cognitive Enhancements (PDF)

www.lef.org

The Lycaeum

Merkkejä muutoksesta

Näin 45 minuuttia -ohjelmassa reippaan pikkutytön, jolla oli kuuloimplantti kallossaan. Tuo insertti pitäisi näyttää kaikille niille, jotka väittävät teknologian epäinhimillistävän meitä. Aikuiset olivat turhaan huolissaan siitä, miten lapset suhtautuisivat implanttiin. Kun lisälaite tuli koulussa esille, sitä tutkittiin kiinnostuneena ja siihen totuttiin äkkiä. Ei se mikään ihme juttu ollutkaan. Pikkupojat olivat (luonnollisesti) kaikkein eniten kiinnostuneita implantista ja sen toiminnasta.

Tästä voikin antaa pienen vinkin naisille: Jos haluatte lisää huomiota miehiltä, hankkikaa itseenne kyborgiosia. Miehet taatusti räpläävät ja virittelevät teitä aamusta iltaan.

Kun futuristit tekevät ennustuksia kuten ”Kahdenkymmenen vuoden päästä kaikki ovat puoliksi kyborgeja”, saattaa mielikuvaksi jäädäkin se, että tässä eletään seuraavat 19 vuotta niin kuin ennenkin ja sitten PAM! Vuonna 2023 kaikki muuttuvat yhdessä yössä roboteiksi. Eihän se niin ole. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, yksi asia kerrallaan.

Ei siitä ole kauankaan, kun näin ensimmäistä kertaa naisen, jolla oli futuristisesti muotoiltu hands-free korvassaan. Ajattelin että jaa, tuollaisetkin ovat jo tulleet yleiseen käyttöön, siistiä. Kun näin yhden, seuraaviin ei enää niin kiinnittänytkään huomiota. Totuin niiden näkemiseen. Ensi vuonna kaupungilla saattaa tulla vastaan tyyppi, jolla on kännykkäimplantti kallossaan. Sekin kiinnittää huomion ensin, mutta siihen tottuu. Sitten tulee vastaan ehkä kuuromykkä, jolla on sekä kuuloimplantti kallossaan että puhesyntetisaattori kurkussaan. Tai sokea, jolla on keinotekoiset silmät ja keinosydän. Ja kuinka pitkään menee, että hiemankin likinäköiset haluavat implantin piilolinssien tai laserleikkauksen sijaan? Entä sitten, kun normaalinäköiset alkavat tahtoa silmiä, joilla voi zoomata ja ottaa digikuvia? Kelloja ja sykemittareita ja MP3-soittimia ihon alle? Salataskuja reiteen? USB-portin niskaan? Siihen saattaa mennä vain viisi vuotta, jos ollaan oikein reippaita.

Kahdenkymmenen vuoden päästä kaikki sitten tosiaan ovat puoliksi kyborgeja. Asiat ovat edenneet ihan omalla painollaan, pikkuhiljaa ja huomaamattomasti. Laitteita lisätään ja niihin totutaan. Kaikki tapahtuu ihan luonnollisesti. Ei se mikään ihme juttu ollutkaan. Laitteiden kiinnittäminen pysyvästi omaan kehoon voi tuntua ensin kamalalta ajatukselta, mutta kun ensimmäisen implantin on ottanut, siihen tottuu ja seuraavan ottaminen ei olekaan enää niin iso askel - sama juttu kuin lävistysten ja tatuointien kanssa.

Muistan miltä minusta tuntui lapsena, kun kävi selväksi, että joudun pitämään silmälaseja. Kokeilin liikkeessä eri malleja, tuijotin itseäni peilistä ja ajattelin, että elämäni muuttuu nyt aivan täysin. Lasit tuntuivat hirveän kömpelöiltä. En uskonut, että koskaan tottuisin niihin; ajattelin, että pidän niitä piilossa kotelossa ja käytän vain silloin kun tarvitsen. Nyt olen käyttänyt laseja yli 15 vuotta, enkä enää tavallaan osaa ajatella elämääni ilman niitä. Otan ne aamulla pöydältä ja laitan ne päähäni automaattisesti. Ne ovat osa minua. Kun tulevaisuudessa hankin implantteja kehooni, ne voivat tuntua ensin vierailta ja haluan ehkä irrottaa ne itsestäni välillä, mutta kun aikaa kuluu ja totun niihin, alan pitämään implantteja itseni osina enkä vieraina esineinä.

Lasken kännykkänikin jo osaksi itseäni. Se kulkee mukanani lähes aina ja olo ilman sitä tuntuu jotenkin vajaalta - melkein kuin olisi kuuro.

Linkkivinkki: Emeagwali (en minä lue artikkelia, katselen vain kuvia)

Attack of the Clowns

Prismassa tuli taas mielenkiintoinen dokumentti kloonaamisesta. Jos löydetään vaikkapa dinosaurusten itiösoluja, voidaan ehkä luoda oikeasti Jurassic Park. Itiösolut (spore-like cells) ovat niitä soluja, joista kantasolut (stem cells) syntyvät. Sukupuuttoon kuolleita lajeja voidaan pelastaa kloonaamalla, jos eläviä soluja löytyy. Vastikään sukupuuttoon ”kuolleet” lajit eivät tavallaan siis olekaan kuolleita, koska niiden geeniperimää on kryosäilytyksessä. Solut vain odottavat, että teknologia herättää lajin uudelleen henkiin.

Jonkun toisen lajin yksilöt voivat toimia herätettävien lajien vuokrakohtuina. Dokumentissa oli esimerkkinä tästä mm. metsäkissa, joka oli kasvanut kotikissan kohdussa ja tiikeri, joka kasvoi leijonan kohdussa. Joku leijona voi ehkä tulevaisuudessa synnyttää sapelihammastiikerin, jos hyvin käy. Saattaa siinä leijonaäiti vähän katsoa, että tuommoinenko sieltä tulikin? Katsopas, leijona-isä, poikasi etuhampaita kun eivät suuhun meinaa sopia! Saavat kyllä ruokkia pullosta tuon pojan!

Ilta-Sanomat mietiskeli ohjelmaesittelyssään, mikä vaikutus Steven Spielbergin dinoleffalla oli todellisuuteen: ennustiko leffa tulevaisuuden vai loiko se tulevaisuuden? Kuten vanha transhumanistinen viisaus sanoo: paras keino ennustaa tulevaisuutta on tehdä se. Vaan eipä kuolleiden lajien henkiinherätys ollut tuolloin leffan aikoihinkaan mikään uusi idea, sitä on kaavailtu sekä fiktiossa että faktapohjaltakin jo aikoja sitten. Nyt vain geeniteknologia on lähestymässä sitä pistettä, että teorioita voidaan ryhtyä kokeilemaan käytännössä.

Sapelihammastiikereiden ja varsinkin dinosaurusten koko genomin kokoaminen on tietysti erittäin epätodennäköistä. Mutta jos löydetään edes jonkun verran, laitetaan monta löytöä yhteen ja pistetään loput geeninpätkät improvisoiden, niin eiköhän jotain dinosauruksen näköistä ja kokoista saada aikaan. Kukaan meistä ei ole oikeita dinosauruksia nähnyt, joten ne menisivät varmaan ihan täydestä. Muistisääntö geeneistä: jos ajatellaan koko genomia kirjana, niin kromosomit ovat lukuja, geenit lauseita ja nukleiinihapot kirjaimia. Todennäköisesti suurin osa kirjan juonesta joudutaan vetämään hatusta, koska sapelihammastiikereidenkin genomista on löydetty vasta 100-300 kirjainta (jos muistan luvut oikein).

