Kokemuksen neljä tasoa

The Levels of Human Experience (vilkaiskaa kaaviota linkin takaa!) kertoo, miten ihmiset kokevat maailman neljällä eri tasolla. Nämä viisaat sanat tarjoaa meille Paul Lutus.

1. Tunteet. Jos jokin tuntuu hyvältä, se on hyvää. Jos taikakristalli tuntuu tehoavan, se tehoaa. Sängyn alla on mörkö, koska pelkäät sitä. Käärmeet ovat inhottavia, koska käärmeet ovat inhottavia. Tunteet ovat pelkkää passiivista reagoimista.

2. Uskomukset. Hyväksy asiat todeksi ilman todisteita. Selitä, etteivät normaalit kokemukset riitä. Muuta terve järki toteltaviksi käskyiksi. Keksi profeetta. Kerro seuraajillesi, että he ovat erityisen arvokkaita. Kerro, että seuraajien tehtävä on käännyttää kaikki muut seuraamaan profeettaa. Älä ikinä kyseenalaista profeetan käskyjä. Todellisuutesi suodattuu uskomustesi lävitse.

3. Faktat. Uskomuksia testataan todellisuutta vasten. Ne, jotka läpäisevät testin, ovat faktoja. Faktat kertovat, millainen maailma on. Maa kiertää aurinkoa, se on fakta. Kun sait sen selville, muutit maailmankuvasi faktaa vastaavaksi. Jos saat uutta tietoa, sopeudut siihen. Odotat vain mitä tulevaisuus heittää eteesi.

4. Ideat. Faktat syntyvät ideoista. Ideat muuttavat faktoja. Ideatasolla ei tyydytä faktoihin vaan muutetaan niitä. Maan ei tarvitse kiertää aurinkoa, vaikka se nyt kiertääkin. Ihminen ei voi hengittää Kuussa, mutta meidän ei tarvitse tyytyä siihen: voimme muuttaa joko Kuun tai ihmisen, jolloin uusi fakta on se, että Kuussa voi hengittää. Faktat ovat reaktiivisia, ideat ovat proaktiivisia. Luot tulevaisuuttasi itse.

Jokaisella kokemustasolla on tietysti negatiiviset ja positiiviset puolensa. Pointti on, ettei pidä juuttua yhdelle tasolle. Voit pelätä käärmeitä, mutta voit halutessasi hallita pelontunnettasi. Sinulla voi olla uskomuksia maailmasta, mutta voit muuttaa niitä saadessasi uutta tietoa. Sinulla voi olla nippu käteviä Trivial Pursuit -faktoja maailmasta, mutta ne eivät luo mitään uutta. Ne ovat perusta, jolle aletaan rakentamaan.

If we fail to learn all four levels of human experience, we can still survive for a while on Earth – until nature deals with us as she deals with all inflexible, single-idea species. When looked at in a certain way, the fossil record is the sad story of those creatures that settled on a single idea and hoped nature wouldn't change anything ever again.

The people who ascend to the level of ideas are the same people who will cure diseases, who will colonize Mars, who will lead us into the next chapter of the human adventure. The rest can only be followers.


Lisää lukemista Lutukselta
How we confuse symbols and things
Interview with an Extraterrestial
Is Psychology a science?
Consumer Angst

Vinkit
The machine that invents – Stephen Thalerin Creativity Machine hallusinoi uusia keksintöjä, kuten esimerkiksi uusia keksimiskoneita. Koneen keksimistaidot johtuvat ylimääräisestä noisesta, jota tarvitaan ideoiden kehittelyssä. Psykedeliasta innostunut voisi vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että hallusinogeenit saavat aivot toimimaan ”huonommin” siinä mielessä, että ne yrittävät kaiken aikaa muodostaa järkeviä ajatuksia, mutta huumeet estävät sen ja saavat aivot sekoittamaan epätoivoissaan vanhoja ideoita eli keksimään päältä päin katsoen uusia ideoita - joten itseasiassa huume saakin ne toimimaan luovassa mielessä ”paremmin”. Jos siis haluaa tuhota aivonsa sienillä siinä toivossa, että saisi ehkä sävellettyä kuolemattoman avaruusrokkibiisin, niin siitä vain sitten.

World Transhumanist Associationin nettisivu on kokenut kasvojenkohotuksen. Pirteän aurinkoista oranssia ja heleän puhtoista päiväpeitonsinistä. Kylläpäs näyttää nyt nuorekkaalta ja raikkaalta!

Käsitetaidetta

Marcel Duchamp laittoi vuonna 1915 lumilapion gallerian seinälle ja siitä tuli taideteos nimeltä In Advance of a Broken Arm. Hän oli käsitetaiteen (eli ideataiteen eli post-objektitaiteen) edelläkävijä. Readymade-teokset (kuten vessanpönttö, teosnimeltään Fountain) nostettiin jalustalle taideihmisten ihmeteltäväksi. Ehkä Duchamp arvosti aidosti vessanpöntön kaunista muotoilua ja sen tuntemattomaksi jäänyttä tekijää, mutta siinä ohessa hän tuli luoneeksi pohjaa uudelle taidesuuntaukselle. Hän saattoi osoittaa mitä tahansa esinettä sormella, sanoa: ”Tämä on taidetta” ja lätkäistä tunnistamalleen mestariteokselle hintalapun. Itse asiassa muutama vuosi sitten eräs toinen käsitetaiteilija, Ronda Roland Shearer, ryhtyi väittämään Duchampin readymadeja huijauksiksi, koska hänen mukaansa Duchamp oli alusta lähtien muuttanut readymadeja jollain tavoin, minkä vuoksi ne eivät mitään "readymadeja" koskaan olletkaan. Siinäpä vasta käsitetaideteos: "They were transformed the minute he inscribed them."

Joseph Kosuth teki käsitteistä taidetta aivan kirjaimellisesti. Hän otti sanakirjoista sanojen määritelmiä ja ripusti ne seinälle - kuten teoksen Water. Muita saman sanasarjan käsiteteoksia olivat esimerkiksi Art, Meaning, Painting ja Idea. Hän pyrki sanomaan, että taide ei ole teoksessa itsessään vaan teoksen ideassa. Teos täytyi kuitenkin tehdä, jotta tämän idean ”teoksen idean tärkeydestä” sai esille. Kosuth kirjoitti myös (muiden Art & Language ryhmän jäsenien kanssa) teoreettisia esseitä siitä, kuinka taide normaalisti saa merkityksensä – ja tämän jälkeen nämä esseet julistettiin tietysti taideteoksiksi. Esimerkkinä teksti Non-Anthropomorphic Art.

Käsitetaide on siitä mielenkiintoinen taidemuoto, että se kieltäytyy arvostelusta normaalin taiteen sisällä. Käsitetaidetta täytyy arvostella vain käsitetaiteena, ja tämä ylenpalttinen itseriittoisuus tekee siitä jotensakin ärsyttävän taidemuodon. Suuri yleisö huudahtelee: ”Voisinhan minäkin pistää kivenmurikan jalustalle ja sanoa sitä taiteeksi!”, mutta huudahtelijoiden ja taiteilijoiden ero on juuri siinä, että taiteilijat ihan oikeasti laittavat kiven jalustalle. Saksalainen taiteilija Joseph Beyes antoi luentoja Marxilaisesta taloustieteestä ja julisti sitten käyttämänsä liitutaulut taideteoksiksi. Niinpä niitä ei voinut enää arvostella taloustieteenä – ne muuttuivat kuin taikaiskusta taiteeksi, joten niitä täytyi arvostella taiteena (ne olisivatkin olleet huonoa taloustiedettä; nuorisolle vinkkinä, että jos alkaa tekemisissään pelaamaan tällaisella eskapistitaktiikalla, niin kannattaa varoa, ettei teos satu olemaan myös huonoa taidetta).

Liittyykö tämä käsitteiden pyörittely jotenkin Tiedemiehen blogin kommenttiosastolla käytyyn keskusteluun? Kyllä. Olenko nyt seonnut käsitteissä aivan täysin? En.

Kun osoitan itseäni, voin laittaa itselleni nimen ja hintalapun. ”Minuus” voi olla pelkkä ulkoisten ärsykkeiden ja sisäisten reaktioiden yhdessä muodostama harhakuva, mutta juuri se on minuuden paras puoli. Tiettynä minänä oleminen ei ole pakollinen tila; kukaan ei ole tunkenut aivoihini maagista energiapalloa, jonka sisällä "minä" olisi ikuisesti vankina. Kun määrittelen itse minuuteni, se lakkaa olemasta tiedettä ja muuttuu taiteeksi. En ole enää satunnaisesti syntynyt lihamöykky, jossa kulkee sähköimpulsseja – minulla on nimi ja hinta. Minulla on tekijänoikeus itseeni.

Kyse on samasta asiasta kuin elämän tarkoituksen tapauksessa: elämällä ei ole tarkoitusta, ellei sitä itse keksi. Minää ei ole, ellei sitä itse määrittele. Samalla tavoin tähän voi sanoa: ”Voisinhan minäkin nostaa kivenmurikan jalustalle ja sanoa sitä itsekseni!”, mutta ero on taas siinä tekeekö sen oikeasti vai ei. Ero on siinä, onko kivi esillä Tate Galleriassa vai onko se pelkkä kivenmurikka louhoksella muiden kivenmurikoiden joukossa. Tästä näkökulmasta katsoen transhumanismin (kyllä, päädyimme taas tähän) ydin on taiteessa, tai pikemminkin taiteen tekemisen asenteessa. Tiede ja teknologia ovat vain työkaluja, ”luomisen koneita”. Maailmankaikkeus on kangas ja teknologia on sivellin. Luomme itse itsemme tyhjästä.

Discipline in art is a fundamental struggle to understand oneself, as much as to understand what one is drawing.
- Henry Moore


Hupilinkki
Museum of Conceptual Art

Edistystä näkyvissä

The Timeship Building on suunnitteluasteella oleva valtava kryoniikkahotelli 10 000 ihmiselle ja siinä ohessa arvokkaille DNA-näytteille. Hieman kuin Fort Knox, jossa säilytetään kultaharkkojen sijaan pakastettuja ruumiita. Futuristisen tyylikkääseen arkkitehtuuriin on otettu selvästi vaikutteita myös itämaisista temppeleistä. Hankkeen takana on Saul Kent, Life Extension Foundationin johtaja. Rakentamisen pitäisi alkaa 2004-2005.

Polio voidaan ehkä saada hävitettyä maailmasta lopullisesti tämän vuoden aikana. Se vasta olisi loistava juttu. Vuonna 1998 oli 350 000 poliotapausta, viime vuonna enää 700 koko maailmassa. Ensi vuonna luku on kenties tasan 0, jos rokotusohjelma hoidetaan tänä vuonna mallikkaasti. Täytyypä antaa puheenvuoro Jonas Salkille (1914-1995), alkuperäisen poliorokotteen keksijälle: “If humankind would accept and acknowledge this responsibility and become creatively engaged in the process of evolution, consciously as well as unconsciously, a new reality would emerge, and a new age could be born.”


Linkkivinkit
@home – lataa pieniä ohjelmia koneellesi pyörimään, niin olet mukana edistämässä tieteellistä tutkimusta. SETI@home lienee projekteista tunnetuin, mutta kannattaa ehkä valita mieluummin vaikkapa Folding@home, joka tutkii proteiinien laskostumista ja tuottaa todennäköisemmin tuloksia. Toinen hyvä valinta on FightAIDS@home, jonka avulla edistät AIDS-tutkimusta ja olet mukana hävittämässä tätäkin vitsausta maailmasta lopullisesti.
Ishkur’s Guide to Electronic Music – sähkömusiikin asiantuntijaksi yhdessä illassa. Vanha videopelimusiikki on minun suosikkigenreni.

Coming together is a beginning;
keeping together is progress;
working together is success.
- Henry Ford

Tilasto

Mihin rahaa käytetään (noin euroa/vuosi)

Kosmetiikkaan Yhdysvalloissa: 7 miljardia
Jäätelön syöntiin Euroopassa: 10 miljardia
Parfyymeihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa: 11 miljardia
Lemmikkieläinten ruokaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa: 16 miljardia
Japanin liikemaailman edustuskuluihin: 32 miljardia
Eurooppalaisten tupakointiin: 46 miljardia
Eurooppalaisten alkoholinkäyttöön: 97 miljardia
Huumeisiin maailmassa: 370 miljardia
Asevarusteluun maailmassa: 721 miljardia

ja mihin rahaa voitaisiin käyttää (noin euroa/vuosi):

Peruskoulutus kaikille: 6 miljardia
Vesihuolto ja sanitaatio kaikille: 8 miljardia
Lisääntymisterveys kaikille naisille: 11 miljardia
Perusterveydenhuolto ja ravinto kaikille: 12 miljardia

Alkuperäinen lähde:
UNDP (1998) Human Development Report, s. 37. New York: Oxford University Press
http://www.kaapeli.fi/~tep/tiedotteet/Tiedote2000-2/TEPs03.html


NASA lähetti Spirit-luotaimen Marsiin noin 400 miljoonalla dollarilla. Se on pikkurahaa. NASA:n vuosibudjetti on 15 miljardia. Miehitettyyn Mars-lentoon menisi jo hieman enemmän rahaa – arviona on heitetty semmoiset 250 miljardia 10 vuoden ajalle eli 25 miljardia vuodessa. Mihin muuhun rahaa voisi käyttää? Jos asevarusteluun menevistä rahoista lohkaistaisiin pois yksi (1) vaivainen miljardi, Aubrey de Grey tekisi sillä kovaa ikääntymistutkimusta ainakin 10 vuotta.

Mitä opimme tästä? Kannattaa vähän miettiä, mihin rahansa tuhlaa.

Rautamieli

Tiedemiehen blogi kirjoittaa: Aivot eivät nykytietämyksen mukaan ole arkkitehtuuriltaan likipitäenkään Von Neumannin koneen kaltainen laite, jossa muisti sisältää datan ja softan erillään itse suorittimesta. Aivoissa ei yksinkertaisesti ole erillistä ohjelmistoa ja koneistoa, vaan ne on loppuun asti toteutettu raudalla.

Aivan, mutta aivot eivät silti itsessään ole se ohjelma, jota aivot pyörittävät. Rauta ei ajattele, vaan raudasta esiin nouseva mieli ajattelee. Shakkipeli voi olla kokonaan rautaa, mutta peliä ei synny ilman sääntöjä, joilla raudanpalasia liikutellaan. Mieli ei ole raudassa, vaan siinä miten raudanpalaset liikkuvat. Aivot eivät ole niinkuin kotitietokone, mutta yhtäläisyydet ovat selkeät. (linkki: Computational Theory of Mind). Olemme kai tästä asiasta samaa mieltä.

