Vuosi 2005 pakettiin

Talvipäivänseisauksen juhla meni ja yksi ihmislajin vuosi Maa-planeetalla lähenee loppuaan. Täytyy kai vilkaista taaksepäin ja miettiä hieman mitä tämä esi-Kulttuuri on saanut aikaan.

Vuosi 2005 oli Lentävän Spagettihirviön ja Einsteinin vuosi. Lisäksi se oli typerryttävän tekijänoikeuslain ja tahallaan viallistettujen CD-levyjen vuosi. BME:n kieltäminen Ameriikassa ja ehdotelmat lähes kiinalaismalliin vedetystä verkon valvonnasta Suomessakin tuoksahtivat vahvasti siltä, että Isoveli tahtoo valvoa uskonnollisella tiukkuudella. Prinsessa Leian ikiaikainen viisaus pääsi lainsäätäjiltä unohtumaan: The more you tighten your grip, Tarkin, the more star systems will slip through your fingers.

Musiikin kuluttajien kiusaamisella näytti olevan selkeä vaikutus joululahjahankintoihin ainakin meillä perhepiirissä: kukaan ei ostanut kenellekään yhtään CD-levyä lahjaksi. Aikaisempina jouluina levyjä on löytynyt vähintään kahdesta paketista. Yksi kaveri sai tosin lahjaksi MP3-soittimen, joka oli tungettu täyteen joululauluja.

Rahalliselta kannalta vuosi oli varsin merkittävä plusihmisten kannalta. Alkuvuodesta Mrize ylitti miljoona dollaria ja loppuvuodesta potissa oli jo kolme miljoonaa. Lisäksi luvattiin 20,000 dollaria sille, joka voi todistaa SENSin toimimattomuuden. Muistatteko pojat vielä sitä aikaa, kun pitkäikäisyyspalkinto oli pelkkä utopistinen haave? Oli se 2002 primitiivistä aikaa.

Loppuvuodesta tuli vielä Singularity Challenge 100,000 dollarille ja Foresight Challenge 40,000 dollarille. Asiat alkavat kummasti juosta liukkaammin, kun kaivetaan hieman käteistä esiin.

Mitä vielä? Asimo oppi juoksemaan ympyrää ja DARPA-robottiauto Stanley selvisi maaliin asti. Star Wreck sai ensi-iltansa. LEF täytti 25 vuotta. Rakettiliiga otti ensiaskeleensa. Batmobiilikin oli aika hieno.


2005: The year in human spaceflight
2005: The year in technology
2005: The year in biology and medicine
2005: The year in environment

Best in Biotech for 2005


Ensi vuodelle ennustan, että Transvision 2006 -konferenssi järjestetään Helsingissä. Muita hyvin osuvia ennustuksia voi vilkaista Wikipedian 2006-sivulta. Vuosi 2006 on myös Teslan ja Aspergerin vuosi. Lupaa hyvää.

Ja Marsin mönkijät kulkevat edelleen kuin patterijänikset. Hyvää uutta vuotta, mönkijät, vaikka Marsin ajassa elättekin.

Singulariteettihaaste 2006

The 2006 $100,000 Singularity Challenge

Entinen PayPalin johtaja, nykyisin Clarium Capitalia pyörittävä Peter Thiel tuplaa ennen helmikuuta tekemäsi lahjoituksen Singularity Institutelle sataan tuhanteen dollariin asti. Sanoisinpa, että kyseessä on erittäin kannattava sijoitus pitkällä tähtäimellä.

Tällä hetkellä potti on noin 36,000 dollarin paikkeilla. Ray Kurzweil lahjoitti 10,000.

Extravinkki
Michael Anissimovin blogi Accelerating Future

Sanotaan mitä halutaan kuin Villissä Lännessä

Pentagon aloittaa maailmanlaajuisen psykologisen operaation USA:n maineen parantamiseksi. Jos ensi jouluna pidätte USA:sta yllättävän paljon, tiedätte mistä se johtuu.

Asiaan liittyen, kun kuulin Iranista uutisia holokaustin kieltämisestä, ajattelin ensimmäisenä, että tuo olisi loistava psykologinen sodankäyntitemppu. Samalla vaivalla saisi uusnatsit näyttämään Iranin kannattajilta. Seuraavaksi Bush voisi tulla esiin ja käyttää termejä kuten pahan akseli tai tuottavuuden toimenpideohjelma (hetkinen, sehän olikin kotimainen uusorwellilainen termi). Seuraavaksi alettaisiin levittämään uutta pahan ruumiillistuman nimeä. Joku lyhyt ja iskevä kuten Saddam tai Osama. Ahmadinejad on liian pitkä ja hankala lausua. Vuoden-parin päästä voisi hyökätä Iraniin lopettamaan ydinaseohjelmaa. Tai tuhoamaan hermokaasuvarastoja. Varmasti sieltä jotakin massatuhoaseita löytyy.

Luotammeko siihen, että se on liian absurdia ollakseen totta? Juuri sen varaan ne laskevat.

Ei kai kukaan voisi tosissaan ottaa sellaista, että kaikki teletiedot pitäisi tallentaa. Tai lehteen laitettaisiin ilmoitus kopiointirikoksesta tuomitun kustannuksella. Tai CD-levyihin laitettaisiin vakoiluohjelmia. Tai että pornon tekeminen kiellettäisiin samalla kuin seksin ostaminen.


Bonuslinkki
Seksinostamisen kriminalisoinnin argumentit ja ongelmat

Vapaaehtoisuuden 10 ongelmaa

1. Vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestöt ovat usein epäjärjestelmällisiä. Kaikki hoitavat asioita omalla ajallaan ja kaikkien aikataulut ovat erilaisia. Sinun täytyy olla oma-aloitteinen ja ottaa itse vastuuta sen sijaan, että muut ojentaisivat hommia sinulle.
2. Vapaaehtoisjärjestöt haluavat mieluiten osaavia työntekijöitä tiettyihin tehtäviin, mutta fakta on, että suurin osa vapaaehtoisista ei ole osaavia näissä tehtävissä. Perheelliset ja palkkatyötä tekevät eivät käytännössä ehdi suureelliseen vapaaehtoistoimintaan, joten aktiivisimmat toimijat ovat opiskelijoita, työttömiä tai eläkeläisiä. Pääasiassa joudut itse keksimään kyvyillesi käyttöä, jos järjestö ei ole vielä keksinyt niille käyttöä.
3. Sinulla ei ehkä ole selvää kuvaa järjestön päämääristä tai keinoista päästä päämääriin, koska A) järjestön projektit voivat muuttua hyvin nopeasti, kun keksitään uusia tapoja toimia, ja B) päämäärätkin saattavat muuttua nopeasti uuden tiedon vuoksi. Joudut itse ottamaan selvää asioista, käyttämään aivojasi ja kuluttamaan aikaa siihen, että pysyt ajan tasalla. Puhu omista päämääristäsi ja keinoistasi.
4. Et ole tietoinen aikaisemmista yrityksistä. Saatat ehdottaa jotakin mitä on jo yritetty monta kertaa, tai et ehkä uskalla ehdottaa itsestäänselvältä näyttävää toimintatapaa, koska arvelet kaikkien jo tietävän siitä. Tai toisinpäin: kukaan ei ehdota sinulle toimintatapaa, koska kaikki olettavat sinun jo tietävän itse mitä voit tehdä. Joudut näkemään taas lisää vaivaa etsimällä tietoa, mutta voit ehkä löytää projektin, joka on jäänyt muilta kesken ja pystyt jatkamaan sitä uudella tavalla.
5. Et välttämättä tiedä kenen kanssa työskentelet. Muut vapaaehtoiset voivat olla taustoiltaan aivan erilaisia, jopa pelottavia. Joudut sopeutumaan uusiin ihmisiin ja työtapoihin, kun uusi vapaaehtoinen ilmestyy joukkoon. Yrität ehkä etsiä paikkaasi hierarkiassa, mutta et löydä sitä, koska järjestöltä puuttuu hierarkia tai se muuttuu koko ajan. Älä stressaa liikaa. Sinun ei tarvitse pitää kaikista, eikä kaikkien tarvitse pitää sinusta. Henkilökohtaiset jännitteet ovat sivuseikka.
6. Saatat joutua työskentelemään yksin, vailla tukea muilta, vaikka järjestön tarkoitus olisi tukea muita. Apua pyytäessäsi saat ehkä pelkkää henkistä tukea, vaikka tarvitsisit oikeasti auttavaa kättä. Jos olet keksinyt hommasi itse, muut eivät ehkä halua sekaantua siihen tai eivät tiedä miten auttaa. Tee se mikä tuntuu oikealta ilman muiden apuakin.
7. Jos olet keksinyt hommasi itse, kukaan ei ehkä osaa sanoa mitään saavuttamistasi tuloksista etkä tunne saavasi kiitosta. Tai toisinpäin: voit tuntea järjestön hyödyttömäksi, koska olet tehnyt kaiken itse. Tee se mikä tuntuu oikealta ilman järjestöä ja kiitostakin.
8. Vapaaehtoisena joudut ehkä tekemään asioita, joista et pidä tai joissa et ole kovin hyvä. Työinto voi loppua hyvin äkkiä, jos tehtävät tuntuvat yksitoikkoisilta ja turhauttavilta. Keksi uusia työtapoja. Ota työ haasteena ja mahdollisuutena oppia jotain uutta.
9. Jos ensimmäinen työ ei suju, seuraavaan voi olla vaikea lähteä. Jos työ ei onnistu heti, unohda se joksikin aikaa ja tee jotain muuta. Palaa myöhemmin takaisin. Määräät itse aikataulustasi. Tämä voi tietysti johtaa siihen, että siirrät kaiken huomiseen, mutta uskalla myös sanoa ei, vaikka se tuntuisi luovuttamiselta. Tai toisinpäin: uskalla ottaa tehtävä itsellesi, vaikka joku toinenkin olisi jo tekemässä sitä ja asetelma tuntuisi kilpailulta.
10. Vapaaehtoistyöhön joutuu ehkä sitoutumaan pidemmäksi ajaksi ja se voi viedä paljon energiaa. Tee se minkä lupaat, mutta jos se ei riitä, et ole velvollinen tekemään yhtään enempää. Jos et pysty tekemään isoja asioita, valitse kaikkein pienin asia ja tee se. Jos tekemistä on niin paljon, ettet tiedä mitä tekisit, ota mikä tahansa tehtävä ja tee se.

Aivan turhia sensaatioita

Seksin ostamisen ja myymisen pitäisi olla sallittua. Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. Ei minulle ainakaan olisi mikään ongelma maksaa seksistä. Voisin maksaa vaikka 3 euroa. Tai korkeintaan 5 euroa, jos kondomi kuuluisi hintaan. Joku 10 euroa olisi jo aivan liikaa, sillähän saisi jo kunnon salaattilautasen ja pussillisen ruisleipää. Kyllä kunnon annos salaattia aina seksin voittaa. Lounassetelien pitäisi käydä myös seksiseteleistä, jos ei satu olemaan nälkä.

Mitä sekin on, että kiihkoillaan jostakin toisten kanssa makaamisesta? Antaa ihmisten maata keskenään niin kuin haluavat. Voisin minäkin maata vaikka kymmenen miehen ja naisen kanssa. Jos joku alkaisi tihrustamaan mustasukkaisuuttaan, niin kysyisin vain, että mikä sinua vaivaa? Haluatko rajoittaa vapauttani? Kamala ihminen. Pakkaa laukut ja palaa sitten, kun osaat käyttäytyä sivistyneesti. Ei täällä mitään tiukkapipoja kaivata.

Hollywoodin näyttelijät menevät jatkuvasti avioon ja eroavat. Juorulehdet intoilevat kuin kyseessä olisi jokin skandaali, kuin kyse olisi jostakin moraalin rappeutumisesta. Voisin minäkin mennä avioon ja erota joka toinen päivä. Häät ovat vain merkityksetön pakanarituaali. Hollywoodin tähdillä on harvinaisen terve suhtautuminen avioliittoja kohtaan. Ne ovat pelkkää pukuleikkiä. Kun leikistä loppuu veto, voi siirtyä seuraavan pariin. Kukkahattutätien ja -setien kauhistelu sarja-avioliitoista on pelkästään kornia.