Vaan miksi yleensä pitäisi tyytyä sukupuuttoon kuolleiden lajien henkiinherättämiseen? Geenitekniikalla voisi saman tien tehdä ihan uusia lajeja. Tehdään lohikäärmeitä lentelemään taivaalle ja yksisarvisia juoksentelemaan havumetsiin. Tehdään pari alienia ja laitetaan ne samaan häkkiin suoraan Jurassic Parkista napattujen Velociraptoreiden kanssa. Lyödään vetoa, kumpi voittaa.

No, vedonlyönti viattomilla luontokappaleilla ei ehkä olisi kovin eettistä. Alieneista ja raptoreista pitäisi tehdäkin kesyjä ja happoveri korvata tavallisella verellä. Sitten alienit, dinosaurukset, lohikäärmeet ja ihmiset voisivat käyskennellä kavereina aurinkoisella niityllä. Kaikki olisi niin kuin Vartiotorni-lehden kuvissa, leijonat ja lampaat iloisina yhdessä. Olisikohan se utopia vai dystopia? Kerroin aikaisemmin, etten juuri välitä kotieläimistä, mutta kyllä pari lohikäärmettä ja sapelihammastiikeriä lemmikkeinä kävisi hyvin, kunhan olisivat sisäsiistejä. Ne voisivat syödä lampaita ja antilooppeja savannilla niin kuin yleensäkin, mutta asiassa olisi vain pieni jekku: lampaat ja antiloopit olisi tehty soijasta. Hah! Näennäisesti kaikki olisi kuin ennenkin, mutta kukaan ei kuolisi oikeasti.

Oikea ja peruuttamaton väkivalta on ikävä juttu, mutta simulaatioita pelailen mielelläni. Ellei sitten tulevaisuudessa käy niin, että pyyhkäisen mielenmuokkausmenetelmillä kaikki alkukantaiset, verenhimoiset vaistoni pysyvästi pois päiväjärjestyksestä ja laitan itseni väkisin nauttimaan kukkakedolla käyskentelystä. Olisiko se utopia? Olisihan se, ainakin uuden minäni mielestä. Haluanko sitten pakottaa itseni nauttimaan siitä? Voisin ehkä pakottaa itseni haluamaan sitä, että pakotan itseni nauttimaan siitä. Ääh.

Ei minulle tulisi edes hirveän ikävä alkukantaisia vaistojani. En ikävöi lapsuuden tai teinivuosien tyhmyyttänikään, hyvä vaan kun kehityin eteenpäin enkä jämähtänyt ikuiseen äänenmurrokseen. Enkä halua palata takaisin Neanderthaliksi, kun olen jo selvinnyt Homo sapiensiksi. Kun jonkin ajan kuluttua (pistetään arvauksena semmoiset 10-100 vuotta) katselen taaksepäin tähän kokolihaiseen elämääni ja vertaan sitä tyylikkääseen kyborgiruumiiseeni, en usko että ikävöin vanhaa kehoani.

Viikon päästä dokumentin toisessa osassa tulee varmaan niitä lohikäärmeitä sitten. Pidetään peukkuja. Vanhan uskomuksen mukaan idea lohikäärmeistä lähti alun perin dinosaurusten luista, kun muinaiset kiinalaiset keksivät lohikäärmeet selitykseksi löytämilleen fossiileille, mutta tällaisille selitykselle on luonnollisesti hankala löytää todisteita. Tutkijat sanovat, että lohikäärme esiintyi kiinalaisten mytologiassa jo paljon ennen kuin luita alkoi tiettävästi löytyä, mutta fossiiliselitys kuulostaa ihan järkeenkäyvältä ja paljon runollisemmalta, joten ei mikään ihme että se on suosittu.

Linkkivinkki: http://www.bionetonline.org/suomi/default.htm

Onko tämä statement?

Odottelin hämyisessä baarikahvilassa erästä naisystävääni (kutsuttakoon häntä koodinimellä Nefer Egypti-teeman jatkamiseksi). Meidän oli tarkoitus juoda kuppi kuumaa kaakaota ja vaihtaa salaista informaatiota. Käyn baareissa melko harvoin, koska olen absolutisti ja inhoan tupakansavua. En myöskään viihdy kännisten ihmisten seurassa, mutta etsiväntyö on usein sellaista, että sitä joutuu tekemään vähemmän optimaalisissa olosuhteissa.

Lueskelin siinä rauhassa Iltalehteä ja puhaltelin kaakaoseeni, kun yhtäkkiä viereiseen pöytään istahti vanhempi, parrakas mies. Juomakseen hän oli valinnut ison tuopin. Mies alkoi sitten tuosta vain kertoa minulle elämästään (eli ns. avautumaan). Hänellä oli kuulemma raskas työviikko takana ja täytyi hieman rentoutua. Täytyi nollata aivot alkoholilla. Nyökkäilin kohteliaasti ja käänsin sivua.

Mies kysyi seuraavaksi, mitä viestitän pitkillä hiuksillani? Mikä on pitkien hiuksieni statement? En ollut ensin varma, olinko kuullut kysymyksen oikein. Mikä on hiusteni statement? Viekää mua tikulla pihalle! Sanoin, etteivät ne ole statement mistään muusta kuin siitä, että satun pitämään pitkistä hiuksista. Mies ei uskonut, vaan alkoi tingata että varmasti takana on jokin aatteellinen vastustus yhteiskuntaa tai moderneja miehen malleja vastaan. Olisin voinut tietysti sanoa vaikka että: viikinkiaikoina kaikilla oli pitkät hiukset ja vain orjilta leikattiin hiukset lyhyeksi, joten viestitän pitkillä hiuksillani, etten ole tämän modernin lyhythiuksisuuteen pakottavan systeemin orja. Mutta tällainen selitys olisi ollut pelkkää tuubaa. Hiukseni vain ovat kasvaneet ja pidän niistä pitkinä, siinä on niiden viesti. Päätöksellä ei ole mitään syvällisempää sanomaa. Ei tässä mitään hevimuusikoita olla, voi hyvänen aika. Kysyin, mitä vastaan hänen lyhyet hiuksensa ja partansa sitten ovat statementteja?

En saanut vastausta, vaan seuraavaksi mies alkoi valittaa sitä, kuinka nykynuoriso ei tajua mitään historiasta. Sieltä täältä tiedetään pikkujuttuja, mutta ei osata yhdistää tietoja kokonaisnäkemykseksi ja erottaa fiktiota faktoista. Hän puhui sellaisella sävyllä, että laski minut selkeästi kuuluvaksi tuohon historiaa tajuamattomien joukkoon. Olin kyllä miehen kanssa samaa mieltä siitä, etteivät nuoret yleensä historiasta paljon tiedä tai välitä, mutta huvittavaa oli se, että mies ryhtyi luennoimaan minulle juuri Egyptin historiasta. Ehkä hän oli ammatiltaan historianopettaja ja purki paineitaan minuun, en tiedä. Olkoon sitten niin: annoin miehen selittää asioista, joista olin sattumalta juuri edellisellä viikolla lueskellut ja keskityin kaakaon juomiseen. En välittänyt pilata mieheltä kertomisen iloa.