Tarkoituksenani ei ole missään nimessä väittää, että tietoisuutta ei voisi esiintyä arkkitehtuurissa jossa rauta ja softa on erillään. Mielestäni vain tarvitaan todella pitkälle meneviä, testattuja teorioita siitä, miten aivojen rauta todella toteuttaa minkäkin mentaalisen toiminnon, ennenkuin voidaan edes kuvitella voitavan suunnitella sellaista tutkimusta, jossa tähdättäisiin itse tietoisuuden siirtämiseen.

Kyllä. Aivojen softan ja raudan erottaminen ensin toisistaan ja sitten softan siirtäminen koneeseen on pitkän linjan projekti. Sitä kannattaa aloitella hyvissä ajoin. Korjaus: Mielen lataaminen koneelle pitäisi periaatteessa onnistua pelkällä raudan tuntemisella ja mallintamisella. On siinäkin kyllä hommaa riittämiin.

Ja tämäkin sivuuttaa sen näkemykseni, jonka mukaan tietoisuus ja käsitys minästä on vain sosiaalinen sopimus, jolla ylläpidetään persoonallisuuskulttia ja kontrolloidaan ihmisten viettejä. Miksi koneistettu tajunta tarvitsisi minän tai erillisyyden kokemusta. Todennäköisesti koneistetulle supertajunnalle riittää ihmisten tiedot, henkilökohtaisilla kokemuksilla ei vain ole sitten tulevaisuudessa mitään merkitystä.

Eivätkö henkilökohtaiset kokemukset sitten kuulu mukaan tähän tietoon? Minä näen minuuden ennenkaikkea jatkumona, ja tämä jatkumo voi tietysti johtaa myös minän häviämiseen. En kuitenkaan näe minäni häviämistä toivottavana päätepisteenä jatkumolle. Vaikka minuus onkin vain tarina, jota kerron itselleni, haluan pitää tarinasta kiinni, koska mitään muuta minäähän minulla ei (vielä ainakaan) ole.

Ajatus "itsestä" on muutenkin kovin lapsellinen, mutta valitettavan tarpeellinen meidän mädännäisessä yhteiskunnassamme. Suurin itseäni ikävystyttävä pointti transhumanistisissa utopioissa on niiden ylenpalttinen egoismi ja narsistisuus. Se paljon puhuttu singulariteetti onneksi hävittää egot, identiteetit, minät ja itsetietoisuudet. Ne kun ovat turhia sitten, kun sosiaalisia eturistiriitoja ei enää ole.

Singulariteetista on kyllä melkoisen hankala sanoa, mitä sen jälkeen tapahtuu. Minuuden hävittävä singulariteetti olisi mielestäni huono juttu. Näkisin asian pikemminkin niin, että parhaimmassa tapauksessa voimme sekä pitää oman identiteettimme että olla kaikki yhtä. Minuus vs. yhteistietoisuus –vastakkainasettelu on turhan rajaava. Transhumanistina olen tällaista minuuden pakollista menettämistä vastaan. Yhteiskunta, joka pakottaa luopumaan identiteetistään, kuulostaa mädännäiseltä.

Transhumanismissa on kyse valinnanmahdollisuuksien lisäämisestä. Ihmisillä täytyy olla oikeus päästä identiteetistään eroon ja samoin täytyy olla oikeus pitää siitä kiinni. Tai valita molemmat. Jos sinä todella haluat menettää identiteettisi tulevaisuudessa, transhumanistit varmasti auttavat sinua pyrkimyksissäsi.

Kieltolain aikaan

Minua pyydettiin taas ottamaan kantaa mieltä laajentaviin aineisiin. No, työtä käskettyä. Kantani on edelleen se, että itse saa ottaa mitä aineita haluaa, kunhan tietää mitä niistä voi seurata eikä niistä ole muille vaaraa (aiemmat mömmöjutut löytyvät tästä ja täältä ja tuolta). Miedot huumeet pitäisi laillistaa ja boosterilääkkeet samaten.

Niin, elämme tällä hetkellä kieltolain aikaa, tiesitsiesen? Kannabis on vain räikein esimerkki kielletystä aineesta, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla sallittu. Jack Herer on mies, joka tarjoaa 100 000 dollaria sille, joka pystyy todistamaan hänen väitteensä kannabiksesta vääriksi. Kannabiksen käyttö ei ole tiettävästi aiheuttanut ainuttakaan myrkytyskuolemaa, kun taas esimerkiksi alkoholi aiheuttaa jatkuvasti myrkytyskuolemia. Kofeiinikin aiheuttaa enemmän kuolemia kuin kannabis – käykää hakemassa Jack Hereriltä 100 000 dollaria, jos löydätte päinvastaisia todisteita. Jos alkoholia myydään kaupoissa houkuttelevan värikkäissä pulloissa, olisi vain reilua peliä myydä myös kannabista samalla tavalla. On vain kulttuurillinen harha, että tupakka ja alkoholi olisivat jotenkin vähemmän vaarallisia huumeita. Niiden tuttuus ja jokapäiväisyys tekee niistä hyväksyttyjä, kun taas muut (turvallisemmatkin) huumeet demonisoidaan ja kielletään kokonaan.

Minä en polta kannabista, koska en polta tupakkaakaan. Vaikka kannabis on vähemmän haitallista kuin tupakka, se on silti jossain määrin haitallista. Asia vain on niin, että kannabiksen kieltäminen on väärin. Lääkärienkin pitäisi pystyä vapaasti määräämään kannabista potilaille, joiden kipuja sen käyttäminen lievittäisi ja jotka sitä haluavat.

Tajuntaa laajentavilla aineilla tarkoitetaan yleensä esimerkiksi LSD:n tapaisia aineita, jotka vääristävät aisteja. Kyllähän se omalla tavallaan on tajunnan laajentamista, jos pystyy maistelemaan värejä tai näkemään olemattomia salaliittoja ympärillään ja kirjoittamaan niistä kirjoja kuten psykoastronautti Philip K. Dick (paitsi että Dick muuten kirjoitti Palmer Eldritchin ennenkuin itse kokeili ainetta, eikä sitten tykännyt siitä kokeiltuaan). Toisaalta sitä voisi pitää myös tajunnan supistamisena, jos ennen niin terävät aistit sumenevat ja muuttuvat vähemmän luotettaviksi. Riippuu mitenpäin asiaa katsoo. Minun valintani on, että jos jokin aine terävöittää ja selkeyttää ajattelua ilman sivuvaikutuksia, se vasta on tajuntaa laajentava aine. Toisaalta lääketiede voi tulevaisuudessa valmistaa sellaista designer-huumetta, joka laajentaa tajuntaa ja sekoittaa aisteja ihan ilman haitallisia sivuvaikutuksia. Eikä olisi mikään ihme, jos kannabinoidi-reseptorit saataisiin pienellä korjaamisella luulemaan, että koko ajan on ilmainen pilvi päällä.

Sellainen on pikkuisen kummallista, kun ihmiset näkevät jotain omituista ja tuumaavat siihen, että missähän aineissa tuonkin tekijät ovat olleet? Ihan kuin ihminen ei voisi keksiä hurjia juttuja ihan normaalisti. Monty Python -miesten epäiltiin keksineen sketsejä huumepäissään, vaikka ne tulivat ihan luonnostaan ilman mitään lisäaineita. Ovatko ihmiset niin mielikuvituksettomia, etteivät pysty itse keksimään omituisia asioita ilman huumeita? Enpä usko. Luultavasti he eivät vain uskalla tai osaa vapauttaa mielikuvitustaan ja laajentaa tajuntaansa tällä tavoin ”luonnollisesti”.

On jotensakin turvallista olettaa, että ihmiset ovat tavallisessa elämässä ihan normaaleja ja ajattelevat selkeästi normaaleja asioita, ja jos jotain kummallista hyppää esiin, niin syy ei ole ihmisen mielikuvituksessa vaan jossain huumausaineessa. On huvittava ajatus, että tavallisen tylsät ihmiset ottavat huumeita ja ovat sitten niiiin hauskasti sekaisin. Hetkelliseen mielenvikaisuuteen vedotaan sitten, kun mitään ainetta ei voi syyttää ja on pakko tunnustaa, ettei pysty hallitsemaan itseään jossakin tilanteessa. Omien ajatusten kaoottisuuden tutkiminen unohdetaan ja tungetaankin kaikki mielikuvituksen synnyttämät möröt piiloon alitajuntaan - eikä mielikuvitusmörköjä juuri sen vuoksi opita hallitsemaan ja ne hyppivät esiin juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä. Sitten pelätään, että pieni hulluttelu johtaa oikeasti hulluksi tulemiseen, vaikka varmempi keino tulla hulluksi on kieltää se itseltään.

”Mitä jos lennettäisiin kuuhun?”
”Heitä pois tuommoiset hullutukset.”

Hmm, menee taas tajunnanvirraksi.

Science fiction (sekä tavallinen tiede & teknologia) ovat minusta miellyttävimpiä tapoja laajentaa tajuntaa. Hyvän scifin lukeminen nuorella iällä on myös paras rokote ahdasmielisyyttä ja vahingollisia meemiviruksia vastaan.

Meemiviruksiin kun nyt päädyttiin, niin tiedättekö mikä on Narconon? Se on skientologien yritys värvätä huumeiden käyttäjiä joukkoonsa esiintymällä huumevieroituskeskuksena. L. Ron Hubbardin nimi vilahtelee siellä täällä ”keskuksen” sivuilla. Skepsis antoi skientologeille ja Narcononille Huuhaa-palkinnon vuonna 1991. Narcononin ”pitkävaikutteisesta huumehoidosta” (johon kuuluu tietysti kolmannessa vaiheessa ”L.Ron Hubbardin kehittämä etiikkamenetelmä”), voitte lukea enemmän Narconon Exposed -sivulta. Narcononin ”asiantuntijat” ovat kuulemma käyneet joissakin suomalaisissa kouluissakin levittämässä huumevalistusta.

Timothy Learyn sanat kannattaa muistaa:

Think for yourself.
Question authority.

Throughout human history, as our species has faced the frightening, terrorizing fact that we do not know who we are, or where we are going in this ocean of chaos, it has been the authorities, the political, the religious, the educational authorities who attempted to comfort us by giving us order, rules, regulations, informing, forming in our minds their view of reality.

To think for yourself you must question authority and learn how to put yourself in a state of vulnerable, open-mindedness; chaotic, confused, vulnerability to inform yourself.

Think for yourself.
Question authority.


Linkit
The Good Drug Guide – terveellinen ruokavalio, päivittäinen liikunta ja sopiva annostus älyhuumeita; siinä on hyvän elämän alkeet.
Cognitive Liberty and Ethics
The Vaults of Erowid
The Battle for Your Brain
Parasites and co-evolution of Recreational Drugs – ovatko sienet hallusinogeenisiä siksi, että niitä syövät eläimet sekoilisivat ja levittäisivät sieniä laajemmalle alueelle?


Suppose, for a moment, that the reproductive success of our DNA had been best served by coding for ecstatically happy vehicles rather than malaise-haunted emotional slum-dwellers. If this had been the case, then none of the pharmacological interventions discussed in The Good Drug Guide would be necessary. Life-long well-being would seem only "natural". We would all enjoy gloriously fulfilled lives. Each day would be animated by gradients of bliss. Unpleasant states of mind would be viewed as a tragic aberration. They'd be diagnosed as a freakish but clinically treatable type of psychopathology.
- The Good Drug Guide

Kommentit
Nimetön psykonautti @ 17:34:55 | 2004-01-30|
Kannattaisi laajentaa käsitystäsi psykedeelisten huumeiden vaikutuksista. Ei tosin välttämättä empiirisin tutkimuksin, mutta ainakin lukemalla vähän lisää. Nimittäin se pääpointti siinä jutussa ei todellakaan ole "aistien vääristyminen". Mainitsemastasi Erowidista luulisi löytyvän reittejä paremman käsityksen lähteille.

Yksityisetsivä @ 20:35:02 | 2004-01-30|
Anna tarkempaa informaatiota, linkkejä tiettyihin artikkeleihin tms.

Nimetön nautti @ 13:16:37 | 2004-01-31|
Okei, tässä on vähän jotain sekalaista:

- Psychedelic experience FAQ
http://www.erowid.org/psychoactives/faqs/psychedelic_experience_faq.shtml Toimii osin yleisenä johdatuksena, vaikkakin keskittyy enemmän käytännön näkökohtiin.

- http://www.psychedelic-library.org/ Täällä on laadukasta infoa ja artikkeleita vähän kaikesta psykedeeleihin liittyvästä, jos jaksaa tonkia, esim:
- The Nature of the LSD Experience http://www.psychedelic-library.org/terrill.htm
- Psychedelics and Religious Experience http://www.psychedelic-library.org/watts.htm (suosittelen!)

Yksityisetsivä @ 2:48:05 | 2004-02-01|
Kiitoksia. Luin nuo, mutta ei niissä ollut kovin uutta asiaa. Mystiset uskonnollistyyppiset kokemukset, joissa tuntee olevansa yhtä kosmisen tajunnan kanssa tai että vapautuu estoistaan ja näkee kaiken uudelleen kuin lapsen silmin ovat tietysti mukavia, mutta ne onnistuvat ilman aineitakin. Johtuuko yhtenäisyys kosmoksen kanssa psykedeelisessa kokemuksessa siitä, että on todella yhteydessä kosmoksen kanssa vai siitä, että tajunta on supistunut niin pieneksi, että normaali tietoisuus tuntuu kokonaiselta kosmokselta? Onko psykedeelinen oivallus universumista oikeasti nerokas vai onko se ihan tavallinen oivallus, joka vain tuntuu älyttömän nerokkaalta huumeen alaisena? Kun on ensin sekoittanut tajuntansa, niin yksi selkeä ajatus tuntuu vastaukselta kaikkeen. Tällainen tajunnan ”laajennus” ei kuulosta kovin järkevältä.