Ihan kuin seksi tai avioliitto olisi joku kauhean iso juttu. Vähän perspektiiviä näihin asioihin.

Kommentit
Matti @ 14:17:26 | 2005-12-07|
Naurettavia väitteitä! Seksihän on maailman tärkein ja keskeisin asia.

Yksityisetsivä @ 16:49:18 | 2005-12-07|
Ei vaan rakkaus, rakkaus! Muu on pelkkää vempainten vetkutusta.

Laita sinäkin Tommyn naamari taustakuvaksi, niin valaistut.
http://www.tommytabermann.net/sinulle.htm

Milloin olin viimeksi sairaana

Katsoin sunnuntai-illan ratoksi Unbreakablen (2000). Leffan katsominen jäi aikoinaan väliin, kun Shyamalanin muut leffat ovat olleet melko kelvottomia. Olin siis positiivisesti yllättynyt, kun Unbreakable paljastui miehen parhaaksi tekeleeksi. Sarjakuvat lämmittävät aina mieltä. Kyseessä taisi olla kuitenkin jokin TV cut, kun pari ylimääräistä lopputekstiä lähes latistivat tunnelman. Eivät ne sentään yhtä paljon häirinneet kuin se Army of Darknessin versio, joka päättyi onnellisesti, mutta silti.

Pidän kirjaa omista sairastelemisistani, joten niitä ei tarvitse muistella pitkään. Viimeksi olin kovassa kuumeessa yli vuosi sitten, 5.10.04. Tänä vuonna olen ollut vain kaksi kertaa pienessä flunssassa. Ne ovat menneet äkkiä ohi, joten en ole niitä erityisemmin merkinnyt muistiin. Normaali aikuinen ihminen vilustuu ja kuumeilee noin 2-6 kertaa vuodessa. Syytän terveitä elämäntapojani siitä, etten sairastele kovin usein. Ennaltaehkäisy on paras lääke. Tupakoiville, alkoholia käyttäville ja ylipainoisille ihmisille kertyy havaintojeni mukaan aika paljon enemmän sairaspäiviä.

Ihmiset ovat turhankin keskivertoja. Unbreakablen kaltaisia mutantteja ei juuri synny - mitä nyt joskus Richard Sandrakin tapainen superlihaksikas lapsi tai Daniel Tammetin kaltainen superlaskija. Tai kenties Alain Robertin tapainen hämähäkkimies. Tai suomalainen hiihtäjämutantti Eero Mäntyranta tai kylmässä vedessä sukelteleva uimarinainen, jonka nimeä en nyt jaksa etsiä. Porukkaa, joka voisi perustaa tosielämän mutanttijoukon.

Entä muut lähes ylivoimaiset superurheilijat? Wayne Gretzky tai Garry Kasparov? Superjääkiekkoilijalle tai supershakinpelaajalle ei välttämättä ole hirveästi käytännön töitä sankarijoukossa. Olisihan se tietysti hauskaa nähdä, kun Gretzky taklaa pankkiryöstäjiä maila kädessä, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin jättää hommat koulutetuille turvamiehille. Entä Tony Hawk? Superskeittari olisi hyvä lisä joukkoon. Joku illusionistitaikuri kuten Houdini pitäisi porukassa myös olla värikkyyttä tuomassa.

Tosielämän mutantit päätyvät yleensä viihdeteollisuuden pariin. Eli myyttisiksi hahmoiksi joka tapauksessa. Rahan ansaitseminen outoja taitoja esittelemällä valitaan siksi, etteivät taidot lopulta riitä mihinkään käytännön hommiin. Ihmiset pysyvät erikoistaidoistaan huolimatta liian normaaleina. Jos syntyisi joku selkeästi ylivertainen Teräsmies, hän ryhtyisi tekemään jotain todellista työtä elokuvissa esiintymisen sijaan.

Jos halutaan tosielämän supersankareita, heidät täytyy kouluttaa ja varustaa nykytekniikalla. Tosielämän supersankarilla olisi varmaan työhaalarit päällä, kun hän suorittaisi pelastus- ja kriisinhallintaoperaatioita. Ehkä jotain kättä pidempää aina mukana. Lyhyet hiukset tai kalju siksi, ettei vastustaja voi tarttua hiuksiin kiinni. Supersankari kutsuttaisiin paikalle silloin, kun kriisinhallinta ei onnistu poliisivoimin. Supersankarit toimisivat varmaan tehokkaasti yhteen joukkiona ja harjoittelisivat jatkuvasti pitääkseen taidot yllä. Kuten palomiehet.


Do you see any Teletubbies in here? Do you see a slender plastic tag clipped to my shirt with my name printed on it? Do you see a little Asian child with a blank expression on his face sitting outside on a mechanical helicopter that shakes when you put quarters in it? No? Well, that's what you see at a toy store. And you must think you're in a toy store, because you're here shopping for an infant named Jeb.

Kommentit
PiruEtti @ 19:35:32 | 2005-12-05|
On se kyllä ikävä juttu, että Ryhmä-X:ää lukuunottamatta supersankarit harjoittelevat harvemmin kehittääkseen taitojaan. Itse olen joskus pohtinut, että mitä tapahtuisi, jos Hulk opettelisi kung fua
Todelliset kamppailutaitojen mestarit, joihin verrattuna Bruce Lee on kankea amatööri, saattaisivat muuttua supersankareiksi hyvin vähällä tehostuksella. Tiesitkö että esimerkiksi Tarantinon popularisoima hahmo Pai Mei on elänyt aikanaan Kiinassa. Kaverin kontolle voidaan laittaa mm. Shaolinin temppelin lopullinen polttaminen.

Itsekään en muuten juuri ole sairastellut, vaikka alkoholia ja tupakkaa jossain määrin kuluukin. Veikkaan että minulle olisi epäterveellistä lopettaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät paheeni, koska ne johtaisivat yleisen stressitason nousuun ja sitä kautta altistaisivat minut sairauksille.

Yksityisetsivä @ 20:46:56 | 2005-12-05|
Hulk oli parhaimmillaan silloin, kun ajatteli Bruce Bannerin aivoilla ja kantoi konekivääriä. Mutta Bruce Lee voittaisi Bruce Bannerin.

Suosittelen tupakoinnin lopettamista.


"When your smoking persona is at the fore of your mind it is in control and has your intelligence and your self knowledge to call on to create defences for itself. When other people suggest to you that smoking is not good for you, it defends itself by persuading you that there is no problem at all really, while at the same time convincing you that, while it is in control, you are witty and intelligent. You naturally like the idea of being witty and intelligent so you find yourself saying things like: "Its my only bad habit everybody is allowed some pleasure in life"; or, "Everybody has to have some bad habits"; or, "I'm going to die anyway so why worry about it, I might get hit by a car tomorrow". Or alternatively if you are less concerned with looking clever you may simply place the blame on work, or family stresses, claiming smoking keeps you sane.

These answers seem witty at the time because they are difficult for the caring friend to respond to, or contradict, without insulting you or getting too deep into psychology. Thus, in the living moment, you perceive yourself as being the winner in a debate, when in fact no debate existed outside of your mind, all that the other person was offering was their love in the form of an honest concern for you and some good advice."

paksuelvis @ 14:55:38 | 2005-12-07|
Eero Mäntyrannan mutanttius asettuu kyseenalaiseen valoon, kun muistetaan että Eero-poika hiihteli pääsääntöisesti piripäisään (pervitiini) parhaat hiihtonsa.

Yksityisetsivä @ 16:55:39 | 2005-12-07|
Minä muistelin, että Eeron mutanttius oli juuri siinä, että keho reagoi normaalia paremmin piristeisiin.

PiruItte @ 14:17:02 | 2005-12-08|
Urheilulääketiede on kyllä ihmeellistä. Se näyttää ainakin minun silmissäni olevan ikään kuin akseli, jonka toisessa päässä ovat ne tekniikat ja teknologiat, joilla suoritusta parannetaan luvallisesti, esimerkiksi korkeanpaikan leirit ja urheiluravinteet. Keskivaiheilla on se osa, jossa harjoittelua mahdollistetaan tropeilla, jotka hoitavat vammoja nopeasti ja ylläpitävät terveyttä harjoittelukauden aikana. Sitten ääripäässä on doping, joka parantaa tuloksia tavalla, joka olisi mahdotonta ilman douppausta.
Jossain kohdin akselia on veteen piirretty viiva, jonka jälkeen sallittu urheilulääketiede on dopingia, eli huijausta. Siinä kohden sallittujen ja kiellettyjen aineiden lsita elää ja tekniikat, jotka ensin mahdollistavat huippusuoritukset vain joillekin, jotka niistä tietävät, vuotavat yleiseen käyttöön ja nostavat koko lajin tasoa.

Itse odotan ensimmäisiä kisoja, joissa kilpailevat urheiljat, joiden suorituskykyä on häpeilemättömästi parannettu kaikin mahdollisin keinoin. Sitä ennen toivon näkeväni paralympialaiset, joissa urheilijat tekevät parempia tuloksia kuin "terveiden" olumpialaisissa.

Väinö @ 23:44:14 | 2006-04-28|
Wayne Gretzky ei kyllä taklaillut ketään edes kaukalossa. Miehen mahdollinen mutanttius oli juurikin kaikkea muuta kuin fyysistä ylivoimaa, sillä jopa sen ajan standardien mukaan hän oli todellinen kärpänen norsujen joukossa. Tässä piileekin Gretzkyn ylivoiman mystiikka: fyysisiltä ominaisuuksiltaan jääkiekkoilijan antiteesi, mutta pelikäsitykseltään ja ennakointikyvyltään omaa luokkaansa. Hän luki peliä kuin suunnistaja karttaa.

Tietysti kaverit nimeltään Dave Semenko ja Marty McSorley pitivät osaltaan huolen siitä, että jos Gretzkyä joku puolestaan rohkeni taklata, muistutus tuli välittömästi. Joskus mutanttikin tarvitsee suojelijansa.

Olipa miehestä mitä mieltä tahansa, Bruce Leen merkitystä kamppailulajien kehityksessä on turha väheksyä. Hän ei välittänyt tuon taivaallista lajien puhdasoppisuudesta, vaan ammensi sieltä, minkä koki tehokkaaksi ja sopivaksi. Pitkälti hänen ansiostaan kamppailulajit tulivat tunnetuksi myös länsimaissa, ja nythän niitä harrastetetaan täälläkin. On silti herkullinen ajatusleikki kuvitella Bruce Lee vastaan Royce Gracie -matsi: miten kung fu -mestari pärjää maahanvientitekniikan taituria vastaan? Leehän kamppaili aina pystyssä, joten olisi voinut olla aika äimänä, jos vastustaja olisikin käynyt jalkoihin ja vienyt ottelun maihin. Brasilialainen ji-jitsu on erittäin tehokasta mies miestä vastaan -tilanteessa. Kuvitelkaa Hulk vääntämässä Thor rear naked chokeholdiin sen ainaisen mättämisen sijaan!

Suomi, läpinäkyvä yhteiskunta

Kvarkeista galakseihin kyselee, miten ilmakitaroinnin, Fogscreenin ja ilmataiteen voisi yhdistää uudeksi Suomen vientituotteeksi.

Minulla on täydellinen uusi brändi Suomelle: Finland - Transparent Society

Ottakaa idea ja tehkää sillä jotain. Suomi maailmankartalle näkymättömyydellä ja läpinäkyvyydellä. Imagoa rakentavissa mainoksissa näkyy Suomen rehti ja korruptoitumaton kansa, puhdas ilma, puhdas vesi, luminen luonto, höyryävä hengitys ja kristalliset jäälinnoitukset. Siinä häivähtävät kiiltävät linjat ja hopeanhohtoinen huipputeknologia. Siinä tuoksuu uusi tietotekniikka ja vasta kairattu avanto.