En muista mitä välissä keskustelimme, mutta sitten mies ryhtyi puhumaan valtion apurahoista. Hän kehui, että oli saanut joitain vuosia sitten 100 000 markan apurahan erääseen projektiin (en kuullut puheensorinan ylitse tarkasti, millaisesta projektista oli kyse). Mies ylpeili sillä, ettei ollut tehnyt apurahan eteen yhtään mitään. Kyse oli ollut vain apuraha-anomuslappujen kanssa taiteilemisesta ja sitten hän oli jakanut koko potin nerokkaalla tavalla perheelleen. Hän puhui siitä kuin elämänsä suurimmasta saavutuksesta. Minun kävi miestä sääliksi.

Tässä vaiheessa Nefer onneksi jo saapuikin ja ryhdyimme keskustelemaan tärkeämmistä asioista, kuten [Luokiteltu salaiseksi]. Mies valitsi uuden uhrin ja siirtyi juttelemaan toiselle puolelle salia.

Minusta on mukavaa, kun ihmiset tulevat juttelemaan. En ole itse kovin puhelias tyyppi, joten pidän puheliaista tyypeistä. Pidän kuuntelemisesta. Pidän myös lukemisesta, joten olin koko ajan kahden vaiheilla: pitäisikö lukea Iltalehti loppuun ennen Neferin saapumista vai kuunnella miestä? Jutut olivat suunnilleen samaa tasoa. Harmittavaa, ettei näillä liha-aivoilla voi tehdä molempia yhtä aikaa. Vaikka mies olikin (tietyllä tavalla) täysin eri kulttuurista kuin minä ja puhui paljon epäolennaisia, kohtaaminen oli silti kiehtova.

Lähdettyämme baarista leikimme Neferin kanssa hippaa autiolla torilla. Se on hauska tapa harrastaa liikuntaa, suosittelen. Nuoriso joi pussikaljaa torinlaidalla ja tuijotti meidän juoksenteluamme. Heitä varmaan huolestutti se, minkä vuoksi tummapukuinen mies yrittää ottaa pientä naisihmistä kiinni. Luultavasti he huokaisivat helpotuksesta, kun vain läpsäisin naista ja lähdin sitten itse karkuun.

Kissat kuriin!

Vanhempieni luona on viisi kissaa, emo ja neljä pentua. Lain mukaan kissat eivät saa juoksennella irrallaan ulkona. Vanhempani ovat sen verran anarkisteja, että antavat kissojen juosta vapaana laista välittämättä. Lakihan on tietysti tehty suojelemaan kissoja auton alle jäämisiltä ja pikkulapsia kissanraapaisuilta, mutta pikkukylissä ollaan muutenkin rennompia näissä asioissa. Yleensä.

Saman kadun varrella asuu naislääkäri. Eräänä päivänä lääkäri soitti, että kissat olivat naarmuttaneet hänen autoaan. Äitini meni katsomaan. Volvon ovessa oli tosiaan pitkä naarmu. Kuinka kissa sellaisen voi muka saada aikaan? Jos kissa alkaa autoa raapimaan, siihen jää useampia pieniä viiruja eikä yhtä pitkää. Lääkärillä on kolme kappaletta hieman alle kouluikäisiä poikia, joten ehkä olisi parempi etsiä syyllisiä siltä suunnalta. Näin äitini sanoi, mutta arvatkaapa oliko lääkäri samaa mieltä - ei, hän alkoi laittaa pihalleen kissanloukkuja. Kissat eivät saaneet ollenkaan kulkea hänen tontillaan. Hän inhoaa kissoja. Lääkärin kolme poikaa ovat ilmeisesti perineet vanhempiensa eläininhon, sillä heillä on tapana kiusata kissoja ja lintuja heittelemällä niitä kivillä.

Seuraavana päivänä tuli jo soitto, että yksi kissoista oli jäänyt loukkuun ja sen voisi tulla hakemaan pois. Pari päivää myöhemmin loukku napsahti taas. Okei, vanhempani rikkoivat lakia päästämällä kissat vapaina ulos ja lääkäri rikkoi lakia asettamalla kissanloukkuja, joten tasoissa oltiin. Äitini päätti puhua lääkärille järkeä. Miettikääpä, mitä siitä seuraa, kun kissat eivät saa olla ulkona vapaana? Hiirien ja rottien määrä lisääntyy. Jos lääkäri ei anna kissojen juosta tontillaan, hiiret ja rotat muuttavat hänen tontilleen. Sanooko Musta Surma mitään? Kun kristityt alkoivat polttaa kissoja noitina Keski-Euroopassa, rotat saivat mellastaa ja levittää ruttoa ihan vapaasti.

Puheilla ei ollut paljon vaikutusta. Lääkäri sattui olemaan kuuliainen seurakunnan jäsen ja hän todella vihasi kissoja. Keskiajalla hän olisi ollut varmasti ensimmäisenä viskomassa katteja nuotioon. Vanhempani päättivät antaa asian olla ja järjestivät kuistille verkon, jonka sisällä kissat saivat hieman raitista ilmaa. Talutusnuorakin ostettiin. Kissat olivat enimmäkseen sisällä.

Aikaa kului. Sitten lääkäri soitti jälleen, että kissat olivat taas käyneet kuseksimassa hänen nurkkiinsa. Äitini tarkasti asian. Paljastui, etteivät ne olleet enää meidän kissojamme. Kun niiden reviiri oli vapautunut, muiden naapurien vapaina kulkevat kissat olivat ottaneet sen haltuunsa.

Mikä on tarinan opetus?

Se riippuu ihan näkökulmasta. En erityisemmin välitä kissoista tai koirista itsekään. Kyllähän niitä mielikseen silittelee, mutta omaksi en ottaisi - vähän sama juttu kuin naisten kanssa. Jos muuten luulit, että tässä oli koko ajan kyse naisista eikä Felis domesticuksista, olet kuunnellut liikaa nykynuorison slangia.

Puhdasta uteliaisuutta

Matkustin tänään bussilla 180 km ilmaiseksi. Istuskelin bussiasemalla odottelemassa kyytiä ja tarkoituksena oli maksaa matka ihan normaalisti, kun yhtäkkiä mieleeni pälkähti yksinkertainen keino, jolla voi matkustaa (tietyissä tapauksissa) bussilla ilmaiseksi. Teoriaa täytyi testata heti. Minulla oli motiivi ja tilaisuus.

Se oli liiankin helppoa. Ajattelin jopa ilmoittaa asiasta bussiyhtiölle, että tällainen miehenmentävä aukko systeemissä saataisiin tukituksi. En aio kertoa, kuinka ilmaiseksi matkustaminen onnistuu, sillä en halua rohkaista ketään epärehellisyyteen. Tein tämän kokeilun vain kerran ja motiivina oli puhdas uteliaisuus. Halusin nähdä, pystyykö niin tekemään.

Bussiyhtiö menetti takiani yhden bussilipun hinnan. Se ei tunnu paljolta, mutta laitapas itsesi bussiyhtiön johtajan asemaan ja mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos ihmiset jättäisivät jatkuvasti maksamatta matkoistaan. Entäpä kanssamatkustajat? TV-lupamaksumainoksen sanoin: kun yksi ei maksa, muut maksavat enemmän. Jos jatkaisin siipeilyäni, bussilippujen hinnoista kertyisi äkkiä iso summa. Se olisi silkkaa varastamista, eikä sovi luonnolleni ollenkaan. Inhoan epärehellisyyttä ja siipeilijöitä.