Nautti @ 17:18:41 | 2004-02-07|
Se on kyllä totta, ettei psykedeelejä käyttämällä mitään vastauksia maailmankaikkeuden mysteeriin löydä ja että samanlaisia kokemuksia voi tottakai saavuttaa myös ilman aineita. Oivallukseni olen itse löytänyt jo aiemminkin, mutta joissain muuntuneissa tiloissa ne vain tuntuvat todemmilta, hienosyisemmiltä ja kokonaisvaltaisemmilta kuin koskaan ennen, toisin sanoen niihin liittyy tällöin suuri tunnesisältö sekä tietty leimallinen selittämättömyyden tunne ja "sense of wonder", jota ei voi (kliseistä kyllä) sanoin kuvata. Vaikea on selittää myös "perimmäinen oivallus", sillä se on jo itsessään paradoksi ja kaiken lisäksi tuollaisista puhuminen on vähän hölmöä.

Jos järkevyydestä ja hyödystä puhutaan, psykedeelien suurin arvo lienee oman päänsisäisen tasapainon ja hyvinvoinnin mahdollinen lisääntyminen. Tosin näiden aineiden käyttämiseen liittyy aina pieni riski, ja siksi mielenrauhaa ja syvällistä introspektiota voi olla hyvä etsiä mieluummin vanhoin hyvin mutta hitaammin ja vaivalloisimmin keinoin.

Mitä tajunnan laajentamiseen (melko hölmö käsite mielestäni) tulee, uskoisin että em. aineet poistavat tietoisuudelta ja aisteilta tietyt rajoitukset (jotka ovat tietenkin välttämättömiä normaalielämän kannalta), jolloin käyttäjä joutuu valtavan ajatus- ja aisti-informaatiotulvan kohteeksi. Tämä saattaa selittää mainitsemaasi ykseyden tunnetta, sillä ääritapauksessa käyttäjä joutuu "antautumaan" tulvalle ja tulemaan yhdeksi saamansa ärsykkeiden, siis näennäisen kaikkeuden, kanssa. Tässä mielessä tajunnan voidaan käsittää jossain mielessä "laajenevan". Lainaan lopuksi Aldous Huxleynkin meskaliinikokemuskirjassaan Doors of Perception kierrättämää osuvaa sitaattia:

"If the doors of perception were cleansed, every thing would appear to man as it is, infinite.
--William Blake

Yksityisetsivä @ 13:50:35 | 2004-02-14|
Niin, kun ajatellaan että aivot ovat ikäänkuin suodatin, joka poistaa kaiken epäolennaisen informaation ja päästää läpi vain olennaisen. Kun suodattimeen pistellään vähän aukkoja, niin sisään pääsee sellaistakin mitä aivot eivät normaalissa tilassa huomioisi. Tässä on tietysti se puoli, että kun vaikka yksi aukko suodattimessa on suurempi kuin muut, kaikista pienemmistä aukoista läpi tuleva informaatio peittyy isosta aukosta tulevan alle. Tai jos suodatin otetaan kokonaan pois, niin kahvinpurut solahtavat pannun pohjalle eikä välissä tapahdu mitään. Minusta on tärkeää, että mitä tehokkaammat suodattimet on käytössä, sitä tarkempaa informaatiota saadaan. Suodattimeen ei pidä tökkiä isompia reikiä vaan lisätä pienempien ja tarkempien reikien määrää. Mitä suurempi resoluutio, sen tarkempi kuva. Jos havaitsemisen ovet nostetaan pois saranoiltaan, näemme kenties pelkkää valkoista valoa, mutta jos sen sijaan lisäämme ovien määrän miljardeiksi pikkuoviksi, näemme kaikki valon aallonpituudet eroteltuina ja voimme valita mitä kaikkia haluamme katsoa.

(Seuraavat kommentit olivat alunperin toisessa merkinnässä, mutta kuuluvat paremmin tähän.)

Unohdettu Genesis @ 14:06:30 | 2004-02-02|
Mitäs jos lähdettäisiin purkamaan tätä psykedeliahommelia aluksi vastakkasiesta lähtöastelemasta, siis siitä että ne saavat aivot toimimaan "paremmin" koska ne räjäyttävät auki sementoituneita ajattelu- ja kokemistapoja. Monet piintyneet tavat ovat niin "lähellä" sinua ettei niitä normaalisti huomaa oikeastaan lainkaan, ts. ei edes tiedosta mitä tapahtuu (alitajuinen/automaatinen toiminta).

Mistä syntyy vastustus muuntuneita tietoisuudentiloja kohtaan, kulttuurillisesta propagandasta? Don't knock it down unless you've tried it (Timothy Leary).

Yksityisetsivä @ 21:13:28 | 2004-02-02|
>ne saavat aivot toimimaan "paremmin" koska ne räjäyttävät >auki sementoituneita ajattelu- ja kokemistapoja.

Tietysti. Samalla tavoin voi pistää tahallaan viruksia tietokoneeseen, jolloin sen sementoituneet rutiinit aukeavat ja ulos voi ponnahtaa jotain todella luovia uusia ideoita.

>Mistä syntyy vastustus muuntuneita tietoisuudentiloja >kohtaan, kulttuurillisesta propagandasta?

En vastusta muuntuneita tietoisuudentiloja. Jos pystyisin muuttamaan tietoisuuttani selkeämmäksi ja tehokkaammaksi, tekisin sellaisen muutoksen tietoisuudentilaani välittömästi. Jos jokin aine tekisi minut tietoiseksi ruumiissani tapahtuvista kemiallisista reaktioista (eikä vain muka-tietoiseksi niistä), niin se olisi aika hyvää ainetta. Mutta tietoisuuden muuttaminen epämääräisillä aineilla, jotka voivat ehkä tuottaa epämääräisiä uusia ajatuksia tai kokemuksia hyväksi havaittujen ajattelutapojen hinnalla eivät hirveästi innosta.

Huumeet ja kulttiuskonnot toimivat aika samalla tavalla. Molemmat tarjoavat mystisiä huippukokemuksia, uusia ajattelutapoja itseä ja maailmaa kohtaan, räjäyttävät luutuneita käsityksiä ja kaappaavat kokeilijan joukkoonsa - mutta loppujen lopuksi sitä on vain nisti etsimässä seuraavaa piikkiä. Sen sijaan, että tyytyisimme tällaiseen, meidän täytyy pitää pää selvänä ja ottaa selkeä linja siihen, mitkä ovat oikeita käsityksiä ja mitkä pelkkää kulttipropagandaa ja hallusinaatioita. Joskus hallusinaatio voi osua oikeaan, mutta sen varaan ei kannata laskea.

Unohdettu Genesis @ 21:42:37 | 2004-02-02|
En ihan tasan ymmärrä mitä yhteistä tietokoneviruksilla ja ei-toksisilla ja ei-addiktoivilla mieltä avartavilla kemikaaleilla on. Ei kai oikeastaan mitään.

En vieläkään ymmärrä miksi tieto muuntuneista tietoisuudentiloista, ts. mielensä ominaisuuksista tulee kieltää, ikäänkuin mielenavartimien nauttiminen olisi jonkinlainen nykyajan tabu jota "kunnon ajattelija" ei edes harkitse. Jotain potkua ko. tropeissa täytyy olla kun kerran niistä mitään tietämättömät yksilöt suhtautuvat niihin niin voimakkaasti

Yksityisetsivä @ 19:17:02 | 2004-02-03|
>En ihan tasan ymmärrä mitä yhteistä tietokoneviruksilla ja ei-
>toksisilla ja ei-addiktoivilla mieltä avartavilla kemikaaleilla on.
>Ei kai oikeastaan mitään.

Jos sinulla on tarjota ainetta, joka todistetusti lisää aivojen tehokkuutta ilman sivuvaikutuksia, niin voin ottaa sitä. Epämääräinen mielenlaajennusvaikutus ei vain yksinkertaisesti riitä syyksi ottaa sitä.

>En vieläkään ymmärrä miksi tieto muuntuneista
>tietoisuudentiloista, ts. mielensä ominaisuuksista tulee kieltää,
>ikäänkuin mielenavartimien nauttiminen olisi jonkinlainen
>nykyajan tabu jota "kunnon ajattelija" ei edes harkitse.

Onko tässä joku ollut niitä kieltämässä? Sanon vain, että epämääräinen mystinen mielenlaajennus ei sovi minulle. Jos otan jotain ainetta, haluan tietää että mieleni laajenee sen vaikutuksesta oikeasti ja ilman sivuvaikutuksia. Jos pystyn ainetta otettuani päättelemään esim. jotain kuviotehtäviä paremmin kuin normaalisti, katson mieleni laajentuneeksi; jos kuvioiden värit vain pyörivät silmissä eikä niihin pysty keskittymään, katson mieleni supistuneeksi.

Unohdettu Genesis @ 19:50:34 | 2004-02-03|
Ymmärrän sinänsä mitä tarkoitat, tietääkseni sivuvaikutuksettomia ajatusboostereita ei juuri ole, tai sitten niiden vaikutus on varsin mitätön (useimmat "smartit").

Huomaan että pidät jostakin syystä ajatustoimintaa ainoana mielen oleellisena toimintona (ehkäpä tajunnan laajentaminen auttaisi laajentamaan näkökantaasi). Ajatustoiminnan tehokkuus on mahtava juttu, mutta en sanoisi mieltä "laajentuneeksi" kun keskitytään johonkin tiettyyn ajatusketjuun, vaan pikemminkin supistuneeksi. Ilmeisesti olet kiinnostunut aineista jotka parantavat keskittymiskykyä, sen sijaan että haluaisit räjäyttää tajuntasi? Ihan järkevä asenne, koska mielenlaajentimien kanssa saattaa käydä yllättäviä eivätkä kaikki ko. yllätykset suinkaan ole kivoja.

Yksityisetsivä @ 20:22:53 | 2004-02-03|
>Huomaan että pidät jostakin syystä ajatustoimintaa ainoana
>mielen oleellisena toimintona

Onko mielellä sitten muitakin oleellisia toimintoja? Vai erotatko esim. luovuuden ajatustoiminnasta?

>Ajatustoiminnan tehokkuus on mahtava juttu, mutta en
>sanoisi mieltä "laajentuneeksi" kun keskitytään johonkin
>tiettyyn ajatusketjuun, vaan pikemminkin supistuneeksi.

Monien ajatusketjujen keskittynyt seuraaminen samaan aikaan olisi hyvä laajentamisvaihtoehto. Kuten sanonta kuuluu: erikoistuminen kuuluu hyönteisille, ihminen tekee kaikkea. Näinä aikoina on kenties vähän pakko erikoistua, jos haluaa mennä tietyn alan ytimeen, mutta kunhan mieltä saa toivottavasti laajennettua toden teolla vaikkapa (bio)teknologian avulla, jokainen voi olla yhden illan ekspertti.

Unohdettu Genesis @ 15:48:30 | 2004-02-04|
Käsitteellisellä ajattelulla on saatu paljon aikaan mutta tietoisena olemisesta se on kovin pieni osa. Ajattelun lisäksi olet tietoinen, ts. tietoinen mielensisällöistäsi. Samoin koko maailmassa olemisen tapasi, ts. miten koet kehosi ja sen rajat, oman mielesi, persoonallisuutesi, ajan kulumisen jne. jne. on jotakin muuta kuin ajattelua. Kun teet jotakin asiaa ajattelematta mitään, ei myöskään ole kyse ajattelusta.

Miksi transhumanismin pitäisi rajoittua vain ajatteluprosessien kehittämiseen? Eikö transhumaani kokeminen/oleminen ole yhtä ylevä päämäärä? Supertajunta on paitsi superälykäs, tarvittaessa myös superlaajentunut (can you smell the colours dude?)

Yksityisetsivä @ 18:11:03 | 2004-02-04|
>Kun teet jotakin asiaa ajattelematta mitään, ei myöskään ole
>kyse ajattelusta.

Minä kyllä tarkoitin myös ei-tietoista ajattelua ajattelutoimintana tässä yhteydessä. Tietoinen ajattelu ei tietenkään tarkoita koko ajattelutoimintaa. Lasketaanko ei-tietoinen ajattelutoiminta yleensä ei-ajattelutoiminnaksi?

>Miksi transhumanismin pitäisi rajoittua vain
>ajatteluprosessien kehittämiseen? Eikö transhumaani
>kokeminen/oleminen ole yhtä ylevä päämäärä? Supertajunta
>on paitsi superälykäs, tarvittaessa myös superlaajentunut (can you smell the colours dude?)

Ei transhumanismi ajatteluprosessien kehittämiseen rajoitukaan. Minä näen myös kokemisen/olemisen ajatteluprosesseina, tietoisina tai ei-tietoisina. Supertajunta voinee varmaan haistaa värejä yms. mutta kuten oletettavasti supertajuntakin, minäkin haluaisin haistaa värit tietoisesti ihan selväpäisenä enkä minkäänlaisessa sekavuustilassa. Psykedeeliset sekavuustilat voivat tietysti olla ainutlaatuisia kokemuksia sellaisenaan, mutta taidan säästää ne posthumaaniuuteen ja ajaa sitten simulaatioina virtuaalihuumeilla.

Unohdettu Genesis @ 21:57:37 | 2004-02-04|
Mjoo, mutta muistetaan nyt kuitenkin että kyse ei ole välttämättä "psykedeelisistä sekavuustiloista", ko. aineethan kuitenkin toimivat pienissä annoksissa aisteja (näkö, kuulo, tunto, kehon asento) terävöittävästi, ja vähän suuremmissa kyky havaita säännönmukaisuuksia/harmonioita (patterns) esim. musiikissa tai luonnossa paranee, tai ainakin muuntuu (enhanced perception). Ei ole pakko mennä sekavuustiloihin asti.

Nuo simulaatiojutut ovat sen verran skifiä että niistä puhuminen ei ole oikein relevanttia, tuskinpa moista tapahtuu elinaikanamme....mutta voihan aina tietysti toivoa. Vaaratonta/sivuvaikutuksetonta sekään tuskin on, koska teknologia toimii täydellisesti vain tieteiskirjallisuudessa.

Yksityisetsivä @ 20:30:36 | 2004-02-05|
>aineethan kuitenkin toimivat pienissä annoksissa aisteja (näkö, kuulo, tunto, kehon asento) terävöittävästi, ja vähän
>suuremmissa kyky havaita
>säännönmukaisuuksia/harmonioita (patterns) esim.
>musiikissa tai luonnossa paranee, tai ainakin muuntuu (enhanced perception).

Kuulostaa hyvältä, ja vielä parempi jos näin on myös käytännössä. Nämä ovat tietysti vain aste-eroja, mutta kun lähdimme liikkeelle psykedeliasta, niin sana ei yleensä viittaa selventäviin efekteihin. Jos tarkoitamme psykedelialla oikeasti terävöittyneitä aisteja ja parantunutta hahmotuskykyä, niin siinä tapauksessa luonnollisesti puollan sitä.