David Brin olisi varmasti mielissään.

Kommentit
Tegularius @ 23:33:00 | 2005-11-30|
...
At first sight, things seem quite similar in City Number Two. Again, there are ubiquitous cameras, perched on every vantage point. Only here we soon find a crucial difference. These devices do not report to the secret police. Rather, each and every citizen of this metropolis can lift his or her wristwatch/TV and call up images from any camera in town.
...

Yksityisetsivä @ 17:04:56 | 2005-12-01|
This device was a strong adjunct to knowledge, as it permitted all interested persons to know all things about everyone. It was surely in accord with the Astrobe aspiration: "That we be all ultimately one person, that we have no secrets whatsoever from ourselves."
- Past Master

Lähetä maanäyte Arizonaan

Nyt voi avustaa ikääntymistutkimusta keräämällä maanäytteitä ja lähettämällä niitä Biodesign Instituteen Arizonaan. Laita siis kourallinen kuohkeaa, mikrobitäytteitä maata muovipussiin esimerkiksi takapihaltasi ja kiikuta paketti postiin. Lisätietoja siitä, mihin ja millaista maata kannattaa lähettää löytyy Immortality Instituten keskusteluketjusta Please help Lyso-SENS.

Tutkijat ottavat vastaan myös suklaata, jos se on paketissa erillään maanäytteestä.

Mitä maanäytteillä sitten tehdään? Niistä etsitään ratkaisua ikääntymisestä johtuvaan soluroskan varastoitumiseen. Maassa olevat mikrobit voivat auttaa löytämään tavan hajoittaa turhat solujätteet, jos mikrobeista sattuisi löytymään sellaista kamaa, jonka voi muunnella ihmiskehoon sopivaksi. Lyso-SENS osuu siis kolmeen Aubrey de Greyn seitsemästä ongelmasta SENS-suunnitelmassa.

Tutkimusta voi tietysti avustaa myös lahjoittamalla rahaa Mprizeen.

Teknisempää tietoa Lyso-SENSistä: Medical Bioremediation (PDF)

Satu lehdistä ja muovilautasista

Olipa kerran afrikkalainen heimo. Heimon jäsenet käyttivät lautasinaan puunlehtiä. He olivat tottuneet syömään puuronsa lehden päältä ja heittämään käytetyn lehden ohimennen polunreunaan. Eräänä päivänä modernit ihmiset saapuivat heimon keskuuteen. He söivät puuronsa muovisilta lautasilta ja pakkasivat ruokansa muovikelmuun. Heimon jäsenet huomasivat, että muovilautaset olivat kätevämpiä puuronsyöntialustoja kuin puunlehdet. Muovilautasten käyttöönotossa oli vain yksi mutta: heimon jäsenet heittelivät käytetyt muovilautaset luontoon kuten lehdet. Niinhän he olivat aina tehneet. Polkujen reunat alkoivat muistuttaa kaatopaikkaa. Heimonvanhimmat raapivat päätään ja ihmettelivät. Mikseivät muovilautaset kadonneet itsekseen kuten lehdet? Ehkä modernit ihmiset unohtivat kertoa, että muovi ei maadu. Ehkä he eivät välittäneet. Joka tapauksessa heimolaiset jatkoivat muovien heittelyä samalla tavalla kuin lehtien heittelyä. Polku kylään näytti pian siltä kuin siellä olisi rokkifestivaalit käynnissä.

Tarinan opetus on, että viidakossa pätevät viidakon säännöt ja kaupungissa pätevät kaupungin säännöt. Jos asut viidakossa ja käytät lehtiä lautasinasi, voit olla huoleton hippi ja heitellä astiastosi minne sattuu. Jos asut kaupungissa ja syöt ruokasi muovipaperista, et voi heitellä jätteitäsi minne sattuu. Jos rikot kaljapullon keskelle suojatietä, se ei häviä siitä itsekseen. Jos piilotat purukumin pulpetin alapintaan, siivoojan täytyy repiä se irti siitä. Jos örvellät rokkifestareilla tai riehut grillikioskin liepeillä, joku joutuu aina siivoamaan muoviset kertakäyttöastiat jäljiltäsi. Autot ja rakennukset eivät kasva itsekseen takaisin, jos ne tuhoaa polttopulloilla. Asfalttiviidakko ei (1) kasva itsekseen takaisin, eikä (2) ime moderneja tuotteita itseensä. Jos et opi elämään näillä asfalttiviidakon säännöillä, palaa puuviidakkoon.

Näin tänään kaljapullon sirpaleina suojatiellä. Jäi vaivaamaan, etten pysähtynyt potkimaan sirpaleita sivummalle.


The future is not a result of choices among alternative paths offered by the present, but a place that is created--created first in the mind and will, created next in activity. The future is not some place we are going to, but one we are creating. The paths are not to be found, but made, and the activity of making them, changes both the maker and the destination.
- John Schaar

One MILLION dollars

Päivän paras uutinen on tietysti se, että Mprize on saanut miljoona dollaria tuntemattomalta lahjoittajalta. Kokonaissumma lähentelee nyt kolmea miljoonaa.

Why didn't he tell us his name? Like many who have donated, including the originator of a $125,000 grant donated earlier this year, he didn't want to become the news story. He wanted to make sure that the message was: End aging as we know it? A million times - Yes!

Kansa masinoi: ihminen uusiksi!

Control Freaks: Modding and the Clash with Law - Ihmisiä yritetään estää modaamasta omia tavaroitaan ja omaa kehoaan, mutta kansa haluaa modata, miksata ja kopioida. Ehkäpä ihmisiin täytyisi laittaa kopiosuojaus, ettei kukaan vain pääse tekemään itsestään kopioita, tai miksaamaan itseensä ylimääräisiä geenejä tai implantteja. Tai ainakin näiden ihmiskopioiden pitäisi olla huonolaatuisempia.

Pitäisiköhän uskovaisuus tai biokonservatiivisuus nähdä yrityksenä estää ihmistä käyttämästä omistamaansa teosta haluamallaan tavalla? Että omaa kehoaan ei saa kopioida omaan käyttöön, siirtää toiseen muotoon eikä katsella haluamallaan laitteella. Että ihmiskeho tuhoutuu tietyn ajan päästä, eikä varmuuskopioita saa ottaa. Että ihmiskehon muunteluun käytettävistä teknologioista ei saa puhua organisoidusti.

Uskonnot puhuvat ihmeellisestä Tekijänoikeudesta, joka kieltää ihmisen muokkaamisen ja parantelun. Että sellainen ei muka ole kuluttajan edun mukaista. Pitää kumarrella idoliteollisuuden rakentamissa keskuksissa ja laulaa idoliteollisuuden hyväksymiä virsiä (niistä ei kuulemma tarvitse maksaa). Ylipapit puhuvat toisen sukupolven kopiosuojauksista, jotka saapuvat pelastamaan valitun kansan. Pyhä Tekijänoikeus on kyllä niin sekava, etteivät ylipapitkaan tiedä miten sitä pitäisi tulkita, mutta ei se mitään. Jos joku ryhtyy masinoimaan vastaan, heidät voi kuitata terroristeiksi ja piraateiksi.

Jos kuluttajat voisivat ajatella omilla aivoillaan ja vaihtaa ajatuksia vapaasti, he eivät enää ostaisi 2000 vuotta vanhoja juttuja uudelleen uusissa paketeissa ja idoliteollisuus kuihtuisi. Sehän ei käy. Omilla aivoilla ajattelu tappaa uskonnon.


Why Does God Hate Amputees? - Marshall "HowStuffWorks" Brainin uusin nettikirja laittaa uskonnot ja rukoukset testiin, eivätkä tulokset näytä hyviltä.

No matter how many people pray. No matter how sincere those people are. No matter how much they believe. No matter how devout and deserving the recipient. Nothing will happen. The legs will not regenerate.

Kuolema potkaisee tyhjää

The Man Who Would Murder Death - Chroniclen artikkeli Aubrey de Greystä. Artikkelista poiketen 20.000 dollarin Sens Challengeen on kuitenkin joukko biologeja jo suunnittelemassa vastausta, kerrotaan Jason Pontinin blogissa. Arvosteluraatia kritiikille ei ole vielä koossa, mutta kävi miten kävi, arvostelun jälkeen kaikki tietävät enemmän ja tiede on edistynyt. Win-win.

Periaatteellisella tasolla mikään ei tietenkään muutu: vaikka jokin luonnonlaki sanoisikin ikääntymisen olevan parantumaton sairaus, pakollinen kuolema on silti velttoa ja alentavaa.

Kuolemattomuus jäillä; ravistettuna, ei sekoitettuna

Nelonen näytti aamulla Immortality on Ice dokumentin kryoniikasta. Dokumentti on vuodelta 1996, joten sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon edistystä. Glyserolista on siirrytty tehokkaampiin suoja-aineisiin, vuoden 2001 jälkeen on siirrytty käyttämään vitrifikaatiota pelkän jäädytyksen sijaan ja tänä vuonna on tehty ensimmäisen kerran sellainen yhdistelmä, että potilaan pää vitrifioidaan irroittamatta sitä kehosta. Asiallinen dokumentti siis muuten, mutta ei tarjonnut tämän päivän tietoa.

Ralph Merklen käyttämä antiikkitietokone ja lasit olivat aika hauska näky. Vähällä ne ihmiset joutuivat tulemaan toimeen 10 vuotta sitten.

Seikkailujen välissä

Science fictionia kuluttaessani olen alkanut pitämään yhä enemmän niistä tarinoista tai jaksoista (tai jaksojen osista), joissa kaikki ovat suhteellisen rauhallisia ja tyytyväisiä; seikkailujen välissä olevista rauhallisista osista.

Justice League Unlimited -animaatiosarjaa katsoessa tämä on tuntunut korostuvan vielä enemmän kuin joskus Star Trek TNG:tä katsoessa. Sen sijaan, että odottaisin räjähdyksiä ja toimintaa, haluan niiden menevän äkkiä ohi, jotta sankarit pääsisivät takaisin rutiiniensa ja harrastuksiensa pariin. Minusta on hauskempaa katsoa sankareita pelaamassa biljardia tai leikkimässä lumisotaa kuin tappelemassa taas jotakin universumia uhkaavaa superroistoa vastaan.

En tietenkään halua katsoa sarjaa supersankareista, jotka eivät tee mitään. Ilman mitään toimintaa sarja olisi aika tylsä. Enemmänkin juttu on siinä mistä toiminta lähtee. Jos hahmot ovat vapaalla, he tekevät asioita omaehtoisesti ja huvin vuoksi, mutta jos joku superroisto hyökkää, heidän on pakko lähteä "töihin". Katson siis mieluummin supersankareita harrastustensa parissa kuin supersankareita työssään.

Toinen juttu on se, että ennen en hirveästi välittänyt fiktiivisistä hahmoista. Olin kiinnostuneempi juonenkulusta ja ideoista, hahmojen uskottavuus oli pelkkä sivuseikka. Hahmot saivat ollakin pelkkiä paperinukkeja. Henkilöiden syventäminen oli pelkkää ajantuhlausta, joka vei huomion pois scifi-ideoista ja nokkelista juonenkäänteistä. Nykyään välitän hahmonkehityksestä enemmän. Haluan fiktiivistenkin henkilöiden elämän olevan mukavaa ja täysipainoista sen sijaan, että katsoisin vain kuinka he yrittävät pyristellä irti jonkun alienin kynsistä.

Justice League -skenaariosta täytyy mainita 5 suurta vikaa:

1. Oikeuden Puolustajat eivät rakenna avaruusaluksia, eivätkä auta ihmisiä levittäytymään avaruuteen ja asuttamaan muita planeettoja.
2. Oikeuden Puolustajat eivät yritä monistaa superkykyjään kaikille ihmisille vaan muodostavat super-eliitin ja ylläpitävät staattista tilaa.
3. Oikeuden Puolustajat eivät rakenna tehokkaita puolustuslaitteita Maapallon ympärille, vaikka hyökkäyksiä näyttää tulevan jatkuvasti.
4. Oikeuden Puolustajat asuvat avaruusasemalla, jonka laser osoittaa Maapalloa kohti eikä avaruutta kohti.
5. Oikeuden Puolustajat hajoittavat aina puoli kaupunkia tapellessaan pahiksia vastaan (eivätkä näytä juuri auttavan jälleenrakennuksessa).