On kuitenkin hauskaa tietää ja keksiä tällaisia asioita. Olen hoksannut aikaisemminkin konsteja, joiden avulla voisin esimerkiksi syödä ilmaiseksi tai tienata äkkiä rahaa vähällä vaivalla niin, että asiasta ei (periaatteessa) voisi jäädä kiinni. Tiedän myös, kuinka helposti internetistä voi saada ohjeita pommien rakentamisesta tai lukkojen tiirikoinnista ym. En kuitenkaan sovella tietojani käytäntöön, sillä jonkinlainen taso täytyy ihmisellä olla. Eräs kirjallisuuden hahmo mietiskeli aikoinaan: Miksi minä olen kilttinä elänyt, kun voin olla pahakin? Vastaus on se, että kiltteys kannattaa. Yksinäiset pahikset häviävät aina lopulta isolle joukolle hyviksiä.

Muistan erään kerran, kun olin undercover-hommissa eräässä pikkuyrityksessä. Kerroin työtoverilleni, että tarvitsisin kotitietokoneeseeni tietynlaisen liitinosan. Kollega ehdotti, että voisin ottaa sellaisen työnjohtajan kaapista, siellä oli niitä iso laatikollinen, eikä johtaja takuuvarmasti huomaisi yhden puuttumista. Otinko minä liittimen kaapista? En ottanut. Se olisi ollut varastamista, eikä se kuulu minun alaani. Laitoin työtoverini ehdotuksen muistiin muodossa: älä luota tähän tyyppiin, hänellä on rikollisia taipumuksia.

Muistiinmerkinnästä oli hyötyä myöhemmin, kun sama mies tuli kysymään minulta, voisinko lainata hänelle hieman rahaa. En lainannut. Kuulin myöhemmin vahvistuksen epäilylleni siitä, että mies oli ns. velankierrättäjä: hän lainasi rahaa yhdeltä maksaakseen velkansa toiselle. Surkea tapaus, ei voi muuta sanoa. Alkoholilla oli tietysti osuutta asiaan.

Mönkijöiden pomppulinna

Kylläpäs taas mieltä lämmitti, kun luin Tieteen Kuvalehden uusinta numeroa (15/2003). Marsissa on pian ruuhka-aika, sillä sinne on matkalla neljä luotainta. Perillä ne ovat joskus vuodenvaihteessa. Luotaimet laskeutuvat Marsiin pomppimalla, sillä ne on suojattu ympäriinsä joustavilla ilmatyynyillä. Olisi se vaan hienoa olla paikan päällä katsomassa, kun miljoonien arvoiset tutkimuslaitteet pomppivat punaisessa kivikossa kuin rantapallot.
Pomppimisen loputtua rantapallojen sisästä kuoriutuu mönkijöitä, jotka ajelevat ympäriinsä, sekä kaivuri, joka taputtelee Marsin pintaa tassullaan etsien vettä. On se vaan niin hellyttävää tämä huipputeknologia.

Mieleen muistuu Teletapit-sarjan tekijän haastattelu, jossa hän kertoi saaneensa idean Teletappeihin katsoessaan astronauttien pomppimista Kuun pinnalla. Alun perin idea oli tehdä sarja kahdesta astronautista, jotka pomppisivat ympäriinsä ja tekisivät hassuja juttuja, mutta sitten varmaan tuottaja tai leluyhtiö tai joku nerokas psykologi keksi vesittää astronautit neljäksi epämääräiseksi mutantiksi. Siinä pilattiin sekin homma. Onneksi TV:stä tuli Kuusarja, jossa pääsin näkemään ainakin astronauttien golfausta karulla satelliitillamme. Siinä ei ole leikki kaukana, kun apinat pukevat avaruuspuvut ylleen.

Lapsuudestani muistan hatarasti animaation, jossa kaksi robottia yrittää rakentaa avaruusalusta ja päästä pois planeetalta, jonne ovat kai haaksirikkoutuneet. Pidin siitä paljon, vaikka minua säälitti robottien puolesta, koska ne eivät koskaan päässeet planeetalta kaikista nerokkaista yrityksistään huolimatta. Sarjan tekijä oli varmaan tuuminut: ”Siinä olis kaks tällaista robottia, jotka eivät koskaan pääsisi pois planeetalta, vaikka ne kuinka yrittäis ja yrittäis. Mikään ei koskaan onnistuis, mutta silti ne yrittäis aina vaan, koska ne olis ohjelmoitu sellaisiksi, että ne vaan yrittäis aina uudestaan ja uudestaan”. Tällaisia tylyjä robotti-ohjelmia lapsille pitäisi tehdä eikä Teletappeja. Oppisivat pennut hieman elämän tosiasioita.

Samassa Tieteen Kuvalehdessä on puhetta kilpailun ja yhteistoiminnan merkityksestä evoluutiossa. Yleensä korostetaan kilpailua, vaikka yhteistoiminta on vähintään yhtä merkittävässä osassa lajinkehityksessä. Symbiogeneesi tarkoittaa uusien lajien syntymistä, kun kaksi hyvin yhdessä toimivaa vanhaa lajia risteytyy keskenään muodostaen uuden lajin. Muistuu mieleen aiemmassa Tieteen Kuvalehdessä (12/2003) ollut artikkeli, jossa vanha kettu Ray Kurzweil pohdiskeli ihmisen ja koneen risteytymistä keskenään. ”Joidenkin lajien yhteiselo on niin tiivistä, että lajit sulautuvat yhteen”. Sinäpä sen sanoit, TiKu.

Ihmiskehossa on 600 000 solua, joista vain 60 000 on ihmisen omia soluja, sillä suurin osa kehon soluista on itse asiassa hyödyllisiä bakteereja. Suurin osa ihmisestä ei siis nykyäänkään ole ihmistä, eikä ole koskaan ollut - sori vaan, jos satuit uskomaan ihmisvartalon yksinäiseen ainutlaatuisuuteen. Bakteerit ja solut vain ovat sattuneet hoksaamaan toimivan symbioosin ja muodostaneet ajan kuluessa superorganismin, jota me kutsumme nimellä ihminen. Kun tietokoneet & nanokoneet sitten otetaan pikkuhiljaa mukaan symbioosiin, superorganismi vain kasvaa yhä superimmaksi.

Ja, ja… lopulta koko universumi on superorganismi ja me ollaan kaikki galaksikeijuja.

Seksi, ihmissuhteet ja tulevaisuus v2

Imagine a spacecraft of the future, with a crew of a thousand ladies, off for Alpha Centauri, with 2,000 breasts bobbing beautifully and quivering delightfully in response to every weightless movement... and I am the commander of the craft, and it is Saturday morning and time for inspection, naturally.
-- astronautti Michael Collins muistelmissaan

Millaista on seksi tulevaisuudessa? Ensimmäiseksi tulee mieleen elokuva Barbarella ja painottomassa tilassa kelluvat alastomat vartalot. Avaruuteen on lentänyt jo useita miehiä ja naisia, sekä sinkkuja että pariskuntia, ja jotkut heistä ovat saattaneet harrastaakin seksiä painottomuudessa, mutta NASA ei ole antanut virallista lausuntoa siitä millä lennolla seksiä harrastettiin, ketkä seksiä harrastivat ja millaista se oli. Joitakin vuosia sitten levisi tieto, että eräs tietty astronauttiaviopari olisi varta vasten laitettu tekemään seksikokeita painottomuudessa, mutta kyseessä oli vain urbaani legenda. Venäläisillä kosmonauteilla taas on tietääkseni kielto, jonka mukaan seksiä ei saa harrastaa lennoilla. Intiimiä kanssakäymistä varten on kuitenkin suunniteltu avaruuspuku, 2suit.