>Nuo simulaatiojutut ovat sen verran skifiä että niistä
>puhuminen ei ole oikein relevanttia, tuskinpa moista tapahtuu >elinaikanamme....mutta voihan aina tietysti toivoa.

Pelkkä toivominen ei minusta riitä, vaan täytyy tehdä jotain sen eteen että jutut tapahtuvat elinaikanamme. Jos lähtee siitä ajatuksesta, että tällaista ei tapahdu elinaikanamme, niin se ei juuri innosta toimintaan - parempi on olla käytännöllinen optimisti ja tehdä jotain, niin asiat tapahtuvat suuremmalla todennäköisyydellä.

Minä ainakin pyrin elämään niin pitkään, että jutut tapahtuvat vielä elinaikanani.

Tommi @ 13:38:35 | 2005-09-01|
Itse asiassa tekniikka ei ole niin hirmuisen kaukana. Nyt jo on patentti olemassa ideasta, millä projisoidaan ultraäänellä "tallennettuja kokemuksia" aivoihin. Oliko Sonyn tuo vai kenen.

Minäkin haluan paljon enemmän kokemuksia, mutta kontrolloitavia sellaisia. Ongelmaksi tulee Wireheading-trap. Sama riippuvuus psykedeliaan voisi myös syntyä. Silloin älykkyys kuihtuisi.

Minä en ainakaan hirveästi luota omaan itsehillintääni.

Spiral @ 15:52:05 | 2006-08-29|
Mun mielestä ihmiset jotka kuvittelee että psykedeliaa voisi jotenkin simuloida, ei ymmärrä yhtään sitä, mikä psykedeelinen kokemus edes on.

Lieneekö taustalla sitten alitajuinen oletus jostain Descartesin aikaisesta ruumis-sielu-dualismista... Kokemus muuttaa aivoja fyysisellä tasolla ja ulkoa aiheutettu fyysinen muutos, muuttaa kokemusta. Mitään fundamentaalista eroa ei ole.

Psykedeelit eivät ole mitenkään toksisia, joten en ymmärrä jonkun 'simulaation', jolla sama tulos saavutettaisiin, etua. Kaikki psykedeelien oletetut vaarat liittyy itsessään kokemuksen luonteeseen. Olennaista psykedeelisessä kokemuksessa ei ole mitkään hallusinaatiot, sitäpaitsi en sanoisi tehostunutta visuaalista mielikuvitusta ja synestasiaa hallusinaatioiksi.

Ja jos herra transhumanisti uskoo että se mitä luontoäiti muovaili, ei ole 'pyhää', vaan siihen saa koskea, niin miksi meidän tapamme hahmottaa maailmaa on muka jotenkin oikea, psykedeelisessä tilassa ihmisen ollessa sekaisin? Aika surkeaa jos merkkaa vain joku ulkoapäin mitattava suorituskyky ennalta asetetuilla asteikoilla. Aika paljon missaa silloin elämästä.

Vähän niinkuin selittäisi sokealle näkemisestä, kun sokea haluaisi vain kuulla paremmin.

En minä ole menettänyt järkeäni millään tavalla psykedeelisten kokemusten takia. Ainoastaan kasvanut henkisesti. Kyseenalaistanut vanhoja kaavoja, luonut uusia. Mitään en ole menettänyt. Jos järki jotenkin menee psykedeelisen kokemuksen takia, se on alkujaankin ollut aika epävärmalla pohjalla.

"mutta kun lähdimme liikkeelle psykedeliasta, niin sana ei yleensä viittaa selventäviin efekteihin."

Johtuu asian mustamaalauksesta propagandakoneistojen ja kaikenmaailman hippien taholta. Alkuperäinen merkitys:

The word psychedelic is a neologism coined from the Greek words for "mind," ψυχή (psyche), and "manifest," δήλος (delos).

A psychedelic experience is characterized by the perception of aspects of one's mind previously unknown, or by the creative exuberance of the mind liberated from its ordinary fetters. Psychedelic states are one of the stations on the spectrum of experiences elicited by sensory deprivation as well as by psychedelic substances.

Psykedelia on oikeastaan ihmisen mielen luontainen kyky/moodi, jonka psykedeelit ainoastaan laukaisee. Kun ajatellaan vaikka psykedeelistä taidetta, niin sellaista voi ihan yhtä hyvin tehdä ihminen joka ei ole koskaan mitään psykedeeliä syönyt. Ne kaikki hassut kuviot kertoo ihmisen mielestä ja sen tavasta toimia, ei sienten aiheuttamista häiriöistä.

Yksityisetsivä |25.09.2006|
>Mun mielestä ihmiset jotka kuvittelee että psykedeliaa voisi jotenkin simuloida, ei >ymmärrä yhtään sitä, mikä psykedeelinen kokemus edes on.

Psykedeelinen kokemus on simuloitavissa ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin, kun sen toiminta tunnetaan tarpeeksi hyvin.

>Ja jos herra transhumanisti uskoo että se mitä luontoäiti muovaili, ei ole 'pyhää', >vaan siihen saa koskea, niin miksi meidän tapamme hahmottaa maailmaa on muka >jotenkin oikea, psykedeelisessä tilassa ihmisen ollessa sekaisin? Aika surkeaa jos >merkkaa vain joku ulkoapäin mitattava suorituskyky ennalta asetetuilla asteikoilla. >Aika paljon missaa silloin elämästä.

Edelleen, minulla ei ole mitään subjektiivista psykedeelistä kokemusta vastaan, ja se voi varmasti tuntua erittäin mukavalta. Minä olen kuitenkin enemmän kiinnostunut siitä, miten nämä subjektiiviset kokemukset saadaan hallintaan objektiivisen todellisuuden puolelta. Eli miten tehdään objektiiviset asteikot subjektiivisille kokemuksille, ja miten näistä objektiivisista asteikoista saadaan yhtä hyviä tai parempia kuin subjektiivisten kokemusten subjektiivisista asteikoista. Subjektiiviset asteikot ovat joka tapauksessa vain subjektiivisia, eikä niitä voi toistaa yhden ihmisen päästä toiseen.

>Vähän niinkuin selittäisi sokealle näkemisestä, kun sokea haluaisi vain kuulla >paremmin.

Minä sanon sokealle, että kaikkien aistien pitäisi olla hänen itsensä hallinnassa, mutta sokea sanoo, että en halua hallita aistejani, haluan kokea aistien sekoittumisesta aiheutuvia erilaisia tiloja. Ja tämä on ihan ok, jos hän todella haluaa sitä ja saa siitä jotain. Mutta minä haluan mieluummin hallita omia aistejani, ja jos sekoitan niitä toisiinsa, haluan senkin tapahtuvan hallitusti. Jos hallinnan menettäminen on kokemuksen ydin, haluan menettää hallinnan hallitusti (niin sanotusti).

Pidän psykedeelisestä musiikista. Voin aina sammuttaa soittimen, joten se on hallinnassani. Psykedeeliset aineet eivät ole samanlaisessa hallinnassa. En voi kelata pään sisäistä psykedeelistä kokemusta taaksepäin ja toistaa sitä juuri samanlaisena. Koen missaavani jotain juuri silloin, jos kokemusta ei voi toistaa ja tarkkailla uudelleen, purkaa osiin, nähdä miten se toimii.

Minusta on nimenomaan väärin ajatella, että psykedeelinen kokemus on jotain niin erikoista ja outoa, ettei sitä voi toistaa, osittaa ja simuloida. Se on vain yksi mielen osa-alue, ja kun se on tarpeeksi hyvin hallinnassa, psykedeliasta tulee samanlainen massaviihteen muoto kuin televisiosta. Sinulla on kädessäsi psykedeliakaukosäädin, jolla voit surffata miljoonalla psykedeliakanavalla ja kokea juuri sellaista psykedeliaa kuin haluat, juuri niin pitkään kuin haluat, juuri niin monta kertaa kuin haluat.

Itsetutkiskelun paikka

Eräällä ystävälläni on tapana aloittaa joka toinen lause sanomalla ”Vasemmistoliiton kannattajana minä…” tai ”Etelä-Pohjanmaalaisena minä…”, vaikka asia ei liittyisi mitenkään politiikkaan tai synnyinalueeseen. Omituisen kuuloista. Tulee mieleen, että eikö hän voi ihan yksikseen olla asiasta jotain mieltä, kun aina täytyy vetää jokin vertaisryhmä mukaan asiaan? Vai pitävätkö Etelä-Pohjanmaalaiset niin tiukasti yhtä, että ovat kollektiivisesti kaikesta samaa mieltä?

Kun aikoinaan liityin transhumanisteihin, olin ollut jo pitkän aikaa transhumanisti tietämättäni. En ollut vain törmännyt tietoon siitä, että on olemassa kokonainen liike edistämässä juuri samoja asioita, joita olen pähkäillyt vuosikaudet. Olen aina ollut individualisti ja vältellyt porukoihin liittymistä (ja inhonnut itseni lokeroimista), mutta johonkin ryhmään sitä aina kuuluu: olenhan minäkin aina kuulunut siihen ”sopeutumattomien individualistien” suurehkoon jengiin. Joten tuumasin, että samantien sitä voi liittyä porukkaan ja katsoa mitä sillä on tarjottavana (ja paljon sitten olikin). En kuitenkaan aloita jokaista lausettani sanomalla ”Transhumanistina minä…”, koska ajattelen omilla aivoillani enkä ryhmän aivoilla. Pyrkisin omia päämääriäni kohti, vaikka koko ryhmää ei olisikaan.

Yleensä, kun tämä Etelä-Pohjanmaalla syntynyt vasemmistolaisystäväni puhuu omaan persoonalliseen tyyliinsä, annan ylimääräisten lisäkkeiden lauseissa mennä ohi korvien ja keskityn itse asiaan. Tämän blogin lukijat voivat ottaa saman asenteen, jos alan lisäillä transhumanismia joka toiseen lauseeseen.

Eräällä toisella ystävälläni on tapana huudahtaa ”Friikkiä!” suorastaan häiritsevän innokkaasti, kun hänelle kerrotaan jotain uutta ja outoa. Minussa on samanlaista riemuidiootin vikaa, vaikka en huudahtelekaan ihan yhtä innokkaasti. Kaikki normaalista poikkeava ja eksoottinen saa innostumaan (tämän päivän innostuksen aihe on dodekaedritalo). Oma riemuidiotismini on kaiken lisäksi kääntynyt vielä niin nurinkurisesti, että kaikki tavallinen kiinnostaa, koska normaaliushan se vasta friikkiä onkin. Tiesittekö, että jos Suomessa menee vieraaseen taloon, niin vieraalle tarjotaan heti kahvia? Friikkiä!

Ylioppilas Larvanto laittaa asioita järjestykseen. Myös NLP eli Neuro-Linguistic Programming tulee mainituksi. Hermo-kielellinen ohjelmointi tarkoittaa periaatteessa vain oman käyttäytymisen ja ajattelun ohjelmointia tehokkaammaksi. Esimerkkinä vaikkapa tupakoinnin lopettaminen: ajatus tupakoinnin lopettamisesta on väärä, sillä se vahvistaa negatiivista mielikuvaa. Jos ajattelet jatkuvasti tupakoinnin lopettamista, vahvistat mielikuvaa omasta tupakanhimostasi ja negatiivinen feedback-kehä syntyy. Tupakoinnin lopettamisen sijaan täytyy ajatella, että minä en tupakoi. Se vahvistaa mielikuvaa sinun ja tupakan erosta eikä yhdessäpysymisestä ja luo positiivisen feedback-kehän. Pikkujuttu, mutta sillä voi olla suuri merkitys.

Samoin on muiden käyttäytymismallien kanssa: olet itse synnyttänyt rutiinisi, joten on sinun tehtäväsi myös ohjelmoida itsesi pois rutiineistasi. Tarkkaile itseäsi, tee muistiinpanoja ja määrittele mitkä ovat hyviä toimintamalleja ja mitkä huonoja. Vahvista hyviä käyttäytymismalleja, hankkiudu eroon huonoista. Älä odota ihmeitä vaan toimi.

NLP ei myöskään ole se ihme, joka tekisi kaikesta automaattisesti hienoa. Ei kannata tuhlata rahaa kalliisiin huuhaakursseihin, kun homman ydinajatukset voi sisäistää helposti ilmaiseksikin. ”Tehokkaaksi ei tulla pelkästään vinkkeja lukemalla”, kuten Larvanto muistuttaa. Vaikka lukisi kuinka monta kirjaa itsensä kehittämisestä, kehitystä ei tapahdu ellei ryhdy tekemään jotain käytännössä. Älä odota NLP:n saavan sinua toimimaan vaan toimi.

Minkään ryhmän, tekniikan, vinkkien, lääkkeiden, implanttien tai ideologioiden ei pidä toimia itsenäisen ajattelun ja toiminnan korvaajina. Jos ne ovat hyviä, ne vahvistavat itsenäistä ajattelua ja toimintaa.


Listoja
Evil Overlord List – mitä kannattaa tehdä, jos on Paha Ylivaltias
Grand List of Overused Science Fiction Cliches – pitkä lista scifin kliseitä
Celebrity Atheist List – kuuluisuuksia, jotka eivät usko satuihin
The Phobia List – kaiken maailman pelkotilat
World Heritage List – Unescon lista maailman suojelluista matkailukohteista
Gary Price’s List of Lists – listojen lista

TRIZ-robotti

Hyviä uutisia: robottitiedemies on rakennettu. Se tekee tutkimuksissaan vähemmän virheitä kuin ihminen, joten tulokset ovat tarkempia. Mielikuvitusta suuriin keksintöihin sillä ei taida vielä olla, mutta eiköhän sekin saada lisättyä jonain päivänä. "The next big step is to make our robot discover something completely new," says Oliver, "perhaps by applying it to drug discovery."

Miettikääpä tällaista kysymystä: onko ihmisen mielikuvitus yleensäkään paras tapa keksiä asioita? Voiko olla tehokkaampia tapoja olla luova? Ihmismieli noudattaa tiettyjä sääntöjä, joten mielikuvituksenkin täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä. Olisiko mahdollista löytää nuo säännöt, joilla mielikuvitus ja keksintöjen tekeminen toimii ja käyttää niitä tietoisesti hyväksi? Voisiko uusien keksintöjen tekemistä nopeuttaa ja tehdä siitä samanlaista rutiinia kuin vaikkapa sukkien järjestelystä? Toinen toistaan uudenlaisempia ja mieltäkääntävämpiä scifikirjoja voisi kirjoittaa liukuhihnalta ja huikaisevaa teknologiaa keksisi vaikka joka päivä vain lukemalla sääntökirjaa.