Värikkäitä spandex-trikoita en laske viaksi. Niitä saisi näkyä enemmänkin.

Sen voisi myös laskea viaksi, että kymmenistä supersankareista koostuvalle porukalle on hirvittävän vaikea keksiä sisäisesti loogisia juonia. Jokaisessa tarinassa täytyy venyttää uskottavuuden rajoja ja unohtaa jonkun hahmon voimat ja luonteenpiirteet, jotta dramaattisuutta syntyisi. Salama tai Teräsmies eivät voi purkaa pommia supernopeudella, jos tarina vaatii pommin numeroiden pysähtyvän sekunti ennen räjähdystä. Sivuhahmojen täytyy pysyä poissa kuvasta, etteivät he sotke juonta ryhtymällä käyttämään juuri tilanteeseen sopivia voimiaan. Täytyisi tehdä melkoisesti taustatyötä pitääkseen kaikkien hahmojen langat käsissään. Itse asiassa, jos kaikkien superhahmojen voimien määrä oikeasti huomioitaisiin, ongelmat hoituisivat vasemmalla kädellä ja jännittävät juonenkäänteet olisivat vähissä. Taistelut olisivat muutaman minuutin kestäviä häiriöitä ja sitten palattaisiin tukikohtaan juomaan teetä ja pelaamaan biljardia. Mikä sopisi minulle hyvin.

Lyhyt sähke menneisyydestä

Vuonna 1837 Venäläinen prinssi Vladimir Odoevsky (1803-1869) kirjoitti tieteiskirjan nimeltä Vuonna 4338. Kirjassa hän kertoi, että tulevaisuudessa talot on yhdistetty magneettisilla telegrafeilla ja jokainen talo julkaisee päivittäin omaa lehteään tai uutiskirjettään. Odoevskyn kuvitelmasta tuli totta kovasti aikaisemmin, sillä tänä päivänä jokainen voi julkaista henkilökohtaista lehteään verkossa. Näitä verkkojulkaisuja kutsutaan weblogeiksi eli blogeiksi. Odoevskyn kuvitelmasta poiketen talon lehteä ei kuitenkaan kirjoita hovimestari vaan isäntä itse, mikä on melko rahvaanomaista.

Tämän uutissähkeen tarjosi teille Yksityisetsivä, lainaten Mosnewsin juttua, johon viittasi Warren Ellis.

Elämän hakkerointia, epidemioita

Meet the Life Hackers - Keskeytyksiä, pikainfoa, multitaskingia, käytöstä seuraavia ohjelmia. Työpiste muistuttaa hävittäjän ohjaamoa.

"David Allen essentially offers a program that you can run like software in your head and follow automatically," O'Brien explains. "If this happens, then do this. You behave like a robot, which of course really appeals to geeks."

Parasta olisi, jos jokaista kehonsa ja mielensä toimintoa pystyisi ohjaamaan joko tietoisesti tai kääntämään itsensä kokonaan autopilotille. Kuvittelen välillä, millaista olisi laittaa keho toimittamaan rutiineja itsekseen ja olla itse pelkkänä tarkkailijana silmien takana. Keho voisi hakata polttopuita, kun mieli keskittyisi ihan toisenlaisiin ajatuksiin.

Odotan sitä työpöytää, jonka käyttäminen muistuttaa Halon pelaamista. Tietokone ilmoittaa seuraavasta tehtävästä ja antaa vinkkejä mitä kautta kannattaisi kiertää maalialueelle. Sitten vain kuljeskelen työpöydän maastossa oikeaan paikkaan ja alan ammuskella sähköpostia edustavia postimieshahmoja, jotka oksentavat kuollessaan sisältämänsä viestin ja jättävät jälkeensä lisää panoksia, tai ehkä vinkin siitä mihin kannattaisi seuraavaksi suunnata. Tietokoneen ohjaamat tiimin jäsenet ammuskelevat silmille syöksyvät spammisporet.

----

Muistan, kun vuonna 1985 vanhemmat veivät lääkäriin syömään sokeripalan. Se oli jotenkin niin surrealistista, kun yleensä sokeripalojen syönti kiellettiin, mutta nyt lääkäri pakotti. Taisin olla vain huolissani siitä, että hampaisiin tulee reikiä sen takia. En ymmärtänyt silloin poliosta mitään. Ainoa kunnon muistikuva on oikeastaan se, kun istun tuolilla ja tuijotan sokeria, että mitä tämä nyt tarkoittaa.


Recipe for Destruction - Ray Kurzweil ja Bill Joy eivät ole iloisia siitä, että vuoden 1918 influenssavirus eli Espanjantauti on julkaistu verkossa.

We also need a new Manhattan Project to develop specific defenses against new biological viral threats, natural or human made. There are promising new technologies, like RNA interference, that could be harnessed. We need to put more stones on the defensive side of the scale.

Linkkivinkki
Avian influenza FAQ

Rakettiliiga

Rocket Racing League on X-Prizen perustajien uusin aluevaltaus. Rallista suunnitellaan formulakisojen ja Star Warsin podracingin tapaista kisaa, jossa rakettilentokoneet kiertävät tiettyä rataa. Jalona tarkoituksena kilpailulla on tietysti kannustaa avaruusteknologiaa kehittymään.

Each vehicle will be capable of approximately 4 minutes of intermittent engine boost and 10 minutes of of un-powered (glide) flight, allowing for 3-4 laps around the course between pit stops. Vehicles will launch (?) is a staggered fashion to ensure that vehicles are always airborne. X-Racer drivers will be allowed to "bunch" vehicles under controlled environments throughout the race to enable a race environment and lessons learned. To offer the race fan a true feeling of speed and power, a variety of cameras will follow the race from balloons, chase planes and the cockpits of vehicles. A sense of danger and excitement will surround the high profile X-Racer pilots creating a hero status environment for race fans. The X- Racer pilots will be today's version of the "right stuff".

Toinen ilahduttava kilpailu eli robottiautoralli DARPA Grand Challenge käynnistyy 8. päivä tätä kuuta. Nyt ei tarvita muuta kuin kolmas kilpailu, jossa robotit lentävät raketeilla.


Nimiä: Nicolas Cagen pojan nimeksi tuli Kal-El, Sylvester Stallonen pojan nimi on Sage Moonblood, Xenan kuu on nimetty Gabriellaksi, Penn Jilletten tytär on nimeltään Moxie CrimeFighter, yksi Marsin kivistä on nimeltään SpongeBob SquarePants ja kivessä oleva kuoppa on nimeltään Patrick. Odotan näkeväni tulevaisuudessa yhä enemmän Kulttuurin alusten kaltaisia nimiä ihmisillä. Varaan itselleni tässä vaiheessa nimen GSV Selkärepussani On Suihkumoottorit.

Mielenosoitus

Mielenosoitus uutta tekijänoikeuslakia vastaan. Tiistaina 4.10.2005 klo 13 eduskunnan edessä.

Palaute on spämmäystä!
Vaikuttaminen on terrorismia!
Osallistuminen on masinointia!
- 1984 2005

Kyltti-idean saa ottaa vapaasti käyttöön. Olisi myös hauska nähdä pari kylttiä, joissa lukee Iltalehden kolumnista lainaten "henkilökohtainen kontakti" ja "välitön vuorovaikutus".

"Oikeutta ei epäselvyyttä!"
"Nousin koneeltani tämän takia!"

Viallinen tuote

Nuo yläreunassa olevat Bloggernappulat peittyvät, jos laitan blogiin Olen Rikollinen -bannerin, joten en laita sitä. Sen sijaan laitan tähän merkintään Viallinen Tuote -merkin.

Tekijänoikeuslaki - ratkaiseva viikko alkaa.

Kuluttajanoikeudettomuuslaista

Noin 600 suomalaista artistia allekirjoitti vetoomuksen uuden typerän tekijänoikeuslain puolesta. Suurin osa ei varmaan ymmärtänyt millaiseen älyttömyyteen pisti nimensä.

Vesapai kirjoittaa: Mutta hyvät vetoomuksen allekirjoittaneet artistit - olen vähän pettynyt. CMX, YUP, Tuomari, Kauko; yhtäkään lauluanne en ole verkosta varastanut, rahalla niistä olen maksanut, kiikuttanut pennoset levykauppaan jo vuosien ajan. Käynyt teitä kuuntelemassa keikoilla, viihtynyt. Olen ollut luottamuksenne arvoinen. Ja nytkö implikoitte, että olen se paha jätkä? Tiedättekö edes minkä takana seisotte? Haluatteko oikeasti, että levyjä voi kuunnella vain Windowsilla ja siitä voi tehdä kolme huonolaatuista kopiota kannettaviin soittimiin?

Merten tiivistää: Pitäkää tunkkinne, minä kuuntelen mielummin hiljaisuutta.

Täältä siis löytyy lista artisteista, joiden levyjä ei kannata enää ostaa. Itse asiassa en huomannut listalla yhtään artistia, jonka levyjä olisin itse ostanut menneiden noin viiden vuoden aikana. Onhan siellä vanhoja tuttuja kuten YUP, CMX ja Röyhkä, mutta eivät hekään ole tehneet vuosikausiin mitään ostettavan arvoista. Levyjen ostamisen sijaan voi harjoittaa proxypoweria ja lahjoittaa rahaa EFFIlle.

Oikeastaan ainoa suomalainen bändi, jota kuuntelen nykyään, on Absoluuttinen Nollapiste - ja heidän nimiään ei listoilta onneksi löytynyt, joten uusi levy pysyy ostoslistalla.

Kuunnelkaa parempaa musiikkia. Uutta, tuoretta ja musiikin tekemisen ilosta tehtyä musiikkia (tai vanhoja klassikoita) kuuntelee aina mieluummin kuin ns. "vientituotteita".

Last.fm - Listaa suosikkimusaasi ja kuuntele mitä ohjelma ehdottaa.
Pandora - Löydä uutta suosikkimusaa. 10 tuntia ilmaista kuunneltavaa.
Magnatune - Uutta musiikkia mainstreamin ulkopuolelta. Kaiken keskinkertaisuuden seasta löytyy usein iloisia yllätyksiä.
Mperia - Lisää uutta musaa.
Mikseri - Uutta suomalaista musaa.


PS: Kannattaa myös käydä allekirjoittamassa vetoomus teletietojen tallennusvelvollisuutta vastaan.

Euroopan komissio ja jäsenvaltioiden ministerineuvosto vaativat pidettäväksi kirjaa kaikkien 450 miljoonan eurooppalaisen puhelimen ja Internetin käytöstä. Jos tämä suunnitelma huolestuttaa, allekirjoita tämä vetoomus.


Lisäys 25.9.
Niinpä tietysti, myös A. W. Yrjänän nimi tekijänoikeuslain puoltajissa oli väärennetty. Seuraavaksi odotamme kommenttia YUP:lta.

Pitkän käden kosto

Muistelen, että olen nähnyt jossakin sarjakuvassa tai animaatiossa hahmon, jolla on mekaaniset kädenpidennykset. Siis käteen kiinnitettävät pitkät tekokädet, jotka toistavat oikeiden sormien liikkeitä kuin pantografi. Jonkinlainen Stelarcin Third Handin ja vanhusten käyttämien reachereiden ja lasten Robot Hand Grabber -lelun välimuoto. Hahmo riuhtoo niillä itseään puusta tai lipputangosta toiseen kuin oranki. En vain millään muista, mikä hahmo tai teos on kyseessä. Jos joku muistaa, niin kertokoon.