Eläinkokeita on kuulemma kuitenkin tehty. Eräällä lennolla oli mukana kaksi koiraa, jotka parittelivat, ja toinen koirista kuoli heti palattuaan maahan, ilmeisesti kuitenkin täysin seksistä riippumattomista syistä. Venäjällä ollaan lähinnä huolissaan siitä millaisia vaikutuksia avaruuden säteilyllä on sikiöön, jos ehkäisy sattuu unohtumaan kaikessa kiireessä. Astronauteille ei kenties anneta ehkäisyvälineitä mukaan lennoille, jotta housut pysyisivät jaloissa. Siitä ei ole myöskään annettu lausuntoa, masturboivatko astronautit. Jostain syystä tällaiset tuiki tärkeät asiat jätetään pois tiedotusvälineille annetuista raporteista.

This basic human need was recognized by explorers here on Earth where South Pole expedition members took on "expedition spouses" as sexual partners for the duration. When the expedition was over, the explorers would return home to their families and spouses. Pairing up with a colleague therefore sidesteps the biological issues of the possibility of "going without" for months, or years at a time. - NASA Needs to Take Space Sex Seriously

Kuten tunnettua, eläimet ovat homoja ja runkkareita, aivan kuten ihmisetkin. Seksiandroidikin painelee varmasti käynnistysnappulaansa, kun isäntä on poissa kotoa. Gravitaatiokaivossa on keksitty mitä mielikuvituksellisempia seksileikkejä, apuvälineitä, tekoelimiä, rooliasuja, fetissejä ja niin edelleen tyydyttämään vaihtelunhalua ja lihanhimoa. Internetin sääntö 34: Siitä on olemassa pornoa. Ei poikkeuksia.

Naomi Wolf kirjoittaa, että seksistä on kadonnut kaikki mysteeri, koska nykyään on tarjolla loputon määrä juuri sellaista paljasta pintaa kuin henkilöä sattuu kiinnostamaan. Naiset ovat yksinäisiä, koska miehiä ei enää kiinnosta tavallinen nainen vaan keinotekoisten naisten tarjoama superstimulus. Keinotekoisuus on seksikästä ja rotathan sen tietävät innostuessaan uudesta naaraasta kerta toisensa jälkeen väsymyksestä piittaamatta (Coolidge effect). Jos olet katsonut aina animehahmoja ja pornotähtiä, aito ei välttämättä enää innosta. Mutta jos yhtäkkiä kyllästyt jatkuvasti tarjolla olevaan näyteltyyn superpornoon, tavallinen arkiseksi voi alkaa kiinnostamaan. Ihmiset sopeutuvat; jos vankilassa ei ole naista tarjolla, mies kelpaa korvikkeeksi.

Seksin siirtämiseen yli ihmismäisten rajojen on keksitty enemmän tehostuksia kuin mihinkään muuhun ihmisyyden osa-alueeseen (sotimisen lisäksi). Rintojen suurennukset, peniksen pidennykset, viagra, ehkäisyvälineet, RealDoll, OhMiBod, TENS, seksihuumeet, sukupuolenvaihdosleikkaukset, hormonit, BDSM-välineet ja niin edelleen ja niin edelleen. Viagra keksittiin vahingossa verenpainelääkettä kehitettäessä ja orgasmatron keksittiin vahingossa, kun naiselle asennettiin stimulaattori-implantti lievittämään selkäkipua. Mitä tahansa se onkin, ihminen vaikuttaa keksivän sille väistämättömästi lisäkäyttöä primitiivisten halujen tyydyttämisessä. Olympiakylässä huippuunsa viritetyt atleetit hyppivät huoneesta toiseen purkamaan ylimääräistä energiaa pumppaamalla ruskettuneita, lihaksikkaita kehoja toisia ruskettuneita, lihaksikkaita kehoja vasten.

Female genitalia = Female identity = Feminine behavior = Desire male partner.
Male genitalia = Male identity = Masculine behavior = Desire female partner.
- Heteronormatiivisuus

Androgyynisyys, panseksuaalisuus ja polyamoria ovat tulevaisuutta. Umpiheterot yök-reaktiot homoja tai transsukupuolisia kohtaan ovat muinaismuistoja kuten yök-reaktiot valkoisten ja mustien välisiä suhteita kohtaan. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus valita seksuaalinen suuntautumisensa, identiteettinsä ja sukupuolensa tietoisesti sen sijaan, että luonnon geneettinen ruletti päättää asiasta yksilöiden puolesta.

Transhumanistille homojen, lesbojen, androgyynien, intersukupuolisten ja muiden sukupuolisten ja seksuaalisten vähemmistöjen tasavertaisuus normiheteroiden kanssa on itsestään selvää. Se tulee automaattisesti mukana paketissa, sillä jos kannattaa koko ihmisyytensä transformaatiota, niin on vähintään kummallista, jos ei pysty hyväksymään pienempiä muutoksia kuten sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vaihtamista.

I love you no emo

Kun lääketiede saa tulevaisuudessa sukupuolitaudit toivottavasti nujerrettua, hippiaikojen vapaa rakkaus tekee comebackin. Sosiaalinen seksi vieraiden kanssa on kuin kädenpuristus, osa päivittäistä kanssakäyntiä. Polyamoria, ihmissuhdeanarkia tai jokin niitä muistuttava valtaa sarja-avioitumisen paikan. Vapaat moniavioiset suhteet lisääntyvät, sillä ei ole mitään syytä rajoittaa rakkauttaan yhteen henkilöön pelkästään siksi, että kulttuuri, perinne tai geenit niin määräävät. Eikä ole kyse pelkästä parinvaihdosta seksitarkoituksessa vaan siitä, että on mahdollista rakastua ja muodostaa kestäviä parisuhteita useampien ihmisten kanssa samanaikaisesti, kunhan kaikki osapuolet ovat tietoisia toisistaan ja hyväksyvät sopimuksen. Ystävyyden ja rakkauden rajat liukenevat ja limittyvät jatkuvasti eläväksi verkostoksi.

Jos luolamies löytää vaimonsa sängystä vieraan miehen kanssa, luolamies menettää itsehillintänsä ja hyökkää. Tämä katsotaan jopa normaaliksi käytökseksi, mustasukkainen raivo on hyväksyttävää. Miksi? Ei sivistyneiden ihmisten pitäisi käyttäytyä luolamiesten tavoin. Jos minä olisin tässä tilanteessa, niin kysyisin sopiiko hypätä seuraan tai keskustelisin asiasta kuin järkevät aikuiset. Väkivalta on väärä ratkaisu parisuhdeongelmiin, vaikka ne olisivat näin pitkälle kärjistyneitä.