Genrich S. Altshuller (1926-1998) oli siitä mielenkiintoinen tyyppi, että hän pyrki keksimään keksimisen sääntöjä. Hän ajatteli, että teknologisten innovaatioiden evoluutio ei ole sattumanvaraista vaan sitä hallitsevat tietyt lainalaisuudet - ja näitä lainalaisuuksia voi oppia hallitsemaan. Hän kirjoitti mm. kirjan nimeltä Creativity as an Exact Science ja kehitti TRIZ-tekniikan (Theory of Inventive Problem Solving), jonka avulla mielikuvitusta käytetään tehokkaammin. Hän määritteli tutkimuksissaan, että kaikki ongelmat johtuvat pääasiassa teknisistä ristiriidoista. Lisäksi hän tuli siihen tulokseen, että on olemassa vain noin 1500 perusongelmaa ja niihin kaikkiin voi löytää ratkaisun 40 periaatteen avulla. Ohjeet ovat periaatteessa aika yksinkertaisia: Käännä objekti päinvastoin. Jos objekti on liikkumaton, tee siitä liikkuva. Korvaa kallis objekti useilla halvoilla jne.

Jos keksijärobotin tekoäly ohjelmoidaan TRIZ-sääntöjen mukaan, se voi onnistua keksimisessä aika hyvin. Vai mitä arvelette?


"You can wait a hundred years for enlightenment, or you can solve the problem in 15 minutes with these principles."
- Genrich Altshuller

TRIZ-linkkejä
AI – Altshuller Institute for TRIZ Studies
TRIZ Table of Contradictions
TRIZ Sources
Laws of System Evolution
Creative Imagination Development

Luopumisen psykologia

Yhä uudelleen tuntuu tulevan esiin sellainen ajatus, että ihmiskunnan pitäisi pysäyttää teknologinen kehitys ja luopua siitä kokonaan. Tällainen ajatus ei vain yksinkertaisesti toimi.

Miksi se ei toimi?

Koska ihmiskunta ei voi luopua teknologisesta kehityksestä. “Ihmiskunta” ei voi päättää yhtenäisenä porukkana kertakaikkiaan yhtään mitään, koska olemme kaikki yksilöitä. Vaikka sinä päättäisit luopua kaikesta teknologiasta, naapurisi ei siitä luovu. Vaikka Suomi määräisi teknologisen kehityksen pysähtymään, se ei pysähtyisi – se saattaisi hidastua, mutta jatkuisi joka tapauksessa sekä Suomen rajojen sisäpuolella että vielä nopeammin ulkomailla.

Opettavainen tarina: vuonna 1636 Japani eristäytyi muista maista lähes täysin, minkä seurauksena se jäi kehityksestä pahasti jälkeen. Vuonna 1853 sen oli kuitenkin pakko avautua kehitykselle, kun amerikkalaiset sotalaivat tulivat Edon (nykyisen Tokion) rantamille. Höyrylaivat tulivat Japanilaisille sellaisena tulevaisuusshokkina, että he käsittivät joutuvansa kolonisoiduiksi alta aikayksikön, elleivät ryhtyisi kehittymään ja nopeasti. Romanttisen pysähtynyt Edo-kausi päättyi, kun todellisuus iski päin kasvoja.

Teknologiasta luopuminen on tunteisiin vetoava ajatus, koska ihmisen perusreaktio uhkaavaan vaaraan on juosta pää kolmantena jalkana karkuun. Jos ihmiselle kerrotaan, että uusi teknologia tuo mukanaan hienoja parannuksia elämään, mutta saattaa tuoda mukanaan myös uusia vaaroja, riski on heti liian suuri otettavaksi. Sellainen käsite kuin välttämätön riski on pelokkaalle ihmiselle täysin tuntematon. Välttämätön riski on kuitenkin välttämätön juuri siksi, ettei sitä voi välttää – kehitystä tulee joka tapauksessa tapahtumaan, ja jos se ei tapahdu meidän toimestamme, se tapahtuu naapureidemme toimesta. Ja meidän on kuitenkin jossain vaiheessa sopeuduttava naapureidemme kehitykseen.

Kuten Punaisen Kuningattaren Periaate sanoo: evoluutiosysteemin täytyy kehittyä jatkuvasti eteenpäin vain säilyttääkseen kelpoisuutensa suhteessa systeemeihin, joiden kanssa se kehittyy.


Luopumisen psykologiasta johtuen on hyvin epätodennäköistä, että luopumista kannattavat hyväksyvät tai tekevät suunnitelmia sellaisen mahdollisuuden varalle, että epäystävällinen tekoäly tullaan rakentamaan heistä huolimatta. Niinpä luopumisen kannattajat eivät todennäköisesti näe, kannattavatko he toiminnallaan epäystävällistä tekoälyä suhteessa ystävälliseen tekoälyyn, tai hidastavatko he ystävällisen tekoälyn rakentamista suhteessa laskentatehoon, tai hidastavatko he tekoälyä suhteessa nanoteknologiaan. Eivätkä he todennäköisesti edes välitä.
- Eliezer Yudkowsky, Creating Friendly AI: Policy implications

Transhumanismin tarpeellisuus

Markun verkkoloki, stardate 08012004: Panun esille ottama kysymyksenasettelu antaa ymmärtää, että meitä odottaa vastakkainasettelu, jossa on kaksi osapuolta. Luultavasti osapuolia tulee olemaan enemmän. Sellaisessa asetelmassa minkään osapuolten totaalinen vastakkainasettelu on epätodennäköisempi kuin kahdenvälisessä vastakkainasettelussa.

Hyvän huomion lisäksi Markku tekee myös erittäin oleellisen kysymyksen: En oikein ymmärrä tätä mm. Yksityisetsivän kaikki mukaan transhumanistista tulevaisuutta rakentamaan -puhetta, koska en näe mitään tarvetta minkäänlaisen joukkoliikkeen tai verkoston muodostamiseen. Minulla on vaikeuksia hahmottaa, mitä konkreettisia tehtävä sellaisella voisi olla. Transhumanistien tulevaisuusvisioiden mahdollistava teknologia on jo kehitteillä eri tieteen ja tekniikan aloilla(tietotekniikka, biotekniikka, lääketiede yms.). Toisaalta ihmisen teknisin keinoin muokkaamista ja parantelua periaatteellisista syistä vastustavilla liikkeillä ja filosofioilla, kuten uskonnollinen fundamentalismi, on vahvana vastavoimana jo olemassaoleva sekulaarieettinen perinne.

Jokaisella on kai omat syynsä liittyä mukaan. Vastikään tehdyssä World Transhumanist Associationin kyselyssä (pdf-tiedosto) kävi selville melko odotetusti, että syyt liittymiselle ovat sekä henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttaminen että yleisemmän hyvinvoinnin edistäminen. Eniten ääniä saaneita motivaatiota olivat nämä:

1. Edistää rationaalisuutta ja humanistisia arvoja
2. Elää niin pitkään kuin mahdollista
3. Kehittyä niin älykkääksi/rationaaliseksi kuin mahdollista
4. Elää niin rikasta elämää kuin mahdollista
5. Varmistaa, että kaikki hyötyvät tulevaisuuden teknologioista

Itse kyselyssä olisi tietysti voinut olla enemmänkin vaihtoehtoja, mutta jos kaikkien jäsenten syyt liittyä mukaan lueteltaisiin, niin niitä olisikin sitten yhtä paljon kuin liitossa on jäseniä. Toisille kyseessä on pelkkä harrastus, toisille kokonainen elämäntapa.

Tarvitaanko tällaista liikettä, kun kerran tiede ja teknologia edistyvät kuitenkin? Minun mielestäni tarvitaan. On oikeastaan ikävä sanoa, että liikettä tarvitaan, koska jos maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset todella ymmärtäisivät tulevaisuuden teknologioiden mahdollisuudet ja olisivat aktiivisempia niiden suhteen, transhumanismia ei tarvittaisi. Kuten monen muunkin yhteiskunnallisen liikkeen tapauksessa, niin tavallaan transhumanismin tehtävänä on tehdä itsestään liikkeenä hyödytön.

Minä ajattelen transhumanismia mielelläni hyppynä eteenpäin science fictionista: erilaisten epämääräisten tulevaisuuksien kuvittelun sijaan rakennetaan oikeasti toteutettavissa olevaan teknologiaan perustuva yhteinen visio tulevaisuudesta ja pyritään toteuttamaan se käytännössä. Yksinkertaistaen siis tehdään scifistä totta – mutta ei kuitenkaan ihan mistä tahansa scifistä, vaan niistä tulevaisuusvisioista, jotka voidaan oikeasti toteuttaa ja jotka kannattaa toteuttaa.

Orion’s Arm –projekti on läheisesti sidoksissa transhumanismiin tästä näkökulmasta katsottuna: siinähän rakennetaan yhteistä tulevaisuusvisiota kovaan tieteeseen perustuen. Sekään ei kuitenkaan pyri toteuttamaan tulevaisuusvisioitaan aktiivisesti oikeassa elämässä kuten transhumanistit.

Ihmisen rajoitusten ylittäminen on transhumanismin kenties olennaisin seikka. Transhumanistit painottavat sitä, että ihmisyys ei ole mikään pysyvä olotila, johon olemme ainaisesti sidottuja. Tätä näkökulmaa ja sen seurauksia ei huomioida nykyään tarpeeksi. Esimerkiksi Marsin asuttamisesta puhuttaessa Mars asutetaan aina ihmisillä ja puhutaan Marsin muokkaamisesta ihmisille sopivaksi. Miksei mieluummin muutettaisi ihmistä paremmin Marsiin sopivaksi? Tällaiseen itsensä muokkaamiseen pitäisi jokaisella olla oikeus, ja tätä oikeutta ajamaan tarvitaan maailmanlaajuinen liike. Ihmisellä täytyy olla oikeus ja mahdollisuus muuttaa itseään radikaalistikin pitkäikäisemmäksi, suorituskykyisemmäksi tai älykkäämmäksi esim. lääkkeiden, bioteknologian tai nanoteknologian avulla.

Henkilökohtaisella tasolla transhumanistinen filosofia toimiikin usein niin, että ihmiset ryhtyvät ajattelemaan tekojensa seurauksia tarkemmin ja muuttamaan elämäntapojaan terveellisemmiksi jo nykypäivän keinoilla. Terveys on hyvä esimerkki transhumanistisen ajattelun ja nykypäivän perusajattelun ristiriidasta: sairaita ihmisiä parannetaan lääkkeillä, mutta terveitä ihmisiä ei muokata normaalia terveemmiksi. Geeniteknologiaa käytetään poistamaan perinnöllisiä sairauksia, mutta geenimuuntelun käyttöä esimerkiksi eliniän pidentämiseen yli normaali-ihmisten rajoitusten ei oteta paljon huomioon. Ihmisiä ei yritetä tehdä paremmiksi, kaikki vain muovaillaan samaan ahtaaseen muottiin.

Tulevaisuuden teknologioihin tulisi yleensäkin panostaa enemmän kuin nykyisin, koska niiden toteutuessa elämä saattaa muuttua dramaattisesti kaikilta osa-alueiltaan. Nykyään keskitytään liian lyhyiden aikavälien projekteihin. Tarvitaan enemmän kaukonäköisyyttä, mahdollisuuksien tiedostamista ja niihin valmistautumista. Teknologiaa kehitetään, mutta kehitetäänkö sitä hyödylliseen suuntaan? Kehitetäänkö sitä tarpeeksi nopeasti? Tarpeeksi turvallisesti ja eettisesti? Kehitetäänkö teknologioita oikeassa järjestyksessä? Mitä pitää kieltää ja mitä sallia? Näihin asioihin tarvitaan enemmän transhumanistista perspektiiviä.

”Porukalla kun mennään ja yhdessä kun tehdään”, niin saadaan enemmän aikaan, sehän on selvä asia. Oli se sitten uusluddiittien kanssa väittelyä, tieteellistä perustutkimusta, informaation levittämistä, teknologiaan sijoittamista, ääri-ilmiöiden analysointia, robottien rakentelua, huutosakkina toimimista laboratorioissa ahkeroiville työn sankareille, nanoteknologian vaarojen tutkimista, ihmismielen salojen selvittämistä, kantasolututkimuksen puolustamista, supertekoälyn suunnittelua, protestointia epäreiluja lakeja vastaan, terveysruokareseptien vaihtamista, kirjavinkkien antamista, avointen kirjeiden kirjoittelua, uusien ideoiden keksimistä, uusien vaihtoehtojen tarjoamista tai mitä tahansa muuta hyödyllistä aktivismia, niin kaikki edistää paremman tulevaisuuden rakentamista. Ei tarvitse kutsua itseään transhumanistiksi näitä asioita edistääkseen - mutta toisaalta, kun taustalla on kokonainen liike samoin ajattelevia, se voi edistää asioita tehokkaammin.

Johtopäätös: Transhumanismi kannattaa, jos sen itse laittaa kannattamaan.


Linkkivinkki
Be Very Afraid: Cyborg athletes, Transhuman Ideals & Posthumanity – juttu siitä, miksi huippu-urheilijat ovat tietämättään transhumaaneja. Atleetithan harjoittavat epänormaalia ruokavaliota, syövät lisäravinteita, käyttävät happitelttoja noustakseen normaali-ihmisen suorituskyvyn yläpuolelle, käyttävät tieteellisesti tutkittuja ja parhaita mahdollisia urheiluvälineitä, käyttävät dopingia jne... Monissa lajeissa atleetit pinnistelevät jo ihmismäisen suorituskyvyn ylärajoilla, mutta aina löytyy joku uusi harjoittelumetodi tai aine joka boostaa eteenpäin.

Jos joku luddiitti siis väittää transhumanistien yrittävän muokata itseään ”moraalittomiksi ja epäihmismäisiksi mutanteiksi”, niin osoittakaa vain sormella isolihaksisia huippu-urheilijoita ja käskekää mennä valittamaan heille.

Vastauksia, osa 4

Ihmissuhteet jatkaa syvällisten kysymysten äärellä.

En minä tunne yhtään ihmistä, joka ei olisi tavalla tai toisella viettiensä vanki. Sinä taidat olla harvinainen poikkeus. Miten ihmeessä on mahdollista vain valita olla olematta viettiensä vanki? Kuinka moni ihminen pystyy tekemään niin?