Toinen muistin laidalla vilkkuva juttu on animaatioelokuva tai -sarja, jonka lopussa nuori poika tappaa itsensä vetämällä viillon kaulaansa miekalla (luultavasti tämä on siis japanilainen animaatio). Tehty mahdollisesti 80-luvulla. Jos joku muistaa tällaista niin älähtäköön.

Miten siellä 80-luvulla pärjättiin ilman blogeja, kännyköitä ja digikameroita? Pakko kai silloin oli vain puurtaa, kun ei parempaan vielä pystytty. Kymmenen vuoden päästä mietitään, että miten me raukat pärjättiin 00-luvulla, kun ei ollut kotirobotteja eikä Googlenettiä taskussa.

Silloin kun minä olin nuori... kuolema oli pakollista eikä aivoihin saanut minkäänlaisia lisälaitteita. Jos halusi kasvattaa lihaksiaan, niin piti ihan oikeasti nostella painoja ja hikoilla. Ei ollut molekulaarisia koneita tuottamassa uutta, tehokkaampaa lihasmassaa. Jos halusi ulkonäköä muuttaa, niin piti mennä plastiikkakirurgille. Vaihdettavia skinejä ei ollut kuin verkossa. Ja verkkoon pääsemiseksi tarvittiin ulkoinen tietokone tai kännykkä, ei siihen pelkkä yhteyden ajatteleminen tai subvokaali puhe riittänyt.

Eikä meillä ollut siihen aikaan synteettisiä stimulanttirauhasia aivoissa tuottamassa hyvää oloa ja selkeyttämässä ajattelua. Ulkoisesti piti nauttia kaikki lääkkeet, eivätkä ne olleet edes kovin tehokkaita. Ja joissakin oli sivuvaikutuksia, ja niistä piti vielä maksaa rahaa. Ja kaiken lisäksi saattoivat olla vielä laittomia, vaikka kaikenlaiset haitallisemmat aineet olivat samaan aikaan laillisia! Hyvä kun suunnilleen hengissä selviämiseen riittävät vitamiinit ja hivenaineet saatiin, ei puhettakaan mistään henkilökohtaisesti räätälöidyistä nanotehtaista jokaisessa verisuonessa tuottamassa kaikkea kehon tarvitsemaa ravintoa.

Ulkoisesti nautittujen ruokien makua piti säätää mausteiksi kutsutuilla pulvereilla. Ei niiden makua pystynyt säätämään suussaan. Ja nekin ruoat piti itse valmistaa, ei ollut replikaattoreita kääntämässä energiaa materiaksi muualla kuin scifisarjoissa. Ja asunnot piti siivota itse, uskokaa tai älkää, siivousrobotit hoitivat pelkät lattiat. Ja ne robotit olivat kenkälaatikon kokoisia, ei niitä ollut mikroskooppisen pieninä miljoonittain jokaisella pinnalla pyörimässä, korjaamassa ja kiillottamassa huonekaluja reaaliajassa.

Ei ollut siihen aikaan jokamiehenoikeutena muuta kuin marjojen poimiminen. Niitä oli metsissä niin paljon, etteivät maanomistajat välittäneet vähääkään, jos kävi poimimassa parikymmentä sankollista. Suurin osa jäi metsiin mätänemään, vaikka ulkomailta asti tuotiin poimijoita. Ei ollut marjanpoiminta-androideja, ihmispoimijoita sinne metsiin kuskattiin. Vaan nykyään, kun autoja ja tietokoneita ja soittimia saa yhtä halvalla kuin metsistä marjoja, voi niitäkin voi poimia jokamiehenoikeudella kuin... marjoja metsästä.

Niin, siihen aikaan meillä oli vielä ihan fyysistä rahaa. Eivät olleet molekulaariset valmistustekniikat vielä tehneet paperirahoista ja kolikoista arvottomia - ei pystynyt tekemään joka kodin nanotehtaassa atomintarkkoja kopioita lompakostaan sisältöineen päivineen. Hyvä se on nykyään, kun kauppaa käydään raa'alla informaatiolla ja kvanttikännykän voi polttaa itselleen kotona kuin CD-levyn.

Aisteja ei pystynyt kääntämään pois päältä aina halutessaan, kun minä olin nuori. Oli pakko käyttää kuulosuojaimia, jos ei halunnut kuulla. Piikillä täytyi pistää puudutusainetta, jos ei halunnut tuntea kipua. Ei puhettakaan infrapunanäöstä ja ultraäänikuulosta, pelkkää hiuksenohutta näkyvän valon aluetta piti katsoa - ja ilman zoomia tietysti. Eikä kaikkea näkemäänsä pystynyt nauhoittamaan muistiin, eikä vaihtamaan näkökulmaansa naapuriin silmiin. Eikä ollut muita kuin first person -näkökulma, ei puhettakaan itsensä ohjaamisesta third personissa.

Ei meillä ollut niin tehokkaita oikeinkirjoituksentarkistusohjelmia, että olisivat korjanneet jokaisen tekstin täydelliseksi sanastoltaan ja tyyliltään, ehei - meillä piti ihan itse kirjoittaa ja tarkistaa, että pilkut olivat paikallaan. Hyvä se on nykyään, kun aivoihin voi ladata kirjailijoiden kirjoitustyylejä ja tekoälyjuonigeneraattorit suoltavat huippukäsikirjoituksia suoraan tietokoneen virtuaalistudioon, joka tekee hyperrealistisella 3D-animaatiolla laadukkaita scifisarjoja ja Star Warsin jatko-osia liukuhihnalta. Kotitekoisia leffasarjoja vaihdellaan kuin kiiltokuvia.

Ja kaiken lisäksi nämä nykyajan nuoret ymmärtävät, kuinka hyvin heidän asiansa ovat. Ei sellaisesta ymmärryksestä ollut puhettakaan minun aikanani. Kun minä olin nuori, meillä ei ollut suoria neurolinkkejä vanhempiin ja kokeneempiin ihmisiin, eivätkä aikaisemmat sukupolvet edes olleet opettamassa meitä, koska silloin kun minä olin nuori, ihmiset tulivat seniileiksi ja kuihtuivat kuoliaiksi ihan tahtomattaan. Emme me silloin voineet elää aikaisempien sukupolvien muistoja uudelleen oppiaksemme kuinka hankalaa elämä oli siihen aikaan.


Minullapa oli paljon asiaa tänä yönä.

Ostovinkki
Fantastic Four DVD Comics Collection - Sarjakuvakokoelmat saa DVD:llä PDF-muodossa. Aidot paperilehdet jäävät muovipusseihin varmuuskopioiksi ja museoihin töllisteltäväksi. Tästä eivät keskiajan kuninkaat olisi osanneet unelmoidakaan. Voinee sanoa, että supersankarisarjakuvat olivat kuninkaille melko lailla singulariteetin tuolla puolen.

Proxypoweria

David Brin kirjoittaa blogissaan Proxy Powerista eli siitä kuinka ihmiset "palkkaavat" toiset pelastamaan maailman puolestaan. Yksinkertaisia asioita, jotka on syytä muistaa: vaikka et itse voisi mennä kentälle, voit aina kuulua huutosakkiin tai ostaa T-paidan. Aktivistiryhmät ovat olemassa juuri siksi, että maailman pelastaminen onnistuisi vähemmällä vaivalla yksilön kannalta.


Proxy Power is all about the uniquely convenient, but seldom discussed, ability of a modern person to participate in activism... helping change the world... by the simple expedience of joining some group that is vigorously pursuing that part of your personal agenda. In other words, you add both your membership dues and the impact of your membership number as added momentum behind people who are striving to save the world for you.
- The Power of Proxy Activism - Part I

What if someone got on TV and showed how huge is the vast array of excellent active organizations, and further said: “No one is trying to convert you to pick any one of these. But if you don’t choose a FEW... sending dues to groups that you believe will help to save the world the way you want it saved... then aren’t you simply part of the problem?”
- The Power of Proxy Activism - Part II

Kysymykset ja vastaukset

Vastaan kyselyyn.


OMA BLOGI

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?

Blogi on henkilökohtainen nettilehti, jossa julkaiset juttuja itseäsi kiinnostavista asioista, esimerkiksi itsestäsi. Uusimmat jutut näkyvät sivulla ylimpänä ja vanhat jutut siirtyvät uusien tieltä aina alemmas, kunnes keräytyvät lopulta vuosikerroiksi arkistoon.

1. Koska aloitit bloggaamisen?

Vuonna 2003.

2. Miksi bloggaat?

Tallentaakseni ajatukseni globaaliin muistiin. Levittääkseni hyödyllisiä meemejä. Vaikuttaakseni asioihin. Ollakseni osa kollektiivia. Pitääkseni luku- ja kirjoitustaitoa yllä. Testatakseni uusia asioita. Oppiakseni jotain.

3. Kuinka usein bloggaat?

Kerran päivässä - kerran viikossa. Silloin kun siltä tuntuu.

4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?

En. Kirjoitan silloin kun minulle sopii, lukijat lukevat silloin kun heille sopii. Reilu vaihtokauppa.

5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?

Bloggaan, koska se kuulostaa luontevammalta.

6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?

Statcounter. Nykyään keskimäärin 50 kävijää päivässä, vaihtelee välillä 30-100.

7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?

Vähän päälle 50.

MUIDEN BLOGIT

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?

Luen, jos blogin aihepiiri, kirjoitukset tai kirjoittajat ovat kiinnostavia.

2. Koska aloitit blogien lukemisen?

Oman blogin aloittamisen aikoihin.

3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?

10-20 blogia suomalaisella blogilistalla. Ulkomaisia blogeja seuraan noin tuplasti enemmän. Lisäksi on ehkä 40-50 erikoistapausta, joita käyn vilkaisemassa pari kertaa kuussa, jos ei ole muuta tekemistä.

4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?

Pidän erityisesti linkkiblogeista (esim. Gravity Lens) ja vekotinblogeista (esim. Cool Tools), sekä erikoistapauksista, joiden kirjoittajat ovat epätavallisia persoonia (esim. April's CR Diary) tai julkaisevat epätavallisia asioita (esim. PostSecret).

5. Millaisia blogeja luet vähiten?

Perinteisiä päiväkirjoja, joissa kerrotaan ensin ryyppäämisestä ja seuraavassa merkinnässä krapulasta.

6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?

En yleensä.

7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?

Ulkomaalaisia.

8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?

Kyllä.

* 9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?

Silloin tällöin.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?

On.

2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne?

-

3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?

Ilmoitin itse, koska on kätevää löytää blogit yhdestä paikasta.

4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?

Harvemmin.

5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?

Ajattelen, että ilmeisesti kirjoitin vahingossa jotain lukijoihin vetoavaa ja he huomaavat pian, että se oli vahinko.

6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?

Ajattelen, että nyt ne huomasivat vahingon. Joskus ajattelen, että pitäisi ehkä kirjoittaa jotain lukijoihin vetoavaa tarkoituksella, mutta päädyn kuitenkin kirjoittamaan jotain vain itseäni kiinnostavaa.

7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?

Harvemmin.

8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?

Muiden blogeissa kommentointi on niin satunnaista, joten vastaan että omissani.

9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?

Sellaisia, joista minulla on perusteltu mielipide, selkeää tietoa tai hauska anekdootti.

10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?

Kyllä, jos haluan levittää meemiä eteenpäin, kirjoittaa samasta aiheesta lisää tai eri näkökulmasta.

11. Tuntuuko sinusta siltä, että "blogistanissa" (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?

Jos sisäpiirejä onkin, ne ovat aika avoimia piirejä.

12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?

En koe tarpeelliseksi kuulua sisäpiiriin.

13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?

En. Ne tuntuvat liian kaukaisilta, muutenkin kuin maantieteellisesti. Ehkä sitten, kun järjestetään naamiaiset semianonyymeille bloggaajille.

Kamera on enemmän

Äsken alkoi satamaan lunta. Yllättääkö tämä odottamaton käänne taas ihmiset? Viime vuonna näin ensilumen 8.10. Mutta olin silloin etelämpänä.


Japanilaiset ovat kehittäneet pikaskannerisoftan kännykkään.