Järkevä rakkaus on kompersiota, ei mustasukkaisuutta. Järkevä rakkaus on syvällistä ystävyyttä, rehellistä ja avointa kommunikaatiota ja tunteiden hallintaa, ei pakkomielteistä takertumista tai tunteidensa tahdottomana sätkynukkena heittelehtimistä. Mustasukkaisuus, yksin jäämisen pelko ja muut tunne-elämän tukkeuttajat hiipuvat ja katoavat, kun ihmiset tulevat yhä enemmän tietoiseksi tunnereaktioistaan ja oppivat manipuloimaan niitä joko silkalla tahdonvoimalla, lääkkeillä tai radikaalimmilla keinoilla. Sokean himon korvaa tarkkanäköinen himo. Vaikka nykypäivän kapea yksiavioinen heterous tuntuisikin riittävältä, alkaa se sadan vuoden päästä näyttää hyvin alkeelliselta ja vanhanaikaiselta verrattuna naapurin iloiseen open source -haaremiin.

Hollywoodissa näyttelijät menevät jatkuvasti avioon ja eroavat. Juorulehdet intoilevat kuin kyseessä olisi aina jokin skandaali ja moraalin rappeutuminen. Mutta Hollywoodissa ja Vegasissa on harvinaisen terve suhtautuminen avioliittoihin: ne ovat pelkkää pukuleikkiä, merkityksettömiä mainostusrituaaleja. Kun leikistä loppuu veto, voi erota ja aloittaa uuden leikin. Kukkahattutätien kauhistelut sarja-avioliitoista ovat korneja ja naiveja, ikään kuin seksi tai avioliitto olisi kauhean iso juttu. Vähän perspektiiviä näihin asioihin.

Sekoitukseen voidaan lisätä vielä seksiandroidit, tulevat versiot realdolleista ja robottilemmikeistä. Avoimessa hippikommuunissa voi asua useita toisiaan rakastavia ihmisiä, joiden sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ovat joustavia, ja lisäksi jokaisella voi olla oma seksiandroidi. Jokaisella kumppanilla on useita kumppaneita, sekä ihmisiä että koneita, ja useita erilaisia rooleja virtuaalimaailmoissa ja todellisuuden ihmissuhdepeleissä. Elämä on sarja päällekkäisiä roolipelejä, joissa häät ovat hienoja pukuleikkejä ja aviomiehesi itkevät onnesta nähdessään sinun lähtevän häämatkalle naisystäväsi kanssa.

As the discussion proceeded with various members of the audience, the penny dropped more slowly than it should have. Half the population in this audience already knew all about transhumanism. ‘Cyborg’ had been my unwitting bait. Moreover, a fair number of them had chosen their identities—in some cases, perhaps only for the day. I, the bland permissive liberal, became more and more uncomfortable. I realized how much I depend on knowing to whom I am speaking. I had no reason to think that the respondent was female, thirty, or Chinese. Yet, I wanted to know ‘who’ she was—and the same for a number of others. But they were rejecting that question. Refusing to choose a society or a biology, they were denying in every gesture the very concept of a biosocial identity.
- Ian Hacking

Yöelämää vietetään naamiot kasvoilla kuin Kubrickin elokuvassa Eyes Wide Shut. Valtiaat tai valtiattaret lähettävät vapaaehtoisille orjilleen, lemmikeilleen ja palvelijoilleen ohjeita tekstiviesteillä. Partnereille esiinnytään salanimillä, näkemättä koskaan partnerin kasvoja. Jos yllättävä halu iskee, aina löytyy kaveri tai naapuri leikkikumppaniksi. Miksi seksin pitäisi olla yksityistä? Oma keho nähdään yhä vähemmän pyhänä ja yksityisenä, seksuaalisia palveluksia kaupataan nettihuutokaupoissa ja webcamit lähettävät taukoamatta videokuvaa asunnoista ja sängyistä ympäri maailmaa. Prostituutio on sallittua ja hyväksyttyä, mutta kuka haluaa maksaa seksistä, jos irtoseksiä saa vertaisverkosta ilmaiseksi siinä missä leffoja, musiikkia ja muutakin viihdettä? Home fucking is killing prostitution.

Seksin ostamisen ja myymisen pitäisi olla sallittua, aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. Ei minulle ainakaan olisi mikään ongelma maksaa seksistä. Voisin maksaa vaikka kolme euroa. Kymmenen euroa olisi hieman liikaa pyydetty, sillähän saisi jo hyvän kirjan tai reilun annoksen salaattia. Kyllä hyvä kirja aina seksin voittaa.

But to my knowledge, no (non-prostitute) group has ever explicitly offered sex as a prize or reward for doing good. Any group that declared a regular public sex prize would no doubt get lots of publicity, they wouldn’t violate any laws, nor pay much beyond the sex itself, and yet no one has done this. Why?
- Sex Prizes

Ihmissuhdeverkot toimivat kontaktipaikkoina, joissa luotettavuus punnitaan. Raiskaajat, hakkaajat ja idiootit eivät saavuta suosiota nettiyhteisöissä, joissa hyvä maine ja kaverimäärä ovat tärkeimpiä valuuttoja. Kun kohdataan uusi ihminen, hänen nimensä laitetaan hakukoneeseen ja haku kaivaa esiin valtavasti tietoa hänen elämästään. Puhelinnumeroiden sijaan vaihdetaan kotisivujen osoitteita: lue sinä minun profiiliani, minä luen sinun. Jos tuntemattoman nimellä ei löydy netistä mitään, hän on joko ajastaan jäljessä tai epäilyttävä hiiviskelijä, johon ei kannata tuhlata aikaa.

The Open-Source Boob Project on malliesimerkki siitä kuinka pienellä, tutulla porukalla voi ottaa rennommin, mutta mitä suuremmaksi joukko kasvaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joukkoon eksyy ääliöitä, joiden vuoksi ilo on lopulta kiellettävä kaikilta ja siirryttävä hiihtämään hitaimman mukaan. Tämän vuoksi tarvitaan VIP-alueita, privaattiklubeja, rekisteröintiä ja captchoja. Vapaa rakkaus on hyvä idea, jos kaikki ovat kauniita, mukavia, järkeviä ja hyväntuoksuisia, mutta yksi haiseva pervo voi pilata ilon kaikilta. Mikä ratkaisuksi?

Transhumanistinen ratkaisu on antaa kaikille mahdollisuus muuttua järkeviksi, kauniiksi, ystävällisiksi ja hyväntuoksuisiksi. Posthumaanien olentojen maailmassa "kaikki ovat samanlaisia" eli kauniit ja älykkäät ihmiset eivät ole enää harvinaisuuksia. Jos kaikki ovat hyviä tyyppejä, jokaiselle voi sanoa kyllä. Jos taas ei halua muuttua kauniiksi ja järkeväksi, se on jokaisen oma valinta, mutta valinnan hinta on porttikielto posthumaanien olentojen klubille. Ja sillä klubilla järjestetään parhaat bileet.