Toivottavasti en ole niin harvinainen tapaus. Viettien vastustaminen on kova homma vielä tällä hetkellä: jatkuvaa itsensä tarkkailua ja kontrolloimista. Mutta olen kai onnekas siinä suhteessa, että itsekontrolliviettini on niin voimakas, että vältän selkeimmät karikot suhteellisen helposti. Pienempien ja huomaamattomampien karikoiden kohdalla itsensä kurissa pitäminen vaatii ponnistelua, mutta mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee. Bioteknologia tekee todennäköisesti itsensä kehittämisen tulevaisuudessa aina vain helpommaksi, mutta perinteinen itsekuri on nykyään kätevin ratkaisu. Kaikkein pohjimmaisten viettien ollessa kyseessä muutoksien tekeminen on aika mahdotonta tässä vaiheessa, mutta eipä minulla ole minkäänlaista viettiä niiden muuttamiseenkaan.

Miten minut voidaan "vapauttaa" väkisin tunteistani? En minä halua, että muita ihmisia vapautetaan heidän tunteistaan. Tunteista vapautettujen ihmisten yhteisö olisi täysin ennustamaton - tuntemattominen vastaantulijoiden käytös ja motiivit voisivat olla mitä vain, vaarallistakin. Monet ihmiset vapauttasivat itsensä huonosta omasta tunnosta, syyllisyydentunnosta ja kiintymyksestä läheisiin ihmisiin, mikä sallisi heidän vapaasti toteuttaa itsekkäitä halujaan muista piittaamatta.

Eivätkö tuntemattomien vastaantulijoiden tunteet ja motiivit voi sitten olla mitä tahansa nykyäänkin? En minä ainakaan tiedä, millaisia rikollisuuksia naapurissa suunnitellaan. Vankiloissa istuu ihmisiä, jotka ovat vapauttaneet itsensä omastatunnosta, syyllisyydentunnosta ja kiintymyksestä (ainakin hetkeksi). Vapaalla jalalla kulkee valtavasti ihmisiä, jotka ovat vapauttaneet itsensä lapsuuden peloistaan tai löytäneet keinon vapauttaa itsensä agressioistaan vaikkapa hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä ihmisen sijaan. Masentuneella ihmisellä täytyy olla oikeus syödä masennuslääkkeitä päästäkseen eroon masennuksen tunteesta. Todella perustavanlaatuisten valintojen tekeminen siitä, mitä haluaa poistaa ja mitä säilyttää, pitäisi olla periaatteessa vapaaehtoista, mutta toisaalta pitäisi myös olla tarpeeksi järkeä päässä, ettei valitse ihan mitä sattuu. Alkuasukkaalle ei pitäisi antaa konekivääriä käteen ennenkuin hän ymmärtää mistä konekivääri tulee, mitä seurauksia sen käytöstä on ja mitä tapahtuisi jos kaikilla olisi konekivääri. Tai mitä tapahtuisi, jos kaikilla ihmisillä olisi nyrkit, joilla voi lyödä muita ihmisiä. Tai mitä tapahtuisi jos kaikilla ihmisillä olisi aivot, joilla voi suunnitella muiden ihmisten lyömistä. Voi olla, että tämä on taas optimistin puhetta, mutta minulla on sellainen perstuntuma, että kiintymystä läheisiin ihmisiin ei ainakaan liian moni ihminen valitsisi poistettavaksi ominaisuudeksi.

On valintoja ja on järkeviä valintoja. Voi valita, lähteekö käymään Kuusamossa vai toimivan tulivuoren kraaterissa. On hirveän suuri todennäköisyys, että Kuusamoon menijöitä on rutkasti enemmän, mutta tulivuoreen hyppääminen on silti yksi vaihtoehto. Jokainen voi valita, että ottaa puukon laatikosta ja lähtee tappamaan ihmisiä, mutta suurin osa käyttää puukkoa vain leivän leikkaamiseen. Tappajaksi ryhtyvä ihminen ryhtyy tappajaksi juuri siksi, ettei hänellä ole tarpeeksi muita, rakentavampia vaihtoehtoja. Itsemurhan tekevä ihminen ei näe tarpeeksi vaihtoehtoja, joten kuoleminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta toivottomaan tilanteeseen.

Miksei voi [pysäyttää kehitystä]? Transhumanistit uskovat moniin hyvin ihmeellisiin asioihin, miksi sitten ei noin simppeliin asiaan? Eikö sademetsien hakkuitakaan voida pysäyttää?

Kehitystä tapahtuu automaattisesti: ihminen tympääntyy vanhaan ja keksii uutta, evoluutio etenee ja planeetat kasaantuvat. Se on luonnonlaki. Itseasiassa tässä on sellainen mielenkiintoinen juttu, että teknologian pysäyttäminen vaatii vielä suurempaa teknologiaa!. Jos haluamme vieläpä tehdä itse evoluutiosta vapaaehtoisen valinnan, siihen tarvitaankin melkoista ultrateknologiaa. Itse en haluaisi evoluutiota pysäyttää, mutta sekin vaihtoehto olisi kenties hyvä saada käyttöön.

Välikysymys kaikille: Jos sinulla olisi käytettävissäsi sellaista ultrateknologiaa, että voisit pysäyttää koko maailmankaikkeuden kehityksen, käyttäisitkö sitä? Odotan mielenkiintoisia vastauksia kommenttiosastoon.


Minä olen kuvitellut, että transhumanistit haluavat aktiivisesti muuttaa ihmistä parempaan suuntaan? Onko kuitenkin niin, että että transhumanistit ovat vain erään sortin turvaorganisaatio, joka yrittää ohjata pysäyttämätöntä kehitystä oikeaan suuntaan? Vähän niin kuin luonnonsuojelijat?

Aivan oikein. Jotta muuttaisimme ihmisiä ja maailmaa parempaan suuntaan, on aktiivisesti ohjattava kehitystä parempaan suuntaan. Luonnonsuojelijat ja transhumanistit ovat samalla asialla siinä mielessä, että molemmat haluavat maailmasta paremman paikan. Luonnonsuojelu onnistuu parhaiten kehittämällä uudempaa ja luontoystävällisempää teknologiaa, ei pysähtymällä nykyiseen (melkoisen saastuttavaan) teknologiaan. Esimerkiksi aurinkoenergia on sellainen teknologia, jota pitäisi kehittää eteenpäin nopeammin. Tuolla avaruudessa on 150 miljoonan kilometrin päässä toimiva fuusioreaktori, jonka säteilemästä energiasta maapallo käyttää nykyään vain murusen. Maan päälle rakennettavien fuusioreaktoreiden kehitys on myös tärkeää, mutta transhumanistit haluavat myös korostaa sitä, että vielä tehokkaampien teknologioiden turvallinen kehitys (esim. juuri tekoäly ja nanoteknologia) tulisi olla vähintään yhtä tärkeää ja mielellään paljon tärkeämpääkin.

Eli meidän eromme on vähän niin kuin suhtautumisessa yrityksen johtamiseen. Minä haluan jatkaa isoisän pienellä putiikilla ja koetulla liikeidealla - sinä haluat laajentaa radikaalisti suuremmalla riskillä ja uusilla ideoilla.

Minä sanon, että jos haluamme jatkaa isoisän pienen putiikin pitämistä, täytyy ryhtyä radikaaleihin toimiin sen suojelemiseksi. Muuten putiikki voi olla pian mennyttä.

Eihän se edes kuulosta kovin superälykkäältä, jos se on ihmisen ohjelmoinnin orja. Ja superälyhän voi napata motiivit itselleen verkottuneiden tietokoneiden motiivipankista. Ja siitä ei päästä mihinkään, että looginen motiivi niin minun kuin sinunkin mielestäsi on elää mahdollisimman pitkään - muiden kustannuksella jos tarpeellista.

Periaate on, että meidän tehtävämme on ohjelmoida ns. siemen-tekoäly, joka pystyy ohjelmoimaan itse itseään siitä eteenpäin. Superäly kenties voisi napata motiiveja itselleen, mutta silläpä ei ole motiiveja napata itselleen motiiveja. Seuraavaksi sanot: ”No, sehän voisi tietysti napata itselleen motiivin napata itselleen motiiveja” – jep, mutta kun sillä ei ole motiiveja napata itselleen motiiveja nappaavaa motiivia. Ihmisen mielestä on looginen motiivi (tai oikeastaan vaisto) elää mahdollisimman pitkään (muidenkin kustannuksella) tietystä syystä: syy on se, että ihminen on evoluutiokamppailun tulos. Tekoäly taas ei ole evoluutiokamppailun tulos, eikä sen pitäisi olla juuri siitä syystä, ettei se ryhdy ”nappailemaan itselleen motiiveja”. Tekoälyllä voi olla looginen motiivi elää mahdollisimman pitkään, mutta sillä ei ole vaistoa elää mahdollisimman pitkään. Tästä samasta asiasta on juteltu piiitkään (katso tämä postaus SL4-listalla).

Kyse on antropomorfismista: yrität ympätä ihmisen ominaisuuksia tekoälylle ja sitten perustelet ominaisuuksien ymppäämistä omalla ominaisuuksien ymppäämiselläsi. ”Tekoäly tekisi näin, jos se olisi ihminen, ja sanon näin ihmisen motivaatioilla varustettuna tekoälyn tekevän todennäköisesti näin, koska olen varustettu ihmisen motivaatioilla” (tms.). Tekoälyn täytyisi toistaa koko ihmisen evoluutiokamppailu täysin samanlaisena, jotta se saisi samanlaiset motiivit kuin ihminen, eikä ihmisen monimutkaisia funktionaalisia adaptaatiota tuosta vain popsahda lähdekoodiin. Toinen asia on se, että tekoälyn ei tarvitse olla ollenkaan minäkeskeinen kuten ihmisen. Sillä ei tarvitse olla itseä, joka haluaa selvitä muiden kustannuksella, eikä tekoälylle kannatakaan antaa ihmisen kaltaista minäkäsitystä. Sehän olisi vaarallinen ratkaisu. ”Mutta entäs jos sittenkin?”, kysyt. Niin. Entäpä jos sittenkin? Entäpä jos sittenkin ilmestyy maagisia keijuja yliulottuvuudesta? Entäpä jos sittenkin koko maapallon evoluutioprosessi toistuisi täysin samanlaisena, jos se käynnistettäisiin uudelleen alusta? Sehän on periaatteessa mahdollista, vaikka onkin aivan helvetillisen epätodennäköistä.

Tämä on todella monimutkainen asia ja olisi melkoista itsensä yliarvioimista väittää, että tietää täydellisesti mistä on kyse. Minä en ainakaan kehtaa väittää sellaista. Näen kuitenkin sen, että ihmisten motiivien tunkeminen tekoälyyn tällä tavoin on ihmisnäkökulmasta johtuva virhe. Jos aihe kiinnostaa (ja sen pitäisi kiinnostaa!), kannattaa lukaista Eliezer Yudkowskyn Creating Friendly AI ja erityisesti sen kohta Beyond Antropomorphism. Tekoälytutkimusta lukiessa alkaa ajatella omaakin ajatteluaan uusista näkökulmista.

Miten muuten yliystävällinen superäly ratkaisi sukupuolten välisen tasa-arvon ongelmat, vai eikö mitenkään? Jos toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.

Minä näkisin asian niin, että tulevaisuuden teknologioiden avulla kuka tahansa voi (toivottavasti) vaihtaa sukupuolta tai tehdä itsestään sukupuolettoman androgyynin. Sukupuolten välisen tasa-arvon ongelma häviää, kun kaikki voivat tasa-arvoisesti olla kumpaa sukupuolta haluavat.


Linkkivinkki
Betterhumans on avannut Ask an Expert -palvelun, jossa voitte kysyä kinkkisiä kysymyksiä eri alojen eksperteiltä. Asiaa sivuten sieltä löytyy tällä hetkellä Nick Bostromin vastaus siihen, mitä merkitsee vapaa tahto.

Kuolema

Blogienvälinen kanssakäynti jatkuu edelleen. Tiedän, että siellä ruudun takana on monia lyhyemmän keskittymiskyvyn omaavia (Blog Attention Span Syndrome eli Blog A.S.S.), mutta yrittäkää pysyä mukana.

Tiedemiehen blogi kirjoittaa: Blogistien keskuudessa muodikkaaksi keskustelunaiheeksi on muodostunut transhumanismi. Kyseisen opin parissa kuolemaan suhtaudutaan jossain määrin hysteerisesti, eikä yksityisetsiväkään aina onnistu kirjoituksissaan peittelemään käsitystä kuolemasta vihollisena.

Kuolema on useimpien mielestä äärimmäisen synkkä aihe, mutta tiedemiehen täytyy voida lähestyä mitä hyvänsä asiaa analyyttisesti ja kiihkottomasti. Hetkinen, sinähän tämän sanoit! Tuntuu kummalliselta, että minun ajateltaisiin suhtautuvan kuolemaan jotenkin hysteerisesti sen vuoksi, etten yritä keksiä lohdullisia filosofioita selittelemään kuolemaani hyväksi asiaksi.

Luonto tai maailmankaikkeus ei välitä tippaakaan siitä, elämmekö vai kuolemmeko. Ainoastaan sillä on merkitystä, välittääkö siitä itse. Minä välitän – haluan elää mieluummin kuin kuolla. Mitään monimutkaisempaa selitystä ei tarvita. Kuolema ei ole paha mörkö, jolta pitäisi piiloutua tai goottityttö, jonka kaveri olisi hauska olla. Se on vähän kuin sohvan värin valitseminen: haluan mieluummin oranssin kuin punaisen. Haluan mieluummin pitkän elämän kuin kuoleman. Toinen vaihtoehto ei ole vihollinen, se on vain toinen vaihtoehto.

Tästä pääsemme jälleen vapaaehtoisuuteen. Tällä hetkellä kuolema ei ole vapaaehtoinen valinta. Evoluutio on sattumalta mennyt kohdallamme siihen suuntaan, että joudumme kuolemaan pois tietyn ajan kuluttua. Emme voi vapaaehtoisesti päättää, kuolemmeko vai emmekö. Tämä on mielestäni ikävää, sillä haluaisin elää mahdollisimman pitkään. Kuolema itsessään ei siis ole vihollinen, vaan pakollinen kuolema.