Using the new software with a 1-megapixel camera held at least 20centimetres away, an A4 sized page takes about 3 to 5 seconds to scan. This produces between 21 and 35 images which the software merges together to extract the text and record any images.

Uudet kirjat ja lehdet päätyvät verkkoon nykyään nopeasti, kun lukijat marssivat kauppaan, ottavat digikuvia sivuista lehteä selatessaan ja marssivat ulos. Eikä yksi lukija välttämättä ota kuin yhden kuvan tietystä sivusta, kun ennen kauppaan menoa on sovittu mistä sivusta kukin ottaa kuvan. Myöhemmin kuvat vain yhdistetään ja näin on uusin X-Men verkossa. Mutta en nyt mene tekijänoikeusasioihin. Halusin kirjoittaa jotain siitä, miten kamera on muuttunut pelkästä lomakuvausvälineestä arkiseksi askarteluksi kuten kännykkä. Ennen filmikameroita oli yksi joka kodissa kuten kotipuhelimiakin, mutta nykyään jokaisella on oma. Sama tulee käymään kotivideokameralle, kotivideoille, kotitelevisiolle, kotivideotykille, kotitietokoneelle, kotitulostimelle, kotikopiokoneelle, koko kotimediakeskukselle. Graffititaiteilijat heijastavat seinille hahmotelmia kännykkävideotykistään.

Käytän itse valokuvamuistiani siten, että otan kuvia lehtien sivuista ja luen niitä myöhemmin kameran pikkunäytöltä. Pidän myös aina kamerassani kuvia CD-levykokoelmastani ja kirjahyllystäni, jotta voin tarkistaa mitä teoksia minulla on hyllyssä tai mitä sukulaiset ovat ottaneet lainaan tietämättäni. Samoin kamerassa on kuva kalenterista, jotta voin aina tarkistaa mikä päivä on meneillään; kun teen merkintöjä paperikalenteriin, otan siitä aina uuden kuvan. Otan kuvia kaappieni sisällöstä ja kämpästäni siltä varalta, että jos käy esim. varkaita, näen valokuvia vertaamalla mitä tavaroita on viety tai jos lehtikasaa pöydällä on siirretty 5 senttiä oikealle. Joskus otan kuvia laskuista, jotta muistaisin tilinumerot. Kun leikkasin hiukseni, tarkistin kameralla tuliko takatukasta tarpeeksi mauton. Kun täytyi muistaa mitä kaikkia piuhoja tietokoneen perästä löytyy, otin kuvan niistä. Kun en jaksanut tulostaa karttaa Google Mapsista, otin vain kuvan näytöstä ja kartta oli muistissa.

Tässä on kuva PocketModin morsemerkkisivusta.

Häntäluu

Jokapäiväinen itsekehitysprojektini koki eilen pienen takaiskun (sic), kun ryhdyin iltalenkin päätteeksi venyttelemään tavallista reippaammin ja kolhaisin häntäluun pöytään. Istuminen normaalisti ei onnistu ilman ilkeää kipua tässä evoluution jäänteessä. Häntäluukipua sanotaan kokkygodyniaksi (aina sitä oppii uutta). Nykyäänkin lapset syntyvät vielä joskus pienen hännän kanssa ja se leikataan pois. Eräällä 12-vuotiaalla pojalla Indokiinassa häntä oli 22,9 senttiä pitkä, väittää Wikipedia. Olisi aika mielenkiintoista, jos ihmisillä olisi vielä häntä tallella ja sitä voisi käyttää kuin Marsupilami.

Mutta siis häntäluuvamma. Adopt, adapt and improve. Motto of the round table. Jos heitetään sitruunalla, tee sitruunamehua. Käännä heikkoudet vahvuudeksi ja niin edelleen.

Sain vammasta inspiraation kokeilla Älä Istu -päivää. Päätin siis viettää koko päivän seisaallaan, tai kyykyssä, kuten nyt kirjoitan tätä. Älä Istu -päivä on saanut minut arvostamaan mukavia nojatuoleja ja pehmeitä sohvia keksintöinä enemmän kuin ennen. Seisaaltaan syöminen, lukeminen ja television katsominen rasittavat jalkoja aika paljon. Ehkä tähän voisi tottua, jos harrastaisi useamman päivän ajan, mutta jääköön tällä kertaa yhteen päivään. Ei häntäluu enää niin kipeä ole. Tulipahan kokeiltua.

Ensi viikolla ajattelin alkaa lukemaan jotain kirjaa ylösalaisin. Ylösalaisinlukutaito voi tulla joskus tarpeeseen. Sitten voinkin istua kahvilassa kirja ylösalaisin ja kaikki luulevat minun vain esittävän lukevaa, mutta hahaa, luenkin oikeasti.

Parasta mennä pitkäkseen nyt.

Jatkoa seuraa

Net.nyt: Tänään äänestettiin uuteen tekijänoikeuslakiin tehdyistä muutosesityksistä. Laista yritettiin poistaa älyttömiä ja epäselviä kohtia, jotka mahdollistavat nettioperaattorin haastamisen oikeuteen tiedostojen välittämisestä, antavat oikeuden kansalaisten rankaisemisen kopiosuojatun cd-levyn siirtämisestä mp3-muotoon (ainakin lain laatijoiden tulkinnan mukaan), kieltävät "organisoidun keskustelun" kopiosuojausmenetelmistä (mitä se sitten tarkoittaakaan), ja niin edelleen. Kaikki lakia järkevöittävät muutoksesitykset hylättiin, läpi meni ainoastaan ehdotus siitä ettei jumalanpalveluksissa esitettävästä musiikista edelleenkään aleta perimään tekijänoikeuskorvauksia. No sehän on hyvä että osataan pureutua kaikkien kannalta mahdollisimman olennaisiin seikkoihin.
--
Vaikka muutosehdotukset hylättiin, kirvestä ei kannata nakella kaivon suuntaan. Edessä on vielä lain viimeinen käsittely, jolloin se voidaan vielä kokonaan hylätä. Olen saanut kuulla useista lähteistä että sähköpostien huima määrä ja ihmisten aktiivisuus on tullut kansanedustajille todellisena yllätyksenä, on vain harmi että kansa heräsi näin myöhään. Aktiivisuutta ei ole siis mitään syytä hylätä nyt - eikä sen paremmin lain lopullisen hyväksymisen jälkeen. Kerran säädettyä lakia voidaan vielä muuttaa.



Kun tällaista sattuu, tulee mieleen kaikki ne muut älyttömät ja epäihmismäiset lait, jotka ovat olleet voimassa vuosikausia ja jotka ollaan totuttu ottamaan ikään kuin "luonnonlakeina", koska ne on säädetty joskus kauan sitten, eikä niitä vaivauduta kyseenalaistamaan. Räikeimpänä esimerkkinä tulee mieleen totaalikieltäytyjien pistäminen vankilaan. Sitä nyt vain tapahtuu täällä meillä, vaikka sivistyneemmillä seuduilla sitä pidetään mielipidevankeutena. Ihmisiä kohdellaan kuin rikollisia, koska he eivät suostu tottelemaan älytöntä lakia - mutta jos laki on epäinhimillinen, velvollisuutemme inhimillisinä olentoina on olla tottelematta.

Tässä olisi toinen mahdollisuus olla aktiivinen.
Vanhasen hallitus heitti ihmisoikeussopimukset roskiin.
Vetoa aseistakieltäytyjien puolesta - lähetä vastalause sähköpostilla.



"To make laws that man cannot, and will not obey, serves to bring all laws into contempt."
- Elizabeth Cady Stanton

Kommentit
mr_Zombie @ 20:02:50 | 2005-09-09|
En pitäisi totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Tuomion syy ei ole varsinaisesti se mielipide, vaan se, että rikkoo voimassa olevaa lakia. Esimerkiksi pedofiili ei ole mielipidevanki, vaikka hän joutuisi vankilaan koska oli sitä mieltä että lapsiin on ihan ok sekaantua. Mielipidevanki on sellainen, joka joutuu vankilaan sanottuaan mielipiteensä. Kyseessä on siis sananvapauteen liittyvä asia.

Asevelvollisuutta tulisi sen sijaan vastustaa siksi, koska se on orjuutta eli ihmisoikeuksien vastaista.

Yksityisetsivä @ 21:30:34 | 2005-09-09|
Aivan totta. Amnesty ilmeisesti käyttää termiä mielipidevanki, mutta jos tarkkoja ollaan, niin orjatyöstä ja orjatyöstä kieltäytymisestähän tässä on kyse.

Mikko @ 20:28:25 | 2005-09-12|
"Asevelvollisuutta tulisi sen sijaan vastustaa siksi, koska se on orjuutta eli ihmisoikeuksien vastaista."

Totta turiset. Muutenkin olisi mukavaa, jos aseistakieltäytymiskeskustelu olisi kiertelemättömämpää. Esimerkiksi nyt tämä lainaus:

"suoran vapautuksen myötämistä kaikille asepalveluksesta vakaumuksen perusteella kieltäytyville"

Mikä on suomeksi sanottuna "vapaaehtoinen asepalvelus", eli ainoa oikea inhimillinen vaihtoehto.

Aika on aktiivisuuden taas

Lähetin kohteliaasti kirjoitettua sähköpostia kansanedustajille. Kerroin hieman ajatuksiani tästä järjettömästä uudesta tekijänoikeuslaista, josta äänestetään huomenna Eduskunnassa.

Ole sinäkin aktiivinen.

Niin, osoitan sormellani juuri sinua siinä ruudun takana. Jos et ole koskaan aikaisemmin ollut aktiivinen, tässä on hyvä tilaisuus aloittaa.

Mailaa, soita tai faxaa. Tarkempia ohjeita täältä.


Älä jää sivustakatsojaksi.

Bystanders go through a five-step process, during each of which they can decide to do nothing.

* Notice the event (or in a hurry and not notice).
* Realize the emergency (or assume that as others are not acting, it is not an emergency).
* Assume responsibility (or assume that others will do this).
* Know what to do (or not)
* Act (or worry about danger, legislation, embarrassment, etc.)

Runolainaus

As athletes run and stretch and strain,
They'll glibly say, "No pain, and gain."
We'll laugh at a kick in the pants,
Or even try the Tour de France.
Another pill may make the scene
That makes our memories quite keen.
All facts, no matter how humdrum,
Will stick to brains like chewing gum.
Kids with multiplication tables
And old folks telling ancient fables
Get total recall, top to bottom.
Even if you'd rather they forgot 'em.
And an advance that's even keener: the
Linking of thoughts to machinery.
With a wee implant in your noggin
You think your e-mails and your bloggin'.
- Tony Gabriele, Better living through science isn't science fiction

Boxtronautti

Dickybox sai minut miettimään vanhaa ajatustani siitä, että olisi mukavaa kuljeskella sademetsässä jonkinlaisessa astronautin suojapuvussa. Pidän luonnosta, mutta haluan suodattaa siitä kaikki ikävät puolet pois, jotta nauttisin siitä enemmän. Nurmikolla auringossa makaaminen on kivaa, mutta sitä harrastaa mieluummin suojavoiteen turvin peiton päällä, koska nurmikossa mönkii kaikenlaisia ötököitä ja liika auringonvalo on pahasta. Jos haluaa nauttia Burning Manista ilman hiekkaisia sandaaleja, tai sademetsän ilmapiiristä ilman hyttysille altistumista, sellainen pitäisi olla mahdollista (vaihtoehtojen lisäämisestähän on aina kyse).

Ei minulla alastomuutta vastaan tietenkään mitään ole (varsinkaan kauniiden ihmisten alastomuutta), mutta mieluummin pidän nämä kankaiset säänsuojat päälläni ja kännykän housuntaskussa. Alasti voi olla silloin, kun ympärillä on esimerkiksi taloksi kutsuttu laajempi suoja.