Kaikkien säännöt eivät sovi kaikille, jokainen pari ja ryhmä tekee omat kustomoidut sääntönsä ja sopimuksensa. Kumppaneita ei etsitä summamutikassa. Deittipalveluista valitaan vaivattomasti sopivimmat profiilit ja tutustutaan lähemmin vain niihin ihmisiin, jotka täyttävät hakijan yksityiskohtaiset kriteerit. Kännykkään ladattu hakuprofiili voi ilmoittaa, että sadan metrin säteellä on sopiva ihminen ja kännykät paikantavat toisensa. Augmentoidussa todellisuudessa näkyvät virtuaalitagit kertovat yhteensopivuuden prosenttilukuina ja matemaattinen malli ennustaa onnistumisen todennäköisyyden.

ScientificMatch tarjoaa parinmuodostusta DNA-analyysin avulla. Kotiin lähetetään pakkaus, jolla asiakas ottaa itseltään sylkinäytteen rikossarjojen tyyliin ja lähettää sen labraan. Tämän jälkeen yhdistetään ihmiset, joiden immuunijärjestelmät ovat kaukana toisistaan, jolloin pari todennäköisesti pitää toistensa tuoksusta, pysyy todennäköisemmin yhdessä ja saa terveempiä jälkeläisiä. Siihen vielä kaupan päälle perinteiset henkilökohtaiset hakuasetukset sekä taustojen tarkistukset. Mutta entä sitten, kun omaa DNA:taan voi muokata? ScientificMatch muuttuu EngineeredMatchiksi ja ihmiset etsivät kumppaneita, jotka ovat ehkä valmiita tekemään pieniä kompromisseja ja muuttamaan itseään vastaparin ideaalipartneria vastaavaksi. Mahdollisuudet lisääntyvät, mutta samalla mahdollisuudet kapenevat.

Twenty years from now, the idea that someone looking for love without looking for it online will be silly, akin to skipping the card catalog to instead wander the stacks because 'the right books are found only by accident'. - Wired, 2002

Eliniän pidentyessä yksiavioisuus ja ikuisen rakkauden myytti alkavat menettää merkitystään. Ei ole enää sitä yhtä oikeaa kuolemaan asti. Ihmiset muuttuvat ja lisäksi on useita ihmisiä, jotka voivat muuttaa itsensä samanlaisiksi kuin se oikea oli joskus aikaisemmin. Rakkaus on ikuista, mutta rakkauden kohteet vaihtuvat, tai niitä on monta samalla kertaa. Ei ole väliä onko kyseessä ystävä tai rakastettu, ihmissuhteiden rajat on tehty siirrettäviksi. Jos kemiat pelaavat, se voi olla keinotekoista kemiaa rakkaussprayn suihkauksesta nenään (ja ehkäisypillerikin voi muuttaa naisten miesmakua), joten ei kannata luottaa omiin tunteisiinsa liikaa. Parempi kenties etsiä ensin sopivia tyyppejä ja muuttaa tunteensa jälkeenpäin sellaisiksi, että ne kohdistuvat sopiviin tyyppeihin. Sokea parinvalinta on aivan nurinkurista, omalle kohdalle tietoisesti suunniteltua sen pitäisi olla.

Sex for fun, IVF for children

Lapsia tehdään tulevaisuudessa yhä vähemmän perinteisellä menetelmällä. Tehokkaat ehkäisypillerit miehille ja naisille siirtävät huolen hedelmöittymisestä historiaan ja harva haluaa palata aikaan, jolloin lisääntymistä ei voinut hallita. Samoin menstruaatiosta ja muista ihmisten morfologista vapautta rajoittavista ruumiintoiminnoista voidaan päästä eroon. Kasvaako vai väheneekö ihmispopulaatio? Ehkä se vähenee, koska biologista hoppua lastentekoon ei enää ole; ehkä populaatio kasvaa kopioinnin yleistyessä - jokainen haluaa varmuuskopion itsestään, koska se on kuin löytäisi kauan kadoksissa olleen kaksosensa. Keinokohdut hoitavat uusien biologisten ihmisten tuotannon, sillä yhdeksän kuukauden ylimääräinen taakka ei enää moderneja naisia (tai miehiä) kiinnosta. Jälkeläisten ulkonäköä ja muita oleellisimpia ominaisuuksia voidaan muokata mihin suuntaan halutaan ja tuloksena on yhä terveempiä ja älykkäämpiä jälkeläisiä. Jokainen äiti ja isä (ja sivuäiti ja ottoisä) haluaa lapselleen vain parasta mahdollista. Jo pelkästään tästä syystä geenimuokkauksen vastustajat tulevat lopulta häviämään kiistan siitä pitäisikö geenimuokkaus sallia vai ei.

Plastiikkakirurgian avulla pystyy muokkaamaan ulkonäköään millaiseksi tahtoo. On onnistuneita leikkauksia ja epäonnistuneita leikkauksia, ja kauneusleikkauksiin suhtaudutaan perinteisesti kuin elokuvien erikoisefekteihin: onnistunut efekti on sellainen, ettei sitä huomaa koneella tehdyksi. Lehtien kansikuvista ei voi tietää onko mallia muokattu veitsellä vai kuvankäsittelyohjelmalla. Muokkausta tapahtuu aina vain enemmän, halvemmin ja nopeammin, eikä aikaakaan kun ihmiset voivat ostaa itselleen uudet kasvot tatuointiliikkeen naapuriin avatusta kehokaupasta. Enää ei riitä, että kampaus on samanlainen kuin televisiosarjan tähdellä, täytyy saada samanlainen nenä ja samanlaiset rinnat. Ulkonäön merkitys kumppanin valinnassa vähenee, koska jokainen voi näyttää keneltä tahansa. Deittipalvelujen ilmoituksista häviävät maininnat halutuista hiustenväreistä ja pituuksista, sillä jokainen vastaaja voi värjätä hiuksensa pysyvästi tai pidentää itsensä sopivan mittaiseksi. Tai ehdottaa roolileikkiä ja peruukkia.

Lopulta persoonallisuuskin muuttuu yhdentekeväksi valintaperusteeksi, jos kuka tahansa voi muokata ja päivittää henkisiä kykyjään vapaasti. Identiteetti menettää lopullisesti merkityksensä, kun ihmiset voivat vaihtaa kehoja keskenään tai ohjata surrogaatteja, jotka ovat joka suhteessa samanlaisia kuin alkuperäiset mallit. Jokaisen päivän voi viettää eri ihmisenä, jos niin haluaa. Suhdemaailman perinteisillä markkina-arvoilla voi heittää vesilintua, kun ominaisuudet ovat muovattavissa ja "feikattavissa" olevaa biomassaa eivätkä pakollisia ja pysyviä taakkoja.

“It’s like, you have this best friend, and you want the best for him. So if he’s hot for that chick over there, you want to be like, ‘Yeah, go for it!’ ” -- For example, the other night I had a bunch of work to do, so when Siege brought a new girl home, I stayed in the bedroom while they took a bath. I walked past and just said hi. -- ”Like George C. Scott reportedly once told an actress, “I apologize if I get an erection, and I apologize if I don’t.”
- The New Monogamy

Morfologisesta vapaudesta seuraa, että ihmisille voidaan muotoilla uusia erogeenisiä alueita tai elimiä. Ei ole tarpeen pysyä ihmiskehon ulottuvuuksiin sidottuna. Uusia elämyksiä saadakseen voi muuttaa itsensä vaikka kissaksi tai apinaksi tai elefantiksi (ainakin virtuaalimaailmassa tai surrogaatissa). Vanhat tabut ja kauneusihanteet menettävät merkityksensä, kaupungilla voi kulkea biopunkkareita ja alieneita kuin Star Warsin kahvilassa. Ihmiset jakaantuvat alalajeiksi, jotka eivät voi lisääntyä keskenään, mutta sillähän ei ole väliä, koska lisääntyminen hoidetaan kuitenkin keinotekoisesti. Jos ajattelee peiliin katsoessaan, että olen muokannut itsestäni nyt juuri sellaisen kuin haluan, itsestään voi ottaa kopioita ja viettää aikaa parhaassa mahdollisessa seurassa kopioidensa kanssa. Suhde itsensä kanssa on luultavasti erittäin harmoninen ja kestävä.