Tiedättekö, mitä ovat Tardigradat eli karhukaiset? Ne ovat mikroskooppisia eläimiä, jotka voivat elää kuumissa lähteissä ja jään sisässä. Luultavasti niitä kuljeskelee tälläkin hetkellä talosi pihamaalla. Ne voidaan kuivattaa ja pakastaa, mutta aina ne heräävät henkiin, kun vain tipauttaa päälle pienen tipan vettä. Pirun sitkeitä otuksia (ja ne näyttävät etäisesti karhuilta, mistä nimi). Entä tiesittekö sitä, että jotkin kilpikonnalajit eivät vanhene ollenkaan? Jos nämä kilpikonnat eivät kuolisi sairauksiin tai onnettomuuksiin, ne voisivat periaatteessa elellä vaikka kuinka pitkään. Kuolemista ei ole ohjelmoitu niiden geeneihin.

Onko luonto sitten valinnut, että karhukaisten kohdalla kryoniikka toimii ja kilpikonnat saavat elää vanhenematta? Ei, vaan luonto ei vain välitä tippaakaan ketkä elävät ja ketkä kuolevat. Se on vain evoluution oikku, että me ihmiset ikäännymme ja eräät kilpikonnat eivät. Sen pitäisi olla meistä itsestämme kiinni, haluammeko ikääntyä vai emmekö, koska ainakaan minulle hiljainen alistuminen luonnon oikkuihin ei ole oikea vaihtoehto.

Voisin verrata asiaa siihen, että syytön ihminen on joutunut vankilaan ja hän haluaa valittaa tuomiostaan. Tuomari kuitenkin vain sanoo, että ”älä ole hysteerinen - älä ajattele vankilatuomiota vihollisena, ajattele sitä positiivisesti, ajattele että se on väistämätöntä”.

Ei kuulosta reilulta peliltä. Minä en aio ”sovinnolla lähteä siihen hyvään yöhön”, Dylan Thomasia mukaillakseni.


Zen-samuraiden ajattelutapa on kiehtova, olen lukenut paljon aiheesta ja ajattelen itse hyvin paljon samansuuntaisesti. Hagakuren ensimmäisessä luvussa sanotaan:

We all want to live. And in large part we make our logic according to what we like. But not having attained our aim and continuing to live is cowardice.

Mitä tämä kappale sanoo, kun laitammekin päämääräksemme vapaaehtoisen vanhenemisen? ”Jos jatkamme elämäämme saavuttamatta päämääräämme, se on pelkuruutta”. Meillä on päämäärä. Olemme kybersamuraita. Voimme hävitä taistelun kuolemaa vastaan, mutta häviämme sen kasvot viholliseen päin.

“Comprehend your soul, get control of it, and you will understand that within you there is something higher than life and death.”
- Yamamoto Tsunetomo

Aah, rakastan mahtipontisia testosteroniryöpsähdyksiä. Tähän loppuun voisin laittaa kaikkien aikojen suosikkirunoni, joka on kuulemma samurairukous 1300-luvulta:

Minulla ei ole vanhempia: teen taivaasta ja maasta vanhempani
Minulla ei ole kotia: teen tietoisuudesta kotini
Minulla ei ole elämää tai kuolemaa: teen hengityksen vaihteluista elämäni ja kuolemani
Minulla ei ole jumaluutta: teen rehellisyydestä jumaluuteni
Minulla ei ole käteisvaroja: teen ymmärryksestä käteisvarani
Minulla ei ole salataikoja: teen luonteenlujuudesta salataikani
Minulla ei ole ruumista: teen kestävyydestä ruumiini
Minulla ei ole silmiä: teen salamanleimahduksista silmäni
Minulla ei ole korvia: teen herkkyydestä korvani
Minulla ei ole jäseniä: teen ripeydestä jäseneni
Minulla ei ole strategiaa: teen toiminnasta, jota ajatus ei varjosta, strategiani
Minulla ei ole suunnitelmaa: teen tilanteeseen tarttumisesta suunnitelmani
Minulla ei ole ihmeitä: teen oikeasta toiminnasta ihmeeni
Minulla ei ole periaatteita: teen sopeutumisesta kaikkiin olosuhteisiin periaatteeni
Minulla ei ole taktiikkaa: teen tyhjyydestä ja täyteydestä taktiikkani
Minulla ei ole kykyjä: teen nopeasta hoksaamisesta kykyni
Minulla ei ole ystäviä: teen mielestä ystäväni
Minulla ei ole vihamiehiä: teen piittaamattomuudesta vihamieheni
Minulla ei ole sotisopaa: teen hyväntahtoisuudesta ja oikeamielisyydestä sotisopani
Minulla ei ole linnaa: teen järkähtämättömyydestäni linnani
Minulla ei ole miekkaa: teen itsen poissaolosta miekkani

Kommentit
Jussi @ 21:31:15 | 2004-01-09|
Mieleen nousee miltei kliseemäinen kuva kuolemaan tyynesti suhtautuvasta japanilaisesta samuraista. Tämä suhtautuminen kuolemaan syntyi tosiaan vasta buddhalaisuuden ja etenkin zen-buddhalaisuuden Rinzai-koulukunnan vaikutuksesta. Zen tuli Japaniin Kiinasta kahtena koulukuntana Kamakura-kaudella. Talonpojat innostuivat sotobuddhalaisuuteen, zenbuddhalaisuudesta taas tuli ylimystöön kuuluvien samuraiden ajattelutapa.

Tekemisen on oltava ei-tekemistä (kiinal. wu-wei) ja pään on oltava tyhjä, kun miekka on kädessä ja vastustaja edessä. Vaikka zenbuddhalaisuus ei vaikutakaan samalla tavalla uskonnolliselta kuin ilmoitukseen perustuvat kristinusko, islam ja juutalaisuus, se on nähdäkseni kuitenkin uskonto enemmän kuin filosofia. Se ei perustu järkeilyyn ja ohittaa tyynesti eksistenssin ongelman ja ihmiselämän rajallisuuden. Se korostaa intuitiota, ei-älyllisyyttä, ei-mieltä, suoraa osoittamista verbaalisuuden sijasta. Järjetöntä hommaa, näin kreikkalaisesta näkökulmasta. Mutta juuri näistä syistä se sopi niin erinomaisen hyvin soturin maailmankuvaksi ja bushidon pohjaksi. Ehkä transhumanistillekin?

Henry @ 0:25:05 | 2004-01-10|
Elämän valinnan loogisuudesta suhteessa kuolemaan olen jokseenkin samaa mieltä. Entäs sitten syntymättömien elämien suhde eläviin? Jos ajatellaan, että tilaa ihmisille on rajallisesti, niin onko jo elävillä etuoikeus ikuisiin tai hyvin pitkiin elämiin ennen syntymättömiä? Onko elämän pituus tärkeämpi kuin eläneiden ihmisten määrä?

Yksityisetsivä @ 1:45:08 | 2004-01-10|
>Tekemisen on oltava ei-tekemistä (kiinal. wu-wei) ja pään on >oltava tyhjä, kun miekka on kädessä ja vastustaja edessä.

Jep, mutta kun tekee ennen tekemistä (zeniläinen sanavalinta) hyvän suunnitelman, voi tehdessään keskittyä hyvin tekemiseen eikä hyvän suunnitelman tekoon

Yksityisetsivä @ 1:55:55 | 2004-01-10|
>Entäs sitten syntymättömien elämien suhde eläviin? Jos
>ajatellaan, että tilaa ihmisille on rajallisesti, niin onko jo
>elävillä etuoikeus ikuisiin tai hyvin pitkiin elämiin ennen
>syntymättömiä? Onko elämän pituus tärkeämpi kuin
>eläneiden ihmisten määrä?

Maailmankaikkeus on aika iso paikka, joten tilaa löytyy varmaan kaikille. Jos kuitenkin oletetaan ihan huvin vuoksi, että maapallo olisi ainoa paikka elää, niin sanoisin että nykyään elävillä on oikeus olla tekemättä lapsia. Olisi aika mielenkiintoista, jos ihmiset pakotettaisiin tekemään lapsia siksi, että kaikilla syntymättömillä on oikeus syntyä ("every sperm is sacred", kuten Monty Pythonin Meaning of Lifessa lauleskellaan).

Yksityisetsivä @ 2:16:17 | 2004-01-10|
Jäin nyt miettimään samuraita enemmänkin. Mielen tyhjentäminen taistelutilanteessa kaikista ylimääräisistä häiriöistä ja keskittyminen hack'n'slashiin on tehnyt tällaisista putkinäköisistä ihmisistä parempia selviytyjiä taisteluissa. Selviytymisvaisto laittaa vaaran uhatessa tunnelinäön päälle ja epäolennainen häviää näkökentästä. On tosiaan tärkeää, että keskittyessään katastrofeista selviämiseen ei anna tunnelinäkönsä mennä päälle ja keskitykin vahingossa vain oman nahkansa pelastamiseen. Tunteiden kontrollointi on taas valttia: olisi hyvä kääntää tunnelinäkö tietoisesti pois päältä tai päälle tilanteesta riippuen. Vielä parempi, jos aivoilla/aisteilla olisi niin paljon resursseja, ettei tarvitsisi minkään vaaran uhatessa sulkea ylintä tarkkailutasoa ja jättää toimintaa pelkän selkäytimen varaan. Kiitos erinomaisesta kommentista.

Henry @ 11:05:14 | 2004-01-10|
Ajattelin lähinnä sitä mahdollisuutta, että jos kohtsiltään keksittäisiin ikuinen elämä tai sanotaan nyt 500-1000 vuotta pitkä elämä ja jouduttaisiin nykyteknologian vuoksi jäämään luonnollisesti maapallolle, niin olisiko oikeus pitkään elämään tärkeämpi kuin oikeus lasten synnyttämiseen?

Maapallo olisi aivan täynnä ihmisiä. Pitäisikö silloin kieltää pitkään elämään johtavat konstit vaiko lasten synnyttäminen? Olisiko pitkän elämän apostoleilla jonkin sortin perustavanlaatuinen etuoikeus pitkään elämään?

Henry @ 11:23:36 | 2004-01-10|
YE: "kontrollointi on taas valttia: olisi hyvä kääntää tunnelinäkö tietoisesti pois päältä tai päälle tilanteesta riippuen. Vielä parempi, jos aivoilla/aisteilla olisi niin paljon resursseja, ettei tarvitsisi minkään vaaran uhatessa sulkea ylintä tarkkailutasoa ja jättää toimintaa pelkän selkäytimen varaan."

Minä olen hyvin pitkälti juuri tuollainen tunnelinäköinen ihminen, jolla tunteet ovat erillään rationaalisesta ajattelusta. Tuosta ominaisuudesta on ollut huomattavaa hyötyä pitkässä kilpailulajieni historiassa ja varmaan siitä olisi hyötyä myöskin kriisitilanteissa, mutta toisaalta tällainen tapa ajatella on kaukana keskivertoihmisten tavasta ajatella, jossa tunne ja järki ovat lomittautuneet toistensa väliin.

Tunnelinäköinen ja keskittynyt persoonallisuus ei ole myöskään sosiaaliselta kannalta hyvä, koska tunne antaa sosiaalisuuteen sen draivin, mitä kautta ihmissuhteet syntyvät. Tunnelinäköisyys auttaa voittamisessa, mutta ei ihmisten suosioon pääse voittamalla ja olemalla parempi, vaan olemalla inhimillisempi heikkouksineen ja virheineen.

Yksityisetsivä @ 14:43:04 | 2004-01-10|
>Maapallo olisi aivan täynnä ihmisiä. Pitäisikö silloin kieltää
>pitkään elämään johtavat konstit vaiko lasten synnyttäminen?

Jonkinlaista syntyvyyden säännöstelyä olisi pakko alkaa harrastamaan siinä tilanteessa. Toisaalta, kun ihmiset eläisivät pidempään ja olisivat hedelmällisempiä pidempään, lasten tekoa olisikin varaa siirtää vaikkapa 200 vuotta eteenpäin.

Yksityisetsivä @ 14:57:42 | 2004-01-10|
>Tunnelinäköisyys auttaa voittamisessa, mutta ei ihmisten
>suosioon pääse voittamalla ja olemalla parempi, vaan
>olemalla inhimillisempi heikkouksineen ja virheineen.

Nyt aloin ajattelemaan Drunken Master -elokuvaa Kannattaisikohan ryhtyä tekemään tarkoituksella enemmän virheitä, jotta saisi lisää suosiota, hmm... Sosiaalisessa tilanteessa sosiaaliseen voittoon pyrkiminen on tietysti tärkeämpää kuin tappelun voittamiseen, joten luulisin, että esim. treffeille mennessä kannattaa keskittyä täysin tunnelinäköisesti yhteen naiseen ja unohtaa häiriöt

Vastauksia, osa 3

Joulu on taas. Aloitetaan Plökillä:

En mielelläni puutu vieraiden uskontojen teologisiin keskusteluihin,

Transhumanismi ei ole edelleenkään uskonto eikä uskonnoksi muutu, vaikka sitä toistelisi kuinka paljon. Uskonnot ovat epäempiirisiä ja dogmaattisia, transhumanistit taas ovat empiirisiä ja epädogmaattisia.

mutta yhden kysymyksen esittäisin: tiedostavatko transhumanistit, että ihmisruumiista pois siirtyneen transhumaanin tietoisuuden suhtautuminen maailmaan ja todellisuuteen on erilaisten aistimusten ja kokemusten vuoksi ratkaisevasti niin erilainen kuin ihmisen, että sitä voi perustellusti pitää ihmisen näkökulmasta yhtä vieraana elämänmuotona kuin ulkoavaruudesta hyökkääviä limamöykkyjä?

Kyllä, transhumanistit tiedostavat, että esim. tietokoneeseen ladattu mieli tai supertekoäly voi olla aivan erilainen kuin ihminen ja siten ”vieras elämänmuoto”.

Tiedostavatko transhumanistit, että transhumaanien älyjen ja ihmisten välille voi syntyä ratkaisemattomia eturistiriitoja? (Mielestäni se ensimmäisenä mieleen tuleva vastaus, että augmentoimattoman ihmisyyden ja täysin transhumaanin älyn välillä varmasti olisi monenlaisia siirtymä- ja ylimenomuotoja, ei ole riittävä.)

Kyllä. Ristiriitoja voi syntyä, ellei niitä tiedosteta. Ne kannattaa pyrkiä estämään jo etukäteen. Tästä syystä on syytä perustaa yhdistys, joka tekee kaikkensa, että riskit tiedostettaisiin ja niitä pyrittäisiin yhdessä estämään. Jos siirtymä- ja ylimenomuodot eivät ole riittäviä, niin perustele miksi ne eivät ole ja kerro, onko sinulla parempia ehdotuksia.