Fergusonin itsemurhaestovaatetus sai puolestaan miettimään alkolukkoa, lapsilukkoa, turvavöitä ja muita ulkoisia itsehillintälaitteita, jotka suojelevat meitä sekä itseltämme että kanssaeläjiltämme. Soopa kirjoittikin rattijuopumuksesta vähän aikaa sitten. Alkolukosta voisi tehdä varmaan myös aivoimplantoitavan mallin, joka estäisi ihmisiä juomasta liikaa alkoholia. Jos promillet alkaisivat nousta liikaa, alkolukko käynnistyisi ja saisi aikaan pahoinvointireaktion (siis paljon ennen luonnollista yök-reaktiota seuraavana aamuna). Eihän kukaan nyt halua vahingossa alkoholimyrkytykseen kuolla siksi, ettei tyhmä ihmiskeho osaa arvioida tarkasti rajojaan alkoholin vaikutuksen alaisena.

Tällaisia keinotekoisia suojareaktioita tarvittaisiin enemmän. Kun ihminen laittaa käden kuumalle levylle, siihen reagoi automaattisesti vetämällä käden pois jo ennen kuin aivot ehtivät ajatella asiaa. Jos tätä reaktiota ei olisi syntynyt evoluution kautta, sekin olisi hyödyllistä luoda keinotekoisesti. Päässä oleva liikalämpöimplantti (kansan kielellä "poppalukko") käynnistäisi automaattisen reaktion ja suojelisi kehoa palovammoilta. Tietysti, jos kovasti tahtoisi, voisi huutaa tietokoneelle "Override!" kuin scifileffoissa ja pitää kättä kuumassa lämpölukon rajoituksen yli.

Evoluutio ei ole tuottanut kaikkia refleksejä, joita tarvitsemme nykymaailmassa selviytyäksemme. Väistörefleksit toimivat, kun ihminen liikkuu jalan, mutta autolla ajaessa tai Haloa pelatessa täytyy opetella uudet refleksit - taaksepäin nojautuminen ei tehosta jarrutusta eikä auta virtuaalihahmoa väistämään. Minusta "en halua alkolukkoa autooni" kuulostaa samalta kuin sanoisi, että "en halua kehooni vetäytymisrefleksiä" tai "en halua automaattisesti lyövää sydäntä".

(Sivumennen sanoen: jossakin tulevaisuuden toimintaelokuvassa pitäisi olla takaa-ajokohtaus, jossa tyyppi menee parkkihallissa autoon ja puhkuu ja puhaltaa alkometriin, jotta saisi auton käyntiin, kun antagonisti lähestyy autoa hitaasti kävellen teräsputki kädessään. Auto ei käynnisty, koska tyyppi on juonut liikaa - mutta ei se mitään, sillä hän voi laittaa auton ovet lukkoon ja auto on rakennettu uudesta nanomateriaalista, johon antagonistin iskut eivät tee edes lommoja.)

Automaattisia refleksejä ja sydäntä pitäisi voida hallita ja säätää niiden toimintaa haluamikseen, mutta yhtä hyväksi olisi se, ettei niitä tarvitsisi olla vahtimassa koko ajan. Ne toimisivat taustalla ja ilmoittaisivat mahdollisista ongelmista siinä vaiheessa, kun ongelman voisi välttää tai lievittää sen vaikutusta jo etukäteen. Aivoihin voisi asentaa hätätilaimplantin, joka kytkisi onnettomuuden sattuessa kaikki suunnitellut suojatoimet päälle ja siirtäisi kehon turvaan, vaikka ihminen itse olisi tajuton.

Proaktio on parempi vaihtoehto kuin pelkkä reaktio. Jos haluat välttämättä ajaa humalassa viittäsataa, mene autiolle aavikolle ja käännä vasta siellä alkolukko autosta ja aivoista pois päältä. Mutta kun liikut muiden ihmisten seurassa, pidä nopeus alle satasessa ja pää kylmänä.

Sama juttu tulevaisuuden kanssa yleensä. On parempi korjata kuntoaan ja lääkitystään jo tänään kuin miettiä vasta kuusikymppisenä, että pitäisiköhän ryhtyä syömään terveellisemmin, kun tuo ikääntyminen alkaa tuntua. Tai miettiä vasta palohälyttimen soidessa, että mitkä ovat tärkeimmät pelastettavat tavarat. Tai miettiä nanokokoojan ja tekoälyn rakennettuaan, että olisikohan pitänyt ajatella mitä vaaroja näistä voisi olla. Tai miettiä +60 asteen helteessä ja hurrikaanin lähestyessä, että mitenkähän tähän pitäisi reagoida.


dealing with hurricanes in cuba, as compared with how it's done in the u.s., is similar to the differences in how they deal with medicine. it's not reactive; it's proactive. they act as early as possible. the u.s. doesn't have civil defense, it has civil *reaction.*
- Aina kätevä BoingBoing

Magneettiset sormet

Shannon Larratt, jolla on nykyään viisi magneetti-implanttia sormissaan, kertoo blogissaan kuinka ensimmäisen magneetti-implantin ottaneen Steve Jarrellin partneri Cookie otti myös magneetti-implantin ja nyt kun pari laittaa kädet yhteen, magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Romanttista.

Sormukset ovat niin 1900-lukua - paitsi jos sormus näyttää Suursormukselta ja siinä on magneetti, kello ja pullonavaaja. Ja kun sillä lyö jotakuta, uhrin leukaan jää pääkallon kuva.

Mukakuolemapäivä

Kun legendaarinen ihminen kuolee, esimerkiksi nyt Bob Moog, keskustelufoorumit täyttyvät ihmisten muisteloista ja hyvästeistä. Ikävää on, etteivät kuolleet ehdi lukea omia muistokirjoituksiaan. Olisi pitänyt ehtiä sanoa ihmisen vielä eläessä kuinka paljon arvostaa.

Ehkä jonakin päivänä tulevaisuudessa (jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan) olemme kaikki suurin piirtein kuolemattomia, ja kun ei ole enää vainajia, ei pidetä enää muistopuheitakaan. Elämä otetaan itsestäänselvyytenä ja kuolema on kaukaista menneisyyttä kuten musta surma.

Kuolemattomana voisi järjestää jonkinlaisen "mukakuolemapäivän", vaikka tuhannen vuoden välein. Mukakuolemapäivänä ihminen ilmoittaisi olevansa päivän ajan kuollut ja menisi kaappiin piiloon. Sukulaiset, ystävät ja tutut kokoontuisivat keskustelupalstalle muistelemaan kuollutta, kertoisivat kuinka hieno ihminen hän oli, millaisena muistavat hänet ja kuinka paljon kaipaavat häntä. Yleensä ottaen kaikkien pitäisi käyttäytyä päivän ajan kuin eivät enää ikinä näkisi mukakuollutta.

Seuraavana aamuna mukakuolemapäivän kunniavieras tulisi esiin piilostaan ja kaikki näyttelisivät yllättynyttä. Suku ja ystävät halailisivat, että tosi hienoa kun et kuollutkaan, se olisi ollut niin hirveän surullista. Sitten juhlittaisiin. Juhlien jälkeen mukakuollut lukisi läpi kaikki hänestä tehdyt muistokirjoitukset tippa linssissä ja miettisi, että kylläpäs läheiseni arvostavat minua paljon ja on se hienoa olla elossa.

Juoksee sakset kädessä

Hannibal Lecter: Transhumanist Icon, sanoo nimimerkki localroger Kuro5hinissa ja vihjailee transhumanistien aterioivan ihmisillä. Tulee taas mieleen vanha palomiessanonta, että jotkut ihmiset saavat itsensä sellaiseen solmuun, ettei tiedä mistä päästä lähtisi purkamaan.

Sattuneesta syystä tuli kuitenkin mieleen toinen transhumanistinen ikoni: Saksikäsi-Edward. Selvä tapaus - ei ole ihan ihminen, kädet on modifioitu saksiksi, ei vanhene ollenkaan ja omaa superhumaanit kyvyt leikata hiuksia ja pensaita. Onpa vielä kaiken lisäksi tyylikkään näköinenkin, eikä oikein sopeudu pastelli-ihmisten yhteiskuntaan.

Väärinkäsityksiähän siitä seuraa, kun Edward saapuu peruslinjan ihmisten joukkoon. Alhaiset ihmisvaistot heräävät ja rikollinen aines ryhtyy käyttämään Edwardin kykyjä hyväkseen. Pelko, kateus ja suvaitsemattomuus ajavat herkän taiteilijan takaisin linnaan. Tehköön friikki siellä yksin jääteoksiaan.

Ehkä Lecter-jutun kirjoittaja voisi seuraavaksi kirjoittaa jutun tästä hahmosta. Tai ehkä ei, kirjoittaja vaikuttaa vähän kuin leffan Esmeraldalta, jonka mielestä Edward on saatana.

Esmeralda: Have you sheep strayed so far from the flock?
Edward: We're not sheep.

Kokoontumisia

SIGGRAPH CyberFashion 2005 - Jälleen on tyylikästä meininkiä messuilla. Wiredin jutussa lisää kuvia. (Viereisen kuvan otti Jeff Koga).

Burning Man tapahtuu tämän kuun lopussa Black Rockin autiomaassa Nevadassa. Jos satutte liikuskelemaan noilla leveysasteilla.

ModCon V on BME:n konferenssi kehon modauksesta keväällä 2006 jossakin latinalaisessa amerikassa. Sinne vain lihaa tuunaamaan.

Immortality Instituten konferenssi on sitten Atlantassa marraskuussa. Siellä ei varmaankaan ole kuollut tunnelma, luulisin.

Lopuksi kaikkein tärkein eli TransVision 2006 pidetään Helsingissä. Kyllä, tiedossa on tiukka paketti kehittävää keräytymistä futuristisessa pääkaupungissamme. Bloggaan varmaan sieltä sitten ensi vuonna.

On se niin mukavaa, kun on paljon samanhenkistä porukkaa saman katon alla.

Lisäys: Ei pidä tietenkään unohtaa Oulun Musiikkivideofestivaaleja tämän kuun loppupuolella. Bush ja Osama soittavat vähän malliksi ilmakitaraa.

SENS-haaste

Technology Review ei ole saanut ketään A-luokan biologia kritisoimaan Aubrey de Greyn SENSsejä julkisesti, joten lehti tarjoaa nyt $20,000 sille tiedemiehelle, joka hoitaa homman ja kertoo, miksei vanhenemisen estäminen onnistu. Ja jos tämä ei riitä, haastekassaan voi lahjoittaa lisää rahaa.

Aubrey myhäilee partaansa. Saisikohan tämä tönäisy porukan heräämään katatoniastaan?

Hiiripalkinto

Tämä oli niin hieno kuva.

Mprize at the World Masters Games

Jotain jokaiselle

Mitä yhteistä on teknologian käyttöä kannattavalla transhumanismilla ja Henry David Thoreaun kannattamalla, yksinkertaisiin oloihin palaavalla transsendentalismilla? Sitä pohditaan tekstissä Transhumanism & The Modern Day Transcendentalists

Transhumanists understand that people are limited in society, and in their bodies; as long as people lack the means to provide for their needs themselves, they are dependent on whoever else can help them, and subsequently are not truly free, as they are vulnerable. Instead of harvesting the power of nature as Henry David Thoreau advocates, however, Transhumanists embrace the power of technology. They argue that every effort must be made to advance scientific progress until human beings, harvesting technology, are no longer reliant upon anybody else. Through technology, they gain ultimate freedom. Once this is achieved, transhumanists explain, society will no longer be necessary; and because of this, the scourges of war, crime, terror, pestilence, hunger, economic inequality, and social inequality, will disappear, as each "transhuman" is able to withdraw from society and rely on sufficiently advanced technology for ther individual needs. The individual is empowered with ultimate control over his or her life, and can focus on a life worth living.

Täysin erossa yhteiskunnasta en henkilökohtaisesti haluaisi elää, mutta pointtihan on tietysti se, että kaikilla halukkailla pitäisi olla mahdollisuus valita yhteiskunnasta erossa eläminen. Sen lisäksi, että ihmisistä tulisi yksilöinä vapaampia, se olisi myös koko ihmiskunnan selviämisen kannalta turvallisin vaihtoehto: vaikka yhteiskunta tuhoutuisi, jokainen ihminen voisi aloittaa uuden yhteiskunnan rakentamisen kotikonstein.