Technosexuality has been described not so much as the objectification of people, but the humanization of objects. Creating the ideal lover in the Technosexuality sense implies that the artificial partner you create or role play with is doing this willingly because it's what they were programmed to do. (Or agreed to ACT like they were programmed to do.) It's why they were created. There's no guilt or repercussions. You remove the possibility for rejection or mutual abuse or hurt or misunderstanding. Remove the human equation and all of that possibility for hurting another human being or being hurt goes away.

Tarvitaanko aitoa ihmiskosketusta? Ei, seksiandroidit muuttavat kumppanien etsinnän turhaksi ja tarjoavat synteettisiä kosketuksia, jotka ovat parempia kuin normaalin ihmisihon tarjoamat kosketukset. Vaatekaapissa voi säilyttää romanttisten unelmiensa merirosvokapteenia tai kissanaista, akut ladattuna ja valmiina toimintaan. Robottibarbie voi siivota, tiskata, toimia vahtikoirana, pelata pingistä, tanssia ja laulaa ja tarjoilla kylmiä drinkkejä ja lukea äänikirjoja - monipuolisia superstimuluksia väsymättä kellon ympäri. Ensimmäisille lentokoneille ja autoille naurettiin, koska ne olivat alkeellisia ja hölmön näköisiä, seksiandroidien kanssa ollaan nykyään samassa tilanteessa. Ne ovat vielä alkeellisia ja tönkköjä nukkeja, mutta kehitys kehittyy ja jossakin vaiheessa ne ovat yhtä yleisessä käytössä kuin lentokoneet ja autot, ja tavallinen ihminen jää jälkeen kuin hevonen. Hevosella voi käydä ratsastamassa silloin tällöin, mutta kotipihassa seisoo vähemmän hirnuva ja enemmän mukavuuksia tarjoava auto.

Kun markkinoille saapuu superälykkäitä seksiandroideja, jotka käyttäytyvät kuin suosikkisarjojesi unelmaystävät järjestämällä päivittäin hauskaa tilannekomiikkaa ja romanttisia satunnaistapahtumia niin tavalliset ihmiset alkavat näyttää melko rajoittuneilta. Siis jos ihmiset eivät ensin muuta itseään superälykkäiksi ja superseksikkäiksi.

To sum up, our study shows clearly that the most attractive faces do not exist in reality, they are morphs, i.e. computer-created compound images you would never find in everyday live. These virtual faces showed characteristics that are unreachable for average human beings.
- Beautycheck

“Pure love is completely gone in the real world,” Honda wrote. “As long as you train your imagination, a 2-D relationship is much more passionate than a 3-D one.” Honda insists that he’s advocating not prurience but a whole new kind of romance. If, as some researchers suggest, romantic love can be broken down into electrical impulses in the brain, then why not train the mind to simulate those signals while looking at an inanimate character?
- Love in 2-D

A robot partner can measure my respiration, heart rate, skin temperature and more using its biofeedback sensors. It knows exactly when I'm turned on, when I'm withdrawing, when I'm approaching climax; it knows my body better than I do.
- 10 Reasons I'd Rather Marry a Robot

Virtuaalitodellisuus ja mielensiirto nostavat seksin ja ihmissuhteet uudelle tasolle. Virtuaalimaailmoissa hahmot voivat muuttua millaisiksi alieneiksi tai predatoreiksi tahansa ja harrastaa seksiä vaikka hobittien kanssa örkkien katsellessa vierestä. Voit olla vasara, joka saa tyydytystä naulan hakkaamisesta. Aivojen mielihyväkeskuksen voi säätää pysyvään orgastiseen tilaan ja kaikki virtuaalimaailmassa koettu tuottaa mielihyvää korkeammilla autuuden asteikoilla. Yhteen liitetyt mielet kokevat tunteita, jollaisia ihmiset eivät ole koskaan aikaisemmin pystyneet tuntemaan ja teknologia yhdistää kehot tavoilla, joihin lihallinen keho ei ikinä pystyisi. Mutta suuri nautinto tuo mukanaan suuren vastuun: suurempien nautintojen myötä täytyy tehostaa myös suurempaa itsekontrollia.

In 1972, Heath attempted to “cure” a 24-year old male’s homosexuality by using the technique to reprogram his sexual orientation through reconditioning. During a three hour span the man, infamously known as subject “B-19,” stimulated himself nearly 1,500 times, inducing feelings of “almost overwhelming euphoria and elation.” At the end of the experiment B19 had to be forcefully disconnected from the device. [It’s worth noting that the experiment did not alter B-19’s sexual orientation after disconnection.]
- Pleasure’s perils: Why the ‘sex chip’ may not be such a good idea

Ei mikään ihme, että kaiken seksitarjonnan keskellä koko homma voi alkaa jo kyllästyttää. Aseksuaalit eli ihmiset, joita seksi ei kiinnosta lainkaan, ovat vähiten tunnetuin seksuaalivähemmistö. Aseksuaalisuudesta ei tiedetä paljonkaan ehkä juuri sen vuoksi, etteivät aseksuaalit muodosta yhteisöjä tiedottamaan asioistaan, heillä kun ei välttämättä ole halua edes tavata muita ihmisiä lainkaan. Munkit ja nunnat kieltäytyvät seksistä uskonsa vuoksi, mutta aseksuaalit jättävät seksiharrastukset vähemmälle siitä syystä, että elämässä on tärkeämpääkin tekemistä kuin tuhlata aikaansa seksikumppaneiden metsästämiseen, seurusteluun ja lisääntymisen simulointiin. Useita aseksuaaleja seksi ei kiinnosta luonnostaan lainkaan ja he saattavat pysyä koko elämänsä neitsyinä. Toiset voivat valita ehkä vapaaehtoisen kemiallisen kastraation, jos katsovat epämääräisten seksihalujen ja hölmöjen lihaskouristusten housuissa sekoittavan liikaa heidän elämäänsä. Kolmansille pehmoinen halailu ja läheisyys tuntuvat paremmilta kuin hikinen ja sotkuinen kuteminen. Erektio on vain luonnon tapa nostaa peukut pystyyn, ei sitä tarvitse välittömästi tökätä johonkin.

Joka tapauksessa seksin ja ihmissuhteiden tulevaisuus näyttää varsin mielenkiintoiselta, nautinnolliselta, vapaalta, valoisalta, monimuotoiselta ja moniulotteiselta.

Ja jos ei näytä niin tehdään siitä sellainen.

They say their beliefs don’t recognize my marriage, I say my beliefs don’t recognize theirs. Simple.
- A Marriage Manifesto... Of Sorts

I'm poly, bi and kinky and I still won't sleep with you!
- Polytees

(Remix vanhoista blogimerkinnöistä 28.7.09)