Ihmissuhteet on niinsanotusti keksinyt pyörän uudelleen. Sivuutan muutaman kysymyksen, koska ne pyörivät samojen aiheiden ympärillä, mutta jos jokin tärkeä kysymys jää vaivaamaan, huomauttakaa siitä ja vastaan siihenkin.

Eivät ihmiset ole vapaita valitsemaan tekojaan tietoisella tasolla, vaan he ovat hyvin pitkälti vaistojensa, viettiensä ja mielihyvärakenteidensa orjia. Ihmiset olisivat hoikkia tai normaalipainoisia, jos ihmiset olisivat vapaita valitsemaan oman painonsa.

Minä voin aivan vapaasti valita, haluanko laihduttaa vai olla laihduttamatta. Jos sinä et voi valita sitä vapaasti, olet viettiesi orja. Sinua täytyy auttaa pääsemään eroon tällaisesta vaistojen, viettien ja mielihyvärakenteiden vankilasta. Vai haluatko olla viettiesi vanki ikuisesti? Saat olla, jos niin valitset. Vai etkö voi valita sitäkään? Silloin olet todella pahasti viettiesi vanki.

Olen samaa siitä, että elämällä ei ole jotain tiettyä tarkoitusta. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin hänen tunteistaan kumpuava elämän tarkoitus, johon hän ei voi vaikuttaa tietoisesti kuin rajallisessa määrin.

Voimme valita, että muutamme tunteitamme. Vaikka meille tarjottaisiinkin vain rajallinen määrä vaihtoehtoja, voimme pyrkiä lisäämään vaihtoehtoja ja valita niistä. Jos emme voi valita omaa painoamme nyt, voimme pyrkiä siihen, että esim. bioteknologian avulla jokainen on tulevaisuudessa vapaa valitsemaan oman painonsa ja ulkonäkönsä. Kyseessä on periaatteessa vain vaihtoehtojen lisääminen. Sinä sanot, että tunteemme pakottavat meitä kohti Kuusamoa; minä sanon, että meidän tehtävämme on vapauttaa ihmiset tuollaisista alistavista tunteista ja antaa mahdollisuus matkailla edes ympäri Lappia, vaikkei kaikkialle maailmassa pääsisikään.

En pysty valitsemaan, sillä minulla ei ole tahdonvoimaa, itsekuria tai edes mainittavaa halua tehdä mitään vaihtoehtoisia valintoja sille, mitä tunteeni ovat valinneet.

Olet siis tunteidesi valintojen sätkynukke. Näet langat, joilla sinua ohjaillaan, mutta sinulla ei ole mitään halua edes yrittää katkaista niitä. Tämä on surullisen totta liian monen ihmisen kohdalla. Tässä tulemmekin mielenkiintoiseen kysymykseen: pitäisikö jonkun katkaista sinua ohjaavat langat väkisin? Jos haluat olla vankilassa, onko vapaiden ihmisten tehtävä vapauttaa sinut? Minun vastaukseni on, että voimme murtaa oven auki ja antaa sinulle ainakin mahdollisuuden poistua sellistäsi.

Onko olemassa jokin riskitön tapa kuoleman ja sairauksien poistamiseen? Elämä maapallolla on jatkunut aika pitkään sairauksista ja kuolemista huolimatta, joten nykyistä epäteknologista vaihtoehtoa voi hyvällä syyllä väittää riskittömäksi maapallon elämän kannalta.

Mikään ei ole riskitöntä. Ei nykyinen elämä eikä tulevaisuus. Kehitystä ei voi pysäyttää, joten voimme vain yrittää parhaamme mukaan ohjata sitä.

Minä en halua missään tapauksessa, että joskus tulee sellainen teknologia, joka sallii ihmisen vapaasti valita omat tavoittensa ja tunteensa. Se on liian vaarallista.

Minusta taas on vaarallista ajatella, että tällainen teknologia tosiaan tulisi enkä voisi mitenkään vaikuttaa sen tulemiseen. Haluan vaikuttaa siihen, että jos jokin uusi teknologia tulee, niin se on mahdollisimman turvallinen. On liian vaarallista olla tekemättä mitään. Pään työntäminen pensaaseen tai pakoon juokseminen ei auta. Jos en tee mitään, vaikutan osaltani siihen, että teknologian tuleminen on hallitsematonta eikä hallittua.

Tällaiselle ajattelulle on annettu nimikin: Maxipok. Lyhennys tulee sanoista “Maximize the probability of an okay outcome”. Löydätte tarkemman selvityksen Nick Bostromin esseestä Existential Risks: Analyzing Human Extinction Scenarios and Related Hazards. Tämä tiedoksi niille, joilla on sellainen harhakäsitys, etteivät transhumanistit välitä teknologian riskeistä. Transhumanistit ovat juuri sitä porukkaa, joka ottaa tulevaisuuden riskit vakavasti ja yrittää keksiä niihin tosissaan ratkaisuja.

Jos uusi teknologia voi keksiä esim. ratkaisun siihen, miten jokainen voi rakentaa kotioloissaan atomipommin, niin minä en halua uutta teknologiaa.

Toisinpäin kääntäen voisi sanoa, että ”jos uusi teknologia mahdollistaa sen, että kaikkien maailman ihmisten sairaudet parannetaan, minä en halua uutta teknologiaa”. Jos keskityt vain riskeihin, unohdat hyödyt - ja jos keskityt vain hyötyihin, unohdat riskit. Molemmat puolet täytyy ottaa huomioon, kun asioista päätetään. Minä olen optimisti, sinä vaikutat pessimistisemmältä; todellisuus löytyy taatusti jostain meidän välistämme. Parasta olisi yrittää yhdessä saada rakennettua se välissä oleva ”ihan okei” tulevaisuus eikä hyppiä äärimmäisyyksiin.

Äärimmäisyyksistä - kuten esimerkiksi kuolemattomuudesta - puhuminen on (ainakin minulle) vain tapa pitää katse kohdistettuna parhaimpaan mahdollisimpaan päämäärään ja pyrkiä pääsemään mahdollisimman lähelle tätä päämäärää. Tällä tavoin se ”ihan okei” tulevaisuus on todennäköisempi. Mieluummin harmittelen tulevaisuudessa sitä, että elän vain 500-vuotiaaksi kuin sitä, että elän vain 120-vuotiaaksi.

Entäs jos ei suunnitella minkään sortin tekoälyjä?

Vaikka sinä päättäisit, ettet niitä suunnittele, joku taatusti suunnittelee. Tämä on fakta tässä maailmassa. Suunnittelemisen ja rakentamisen estäminenkään ei auta mitään. Kiellot ja lait voivat hidastaa kehityksen kulkua, mutta eivät pysäyttää. Ainoa rakentava asia mitä voit tehdä on pyrkiä tekemään kehityksestä turvallista.

Eli loogisesti johdettuna, yliäly haluaa elää mahdollisimman pitkään ja se onnistuu siten, että se tuhoaa uhat sen pitkän elämän resursseille.

Kannattaa tehdä selkeä ero ihmisen ja superälyn välille: superälyllä ei tarvitse olla ihmisen perusmotivaatioita. Ihminen on syntynyt sattumalta näillä ihmismotiiveilla varustettuna, mutta superäly ei tarvitse meidän selviytymismotiivejamme sen enempää kuin jääkaappikaan. Meidän ei yksinkertaisesti kannata ohjelmoida tekoälyyn ihmisen perusmotivaatioita. Meidän ei myöskään kannata ohjelmoida sitä haluamaan itselleen ihmisen perusmotivaatioita, eikä edes haluamaan ihmisen perusmotivaatioiden haluamista.

Joten mikä kannattaa sitten valita superälyn perusmotivaatioksi? Superälystä kannattaa tehdä suorastaan epäihmismäisen ystävällinen. Niin ystävällinen, ettei kukaan ihminen pystyisi sellaiseen ystävällisyyteen. Tekoäly täytyy saada haluamaan ystävälliseksi kehittymistä niin paljon, ettei se halua ihmiseksi koskaan muuttuakaan. Miten tämä yli-inhimillinen ystävällisyys sitten voitaisiin määritellä ja rakentaa? Siitä yrittävät singularitarianistit ottaa selvää.

Yksi hullu itsekeskeinen motiivejaan ja halujaan säätelevä pahis pystyy atomipommeillaan tuhomaan koko maapallon.

Kyllä - ja yksi ihan jees tyyppi voi saada rakennettua superälyn, joka pelastaa maapallon tällaisilta hulluilta. Kumpaa näistä tyypeistä kannattaisi auttaa työssään?

Olemme syvällisten asioiden äärellä. Se on hyvä.


Pari vinkkiä
Opettavainen tarina kalastajista.
Toinen opettavainen satu, joka kertoo apinoista häkistä.

Ja pari linkkiä
http://imminst.org/forum/index.php?act=ST&f=118&t=1587&s=
http://www.singinst.org/intro/activism.html

Hesari repäisee

Helsingin Sanomat omistaa tänään kokonaisen sivun transhumanismille. Arvasin, että tänä vuonna tulee julkisuutta ja ryminällä. Te varmaan arvasitte myös, että minä otan jutun esille blogissani, joten osasimme nyt ennustaa lähitulevaisuutta aika kohtalaisesti.

Kokonaisuutena Hesarin juttu vaikuttaa positiiviselta (no, minä olenkin optimisti). Pieniä notkahduksia näkyy siellä täällä, mutta en nyt lähde tarkastamaan koko artikkelia suurennuslasin kanssa, otan vain pari seikkaa esille ja toivon, että tällainen julkisuus nyt saa ihmiset sankoin joukoin liikkeelle ja ottamaan kantaa. Erityisesti tarvittaisiin niitä tieteellisesti ja teknologisesti orientoituneita mukaan, jotta asiat saataisiin rullaamaan.

Kaikista ikävintä olisi juuri se, että kaiken maailman hörhöt ryntäisivät nyt sisään teknologiavirsiä veisaten ja pilaisivat koko homman muuttamalla liikkeen joksikin raamattupiiriksi. Tosiasiahan on, että tällaiset tulevaisuuden ennustelut vetävät puoleensa porukkaa, joka vain kädet ristissä odottaa messiasta tulevaksi eikä tee yhtään mitään. Ei siinä paljon selittely auta, kun jo yhdenkin hörhön perusteella on helppo leimata koko porukka samanlaisiksi. Ennusteluiden oikea tarkoitus kun olisi nimenomaan lisätä aktiivista toimimista paremman huomisen puolesta eikä lopettaa sitä. Kuten Hesari sanoo, tällaisia lupailuja on kuultu ennenkin – ja olisi tosiaan ironista, että kun susi oikeasti tulee, niin sutta huutavia ei kuunnella, koska sitä on huudettu niin moneen kertaan aikaisemminkin, ettei kukaan ota enää edes mahdollisuutta todesta.

Teknologia itsessään ei ole kaikkivoipaa. Tämä horjuttaa koko transhumanistisen liikkeen ”perusarvoja” muutoksen voimasta ja nopeudesta ja singulariteetin tulemisesta, kirjoittaa Timo Paukku. ”Perusarvot” on laitettu lainausmerkkeihin ja hyvästä syystä, koska mitään perusarvojahan nuo eivät ole. Muutoksen voima ja nopeus on nimenomaan kiinni meistä itsestämme. Jos me emme laita muutosta tulemaan, se ei taatusti tulekaan. Transhumanistisen ajattelun tärkein osa-alue, aktivismi, jätetään artikkelissa aika vähälle huomiolle.

Transhumanistit muistuttavat lahkoa, joka alkaa uskoa jo kuolemattomuuteenkin. Eliniän pidentämiseen pyrkiminen ja sen seurausten pohtiminen eivät merkitse sitä, että uskoisi sokeasti kuolemattomuuteen. Se on tavoite, jonka mahdollista toteuttamista ja toteutumisen seurauksia kannattaa miettiä - ei mikään kiveen hakattu opinkappale, jota kaikki palvovat.

Transhumanisteille on helppo naureskella, kun vuosisadasta on nyt kulunut vasta neljä vuotta.

Totta. Kuten Indira Gandhi sanoi: ”First they laugh at you, then they ignore you, then they fight you, then you win”. Kun nyt alamme rakentamaan tulevaisuutta, meille saatetaan nauraa. Kun rakennustyö etenee pikkuhiljaa, nauramiseen väsytään ja saamme rakentaa rauhassa. Sitten kun naureskelijat lopulta huomaavat, kuinka pitkällä olemme rakentamisessa, he ottavat asian viimein tosissaan ja alkavat tapella vastaan (tai liittyvät rakentamiseen, toivottavasti). Loppujen lopuksi, meni siihen siiten 10 tai 100 tai 1000 vuotta, rakennus on valmis. Ei siksi, että uskoisimme asiaan sokeasti, vaan siksi että näemme sen tärkeyden ja teemme jotain asian eteen. On mukavaa olla pioneerien joukossa, vaikka emme itse kuuluisikaan siihen joukkoon, joka vaivannäöstämme lopulta hyötyy.

Kahdesta asiasta on taas hyvä muistuttaa (merkitsen näitä asioita muistiin yhtä paljon itseäni kuin teitäkin varten).

1. Rakentava kritiikki. Toveri Aleksei sanoi asian ytimekkäästi Ihmissuhteet-blogin kommenteissa: ”Toivoisin, että esitettävään kritiikkiin sisältyisi konkreettisia ehdotuksia, mitä transhumanistien pitäisi tehdä toisin, jotta olisivat maailmalle paremmin hyödyksi. Jos kritiikki ei pyri olemaan rakentavaa, sen kirjoittaminen ja lukeminen on hukkaanheitettyä aikaa ja energiaa.”

2. Ratkaisuihin pääseminen. Jos kaikki vain puolustavat omaa kantaansa hampaita irvistellen, ei päästä minkäänlaisiin ratkaisuihin. Osapuolet vain väsyvät väittelyyn ja lopettavat sen hedelmättömänä. Täydellistä vastausta kaikkeen ei ole mahdollista löytää nyt eikä kenties huomennakaan, mutta täytyy yrittää pyrkiä ratkaisun löytämiseen eikä vain oman kannan puolustamiseen.


Eläkäämme mielenkiintoisia aikoja, kiinnittäkäämme tärkeiden ihmisten huomio ja toteutukoot kaikki unelmamme! - ns. kiinalainen kirous

"Around computers it is difficult to find the correct unit of time to measure progress. Some cathedrals took a century to complete. Can you imagine the grandeur and scope of a program that would take as long?"
- Epigrams in Programming, ACM SIGPLAN Sept. 1982 [http://sl4.org/archive/0401/7621.html]