Ensimmäisenä kommenttina juttuun oli hyvä lainaus Greg Eganin kirjasta Distress.

" -- What's the most intellectually lazy way you can think of, to try to win an argument?"
"You're going to have to spell it out for me. I'm no good at riddles."
"You say that your opponent lacks humanity."

Disney-oireyhtymä

Kumpi kärsii enemmän Peter Pan -syndroomasta?

1. Ihminen, joka haluaa kasvaa posthumaaniksi.
2. Ihminen, joka ei halua kasvaa posthumaaniksi.

Ja kun Disney-hahmoissa pysytään, niin keksitään vielä:

Pinokkio-syndrooma: androidi, joka haluaa muuttua ihmiseksi.
Pieni Merenneito -syndrooma: mutanttikala, joka haluaa muuttua ihmiseksi.
Prinsessa Ruusunen -syndrooma: nainen, joka haluaa kehonsa kryosäilytykseen.
Aladdin-syndrooma: ihminen, joka uskoo henkien asuvan esineissä (animismi).
Nalle Puh -syndrooma: karhu, jolla on Down-syndrooma.

Ja Ihmenelosten Reed Richardsilla on pahanlaatuinen Ehlers-Danlosin syndrooma.

Koukussa tylsyyteen

Luin juttuja farmingista eli siitä, kuinka MMORPGien pelaajat pyörivät tietyllä alueella pikkumonstereita tappaen ja keräten saalista, minkä jälkeen he myyvät saaliin todellisen maailman rahalla eteenpäin. Ja Kiinassa olevista nyrkkipajoista, joissa ihmiset tekevät farmingia työkseen. On se varmaan hauskempaa kuin tappaa rottia kaatopaikalla, luulisin.

Sitten törmäsin ilmaisuun "addicted to boredom". Koukussa tylsyyteen. Ajattelin edellisen merkintäni zombieihmisiä. Niinpä, tylsyyteen voi jäädä koukkuun kuten mihin tahansa muuhunkin. Omia rutiinejaan voisi jatkaa vaikka ikuisuuteen asti. "Ikuisen elämän tylsyys" kuulostaa paratiisilta sellaisesta, joka on koukussa tylsyyteen. Joku zen-munkki voisi nousta, meditoida, kantaa vettä kaivosta, syödä riisiä, meditoida, mennä nukkumaan ja toistaa samaa miljoonia vuosia. Rituaalinarkkari.


The increased levels of dopamine enabled humanity to function efficiently as farmers, but this came at a cost. High levels of dopamine significantly impairs the minds ability to think creatively. Worse yet, the dopamine is highly addictive. Recent research shows that almost by definition, addictive drugs are ones that raise dopamine levels. This explains why people object so strongly to having their routine distrurbed. It triggers exactly the same resentment that you observe in junkies when they are denied their fix.
- Introduction to Monster Zero

Motivaatio

Marvel Motivational Posters
Baddaystudio: Motivation
Seven Deadly Motivational Posters
Demotivation: Business as Usual
Alternative Motivational Posters
Something Awful: Motivational Posters

Nyt olen taas niin täynnä motivaatiota, että kerron tarinan lapsuudestani.

Seisoin kaupan kassajonossa. Isä nosteli ostoksia hihnalle ja kassaneiti naputteli hintoja koneelle. Katsoin pajatsoa pelaavaa miestä, jolla oli samanlainen tummansininen tuulitakki kuin isälläni. Katsoin kauppaa ympärilläni ja ovissa olevia mainoksia. Katsoin omia vaatteitani. Minulla oli tummansininen takki ja mustat toppahousut.

Ajattelin, että kuka maailmasta suunnitteli tällaisen. Miksi ihmiset pukeutuivat näin? Miksi kauppa, vaatteet ja mainokset näyttivät niin tympeiltä? Oliko jonkun mielestä hienoa tehdä laatikon muotoinen rakennus, laittaa sen nimeksi joku Lähikauppa Virtanen ja täyttää seinät mainoksilla? Oliko jonkun vaatesuunnittelijan mielestä hienouden huippu suunnitella sinisiä tuulipukuja ja sinisiä farkkuja? Ihmisethän voisivat pukeutua ihan miten haluavat. Talot voisivat olla millaisia tahansa. Mistä tämä kaikki oli lähtenyt?

Asiat kai vain olivat menneet niin. Ihmiset olivat menneet painovoiman mukana kuin flipperissä pomppiva kuula. Kaikki kaupassa näyttivät zombeilta, joille oli laitettu puku päälle ja tönäisty maailmalle.

Aikooko kukaan tehdä tulevaisuudessa virtuaalimaailmaa, jossa eletään normaalia 90-luvun alun elämää pikkukaupungin lähikaupassa? Ei varmaan kovin äkkiä. Ei sellainen kiinnosta ketään, jos vaihtoehtoina on mitä tahansa muita fantasiamaailmoja aateliskartanoineen. Miksi ihmiset sitten suostuvat elämään oikeasti niin tympeässä maailmassa? Samasta syystä kuin beduiinit suostuivat elämään aavikolla. Ei ollut muuta. Ei ollut varaa parempaan, ei ollut tietoa paremmasta. Siihen maailmaan oli synnytty, joten siinä maailmassa pysyttiin.

Tein lapsena monia päätöksia, jotka olen jääräpäisesti pitänyt aikuiseksi asti. Ehkä se on yksi syy siihen, miksi en ole koskaan kasvanut kovin uskottavaksi aikuiseksi, enkä koskaan tule kasvamaankaan. Mietin edelleen, mitä se 12-vuotias minäni sanoisi, jos näkisi minut tänä päivänä. Jos entinen minäni sanoisi, että nyt sinusta on tullut yksi zombeista, olisin pettänyt sen prosessin, josta "minä" koostun.

Se on ohjesääntö. Jos et olisi hyväksynyt tätä silloin (kun tiesit kaikesta kaiken), älä hyväksy sitä tänäänkään.

Älä koskaan myy sarjakuvakokoelmaasi.
Älä koskaan pukeudu tuulipukuun.
Älä koskaan laita jalkaasi sinisiä farkkuja.
Älä koskaan asu yksikerroksisessa omakotitalossa vaimon ja kahden lapsen kanssa.
Älä koskaan mene töihin paikkaan, jossa täytyy pitää kravattia.
Älä koskaan esiinny margariinimainoksessa.

Ja niin edelleen. Jos rikkoisin jotakin epämääräisistä periaatteistani, teini-ikäinen minäni vetäisi minua turpaan.

Tällaiset vinoutuneet säännöt määrittelevät tulevaisuuteni. Niiden osalta tiedän tarkalleen, millaista tulevaisuudessa on. Vaikka olisin millainen posthumaani tahansa, en koskaan tule käyttämään sinisiä farkkuja.

Siinä on yksi motiivi elää ikuisesti: jos kuolen, joku saattaa vitsinä vetäistä ruumiilleni siniset farkut jalkaan. Ei käy. Pakko elää ikuisesti ja varmistaa, ettei sitä koskaan tapahdu.


"The people who are crazy enough to think they can change the world, are the ones who do."

BME kielletty Amerikassa

Juuri kun saimme kuulla ilouutisen softapatenttien kaatumisesta Euroopassa, saimme myös tiedon siitä, että kehonmuokkauslehti BME on kielletty Amerikassa, minkä johdosta Shannon Larratt ja kumppanit suorittivat pikaisen muuton Kanadaan.

Fear for Free Speech in America: US Bans Body Modification Ezine

Erakkoposti

Erakoilla pitäisi olla oma harrastelehti. Kuvitelkaa yksinäinen erakkosanomien toimittaja piilopirtissä keskellä metsää, kirjoittamassa juttuja erakkoja kiinnostavista asioista. Lehdessä voisi olla deittipalsta, jossa erakot ilmoittelisivat, etteivät halua tavata ketään. Ajankohtaisosiossa kerrottaisiin uusista tavoista karkoittaa tunkeilijat tontiltaan. Erakkotoimittaja voisi syvähaastatella halkoa. Uusimman numeron kansijuttu olisi: "Mitä tehdä, kun ei ole mitä tehdä? 15 tapaa saada aika kulumaan".

Postinkantaja voisi käydä kolmen kuukauden välein hakemassa käsin kopioidut pienlehdet erakon kämpän kuistilta ja toimittaa ne muille erakoille ympäri maailmaa. Kerran vuodessa tulisi lukijakirje: "Poistakaa minut postituslistaltanne, kiitos."

Olin ensin hillittömän innoissani, kun törmäsin netissä erakoiden uutiskirjeeseen Raven's Bread, mutta se olikin täynnä uskonnollista propagandaa. Pettymys.

Muistui nyt myös mieleen Monty Pythonin sketsi, jossa tyypit olivat ryhtyneet erakoiksi ja muuttaneet asumaan luoliin tavatakseen enemmän ihmisiä.

Synkronointia

Sehän on vanha juttu, että jos Pink Floydin Dark Side of the Moon -levyn laittaa soimaan Wizard of the Oz -leffan kanssa samaan aikaan, musiikki synkkaa leffan kanssa aika hyvin yhteen. Uusin juttu on se, että jos laittaa Daft Punkin Homework -levyn soimaan Transformers -leffan kanssa samaan aikaan, nekin kuulemma synkkaavat. Jonakin päivänä näitä on pakko testata.

Muita vaihtoehtosoundtrackeja: The Synchronicity Arkive.

Kolme systeemiä: ota, vaihda, jaa

Three Systems of Action: A Proposed Application for Effective Administration of Molecular Nanotechnology - Phoenix ja Treder kirjoittavat siitä, mitä sitten tehdään, kun tavaroita voidaan kopioida yhtä helposti kuin tietokoneohjelmia. Tarvitaan kolmen systeemin yhteistyötä.


1. Guardian Principles: Provide Security
Taking is the original system of action. It is the primary way that life survives, by taking what it needs. Carnivores, herbivores, fish, birds, insects, and even plants use this system of action. For most of our existence as humans, we also relied on taking, better known as hunting and gathering.

Think of a fortress guarding a frontier. The soldiers must always be prepared to fight, but most of the time they are training or relaxing. Strict discipline is necessary to make them a unified fighting force. One traitor, or paid spy, can get them all killed. Visiting merchants are a distraction and a security problem; too much money floating around can weaken their dedication to the task.

2. Commercial Principles: Optimize Trade
But with the development of agriculture, which led eventually to large-scale civilization, a new system of action emerged: trading. This was a whole different way of doing things. Instead of taking what you wanted, you could trade what you already had for something else.

Think of a small neighborhood shop. The employees should be ready to do business with anyone who walks in, and must maintain a reputation of honesty with both suppliers and customers. The store must continually improve, or the other stores will lure away its customers. A small business owner does not have a lot of free time and must work efficiently.

3. Information Principles: Promote Abundance
In a world transformed by molecular manufacturing, both systems of action still will play an important role. But another system -- sharing -- also could make a significant contribution. This relatively new system of action became possible in the information age, when data could be copied and distributed at low or no cost. Because there is no built-in limit to this sharing, CRN calls it the unlimited-sum situation.

Think of a programmer working at 2:00 AM to add a feature to an Open Source program he didn't write. The programmer is not paid for this work; he does it because he wants the program to be more usable and more popular; he has been working for six hours without a break. At 2:30 AM he adds his name to the list of contributors, uploads the improved program to a website for free distribution, then spends the next hour reading free articles on-line.

--

In summary, Commercial and Information groups cannot be trusted to take appropriate precautions in every case, so a Guardian approach is sometimes necessary. Likewise, because Guardian and Information ethics do not create money, Commercial organizations must be involved to pay for large parts of the development and deployment of the technology. Finally, although Guardian principles include “dispense largesse”, neither Guardian nor Commercial organizations can be expected to create and distribute the almost limitless benefits that will become possible from vastly improved materials and manufacturing, so Information groups also must have a role to play.