Todellisuuden hakkerointia

Eräät elokuvatähdet istuivat kerran tylsistyneinä hotellissa, kun yksi heistä sai loistavan idean. He ottivat selvää kaikista vastapäisen toimistorakennuksen puhelinnumeroista ja soittivat sitten jokaiseen toimistoon. He esittäytyivät sähkölaitoksen tarkastajiksi (hehän olivat näyttelijöitä) ja kertoivat, että tarkistuksen vuoksi kaikki valot toimistosta tulisi joko sammuttaa tai sytyttää tiettynä kellonaikana sinä iltana. Kaikille kerrottiin, että kyse oli vain heidän toimistostaan. Kun oikea kellonaika koitti, valot sammuivat ja syttyivät valituissa toimistoissa aivan niinkuin oli suunniteltu. Suurin osa rakennuksesta oli pimeänä, mutta valoisat ikkunat muodostivat rakennuksen seinään sanan FUCK. Samanlaista jippoa käyttivät eräät ohjelmoijat, jotka järjestivät tietokoneohjatun valaistuksen uudelleen niin, että rakennuksen seinässä pystyi pelaamaan Tetristä.

Nämä ovat hienoja esimerkkejä ”todellisuuden hakkeroinnista” (reality hacks). Todellisuushakkeroinnissa modernin maailman systeemejä sekä ihmisiä, jotka ovat näiden systeemien osasia, hakkeroidaan kuin tietokoneohjelmia. Yksinkertaisesti voisi sanoa, että se on normaalin pilailun viemistä uudelle tasolle, mutta asialla on syvällisempikin merkitys: todellisuushakkerit dekoodaavat tosielämän koodeja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hakkerit opettelevat manipuloimaan ihmisiä psykologian keinoin ja/tai vastustamaan niiden avulla esim. mainosmiesten ja kauppiaiden käyttämiä manipulointikeinoja. Evoluutiopsykologiaa opiskelemalla voi alkaa nähdä omiin geeneihinsä sisällytettyjä koodeja ja kenties hakkeroida itseään. Havaintopsykologiaa tutkimalla voi opetella hakkeroimaan visuaalista maailmaa, politiikkaa opettelemalla voi hakkeroida poliittista systeemiä, talouselämää opettelemalla voi hakkeroida rahavirtoja... ja niin edelleen. Mahdollisuudet ovat rajattomat.

Hakkeri kaivautuu systeemin sisään ja ymmärtää sitä tavallista alemmalla tai tavallista korkeammalla tasolla. Periaatteessa kysymys on siis vain normaalia kriittisemmästä ajattelusta: tehdään systeemille ruumiinavaus, katsotaan miten se toimii ja kokeillaan, voisiko sen saada toimimaan jotenkin taiteellisemmin. Rajanvetoja on kuitenkin vaikea tehdä; jotkut todellisuushakkeroinnit ovat pelkkiä pieniä kepposia, jotkut suorastaan nerokkaita keksintöjä ja jotkut mustahattuiset krakkerit tekevät toiminnallaan tahallaan vahinkoa - aivan kuten tietokonemaailmassakin.

Tavalliset murtomiehet, jotka ohittavat hälytinlaitteet ja vievät kaiken arvokkaan talosta, ovat mustahattuisia todellisuuskrakkereita. Valkohattuhakkeri taas voi murtautua taloon pelkän hälytysjärjestelmän asettaman haasteen vuoksi ja jättää isäntäväelle viestin, jossa kertoo kuinka pääsi taloon ja miten hälytysjärjestelmää kannattaisi parantaa. Tai sitten vain järjestellä huonekalut uudelleen asukkaiden ihmetykseksi. Hakkeri-sanahan ei alkujaan edes merkinnyt rikollista vaan freeware-koodaria, joka ohjelmoi ohjelmoinnin ilosta. [Mustahatut ja valkohatut tulevat vanhoista länkkäreistä, joissa pahalla cowboylla oli aina musta stetsoni ja hyvällä cowboylla valkoinen]. Prosessi on siis kaksisuuntainen: toiset hakkerit harhauttavat ihmisiä, toiset paljastavat harhautuksia. Harmaat hakkerit vaihtavat hattua tilanteen mukaan. Hakkerit käyttävät itsestään myös mieluusti fantasianimiä, kuten maagit tai velhot; mustat velhot, valkoiset velhot, harmaat velhot – nimitykset kuuluvat samaan psykologisten harhautusten perheeseen.

Flashmobit ovat kenties kuuluisin keino hakkeroida todellisuutta. Niissä suuri joukko ihmisiä kerääntyy joksikin aikaa yhteen paikkaan ja tekee jotain älytöntä, minkä jälkeen joukko hajaantuu yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Pikaihmisjoukko järjestetään yleensä netin ja kännyköiden avulla niin, että ihmisille ilmoitetaan paikka ja aika, ja jokainen halukas voi liittyä mukaan joukkoon. Bluejacking eli outojen viestien lähettäminen Bluetooth-kännykällä on myös tämän hetken ohimenevä trendihakkaus.

Eivätkö tietokonehakkeroinnit ole myös todellisuushakkerointeja, koska tietokoneetkin kuuluvat todellisuuteen? Kyllä, todellisuudessa riittää paljon hakkeroitavaa. ”Ihminen voi olla vaikka puuseppähakkeri”, kuten eräs miekkonen nimeltä Burrell Smith sanoi. Ihmisten aivoja voidaan tulevaisuudessa hakkeroida (neurohacking), materiaaleja voidaan hakkeroida nanoteknologialla ja ehkä jonain kauniina päivänä voimme hakkeroida sananmukaisesti koko todellisuutta ja muuttaa jopa luonnonlakeja. Kirjoitamme vain noclip ja kuljemme seinien lävitse.

Virus on helpompi kirjoittaa kuin hyödyllinen ohjelma, joten huonot hakkerit kirjoittavat viruksia. Parhaat todellisuushakkerit keksivät hyödyllisiä ja hauskoja jippoja, joiden ansiosta kehitys kehittyy, ihmiset heräävät luutuneista rutiineistaan, vapauttavat mielensä ja näkevät maailman taas uudenlaisena, rajattomana, (epä)maagisena paikkana.

Todellisuuden krakkaus alkaa kotoa ja työpaikoilta. Katsokaa tuotemerkkejä ympärillänne olevissa tavaroissa: Microsoft, LG, Sony, Salora, Canon... Ne ovat aika tylsiä nimiä. Luet ne huomaamattasi joka päivä kymmeniä tai satoja kertoja; lukutaito on opittu temppu, jota ei voi kääntää pois päältä. Ehkä olisi aika keksiä parempaa luettavaa, kuten eräs mainos ehdotti. Ottakaa pala sopivaa muoviteippiä, kirjoittakaa siihen tussilla hauskempi nimi ja teipatkaa se tuotemerkin päälle. Personalisoikaa tavaroitanne. Nimetkää tietokoneenne Doomiksi ja televisionne Segaksi. Tai jos pidätte Egyptistä, antakaa tavaroillenne nimiksi Apophis ja Osiris.

Voitte myös pukeutua zen-munkiksi, mennä vilkkaalle kävelykadulle ja jakaa ohikulkijoille tyhjiä lappuja. Ihmiset kääntelevät tyhjiä papereita hämmentyneinä ja saattavat jopa alkaa ajattelemaan.

Linkkivinkit:

http://www.searchlores.org/realicra/realicra.htm

http://www.algonet.se/~anders/klf/