Kuolemattomuus

Juttelin erään tuttavani kanssa kuolemattomuudesta. Tätä ei tapahdu kovin usein, koska useimmat tuttavani haluavat mieluummin jutella Tärkeistä Asioista, kuten musiikista ja elokuvista. Hän sanoi, ettei haluaisi olla kuolematon, koska ikuisesti eläminen olisi tylsää. En voinut olla hymyilemättä, koska se kuulosti niin tutulta. Olen kuullut (tai pikemminkin nähnyt netissä) saman tylsistymisväitteen monta, monta kertaa, ja joka kerta mieleen tulee sama kysymys: onko näiden ihmisten elämä nykyisellään niin tylsää, että he mieluummin kuolevat kuin jatkavat sitä? Ajattelevatko he, että jos elämä jatkuu ikuisesti, samat rutiinit toistuvat loputtomiin? Minusta tällaisilta ihmisiltä puuttuu vain mielikuvitusta. Elämä on tasan niin tylsää kuin siitä itse tekee, oli sitten kuolematon tai ei.

Monet eivät edes halua jutella kuolemattomuudesta tai elämän pidentämisestä, koska se on lapsellista. Aikuiset ihmiset puhuvat veroista ja autoista, eivät elämän ja kuoleman kysymyksistä. "Miksi ihmiset kuolevat?"on lapsen kysymys, johon aikuinen vastaa "koska se kuuluu elämän luonnolliseen kiertokulkuun". Minusta tämä on taas sellaista alistumismentaliteettia, jota inhoan - ettei asioille muka voida tehdä mitään! Jos kuoleman salaisuuksien selvittäminen on lapsellista, silloin on yhtä lapsellista selvittää vastauksia kysymyksiin "Mitä valo on?" tai "Miten aivot toimivat?". Vastaus näihinkin saattaa olla aikuisten taholta sama: "Niin vain on, älä kysele tyhmiä".

Varokaa vähän, vanhemmat, ettei lapsistanne tule samanlaisia luovuttajia kuin teistä!

Kuolemattomuus on raskas sana. Se tarkoittaa, että elämä jatkuu aina ja aina ja aina. Alan miehet puhuvatkin mieluummin vapaaehtoisesta elinkaaresta. Se tarkoittaa sitä, että elämä voi jatkua niin pitkään kuin itse haluaa; emme marssikaan enää biologisen kellomme tahdissa, vaan määräämme itse tahdin. Elämme tasan niin pitkään kuin haluamme ja kuolemme tasan silloin kun haluamme. Sekä kuolemisen että kuolemattomuuden pitäisi olla vapaaehtoisia valintoja pakollisuuden sijasta.

On myös kaksi muuta erittäin tuttua vastaväitettä sille, miksi ihmisten ei pitäisi olla kuolemattomia. Ensimmäinen on se, että vanhetessamme rappeudumme ja kuihdumme yhä pienemmiksi ja pienemmiksi kuten mummot R.A. Laffertyn novellissa 900 Grandmothers. Vastaus tähän on se, että tarkoitus ei olekaan vanheta vaan pysyä ikuisesti nuorena. Alan miehet käyttävät termiä vanhenemisen vapaaehtoistaminen. Tarkoitus on tehdä myös iän valinnasta vapaaehtoista, eli jokainen voi vanheta tai nuortua juuri sen ikäiseksi kuin haluaa.

Toinen tuttu vastaväite on, että jos kaikki ovat kuolemattomia, maapallolta loppuu tila. Tähän on myös helppo vastata: emme aio jäädä maapallolle. Asutamme Marsin ja Kuun ja kaikki muut planeetat. Jos planeetat loppuvat, rakennamme avaruusasemia ja Dysonin sfäärejä ja haloja tai ringworldeja. Ei meitä ole sidottu ketjulla kiinni tähän planeettaan, tuolla ulkona on avaruus täynnä muita planeettoja. Jokaiselle riittää vaikka oma asteroidi kodiksi.

Mitä ikääntyminen ja kuolema sitten ovat? Biogerontologi eli ikääntymistutkija Aubrey de Grey vastaa sivuillaan tähän kiperään kysymykseen 7-kohtaisella kaaviolla, jossa selitetään mistä kehon rappeutuminen johtuu. Samassa kaaviossa on 7 mahdollista tapaa korjata kehon rappeutumista. Käytännössä kyse on siitä, että kuolemaan johtavaa solutuhoa lykättäisiin aina vain kauemmas ja kauemmas. Ikääntymisestä tulisi ikäänkuin looppi, jossa rikkoutuneita osia korjattaisiin sitä mukaa kuin ne uhkaisivat mennä rikki. Intensiivisen geeniterapian jälkeen voisit ehkä kävellä ulos sairaalasta ja haistella ilmaa tietäen, ettei elämäsi enää rajoitukaan sataan vuoteen.

Biologinen kuolemattomuus ei tietenkään poista vahingossa tapahtuvan kuoleman mahdollisuutta. Voit edelleen joutua onnettomuuteen ja kuolla, ellei keksitä keinoa valmistaa tuhoutumatonta kehoa. Yksi hyvä keino olisi muuttaa koko keho nanoboteista koostuvaksi massaksi, joka voi ottaa millaisen muodon tahansa ja jakaantua osiksi siitä kummemmin häiriintymättä. Vähän samaan tapaan kuin Terminator II:sen pahis, joka koostui "nestemäisestä metallista".

Toinen vaihtoehto on uploadaaminen eli mielensiirto, jossa mielesi eläisi digitaalisesssa virtuaalimaailmassa tietokoneen sisässä ikuisesti. Jos tietokone sammutettaisiin, olisit vain horroksessa siihen asti, kunnes kone jälleen käynnistettäisiin. Tietokone voitaisiin tietysti laittaa robotin päähän, jolloin voisit ohjata robottia virtuaalimaailmasta käsin tässä todellisessa maailmassa. Tällainen kuolemattomuuden muoto olisi siitäkin hyvä, että sinusta voitaisiin tehdä jatkuvasti varmuuskopioita. Kuoleman sattuessa menettäisit vain pari minuuttia tai sekuntia viimeisimpiä muistikuviasi, kunnes back-up käynnistyisi ja voisit jatkaa lähes siitä mihin jäit.

Seuraavan kerran kun näen tuttuni, otan kuolemattomuuden jälleen puheeksi. Pyydän häntä miettimään tätä kysymystä: Haluatko kuolla huomenna? Et varmaankaan. Entä jos kysyn saman kysymyksen viikon päästä? Et varmaan sittenkään. Voitko kuvitella sellaisen päivän, että vastaisit kysymykseen "kyllä, huomenna haluan kuolla"? Milloin se tapahtuisi? Sadan vuoden päästä? Tuhannen vuoden päästä? Saat itse päättää.

Jos edelleenkin haluat kuolla jonain päivänä, olet vapaa tekemään niin. Mutta minä haluan elää ikuisesti. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä ja aion pitää siitä kiinni niin pitkään kuin mahdollista. Joko elän ikuisesti tai sitten kuolen yrittäessäni. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Kuten vanha kiinalainen sananlasku kuuluu: Miehen, joka sanoo ettei sitä voi tehdä, ei tulisi keskeyttää miestä, joka tekee sitä.


Linkkejä

http://www.imminst.org

http://www.longevitymeme.org/index.cfm

http://www.betterhumans.com/Resources/Goals/goal.aspx?articleID=2002-05-08-5

http://www.betterhumans.com/Resources/Goals/goal.aspx?articleID=2002-07-09-1