19.11.03

Taas sama juttu

Prismassa oli eilen asiaa Oreksiinista (Hypokretiinistä), joka säätelee unentarvetta aivoissa. Dokumentin puolivälissä Oreksiinin hienoja ominaisuuksia kehuttiin ja ylistettiin, mutta loppupuolella sävy muuttui synkemmäksi. Eräs asiantuntija sanoi, että jatkuva hereillä oleminen muuttaisi maailman helvetiksi; ihmiset muuttuisivat työläismuurahaisiksi ja roboteiksi, eivät kestäisi nähdä toisiaan 24 tuntia vuorokaudessa, tekisivät vain työtä koko ajan ja niin edelleen. Dokumentti päättyi mahtipontiseen lausahdukseen siitä, kuinka Oreksiini saattaa pelastaa narkoleptikot, mutta muuttaa tavallisten ihmisten elämän painajaiseksi.

[Tämähän johtuu tietysti siitä, että dokumentintekijöiden kaavaan kuuluu esitellä asioiden molemmat puolet. Asioita ei saa esitellä pelkästään positiivisessa valossa, koska täytyy olla objektiivinen, ja objektiivisuus saattaa joissain tapauksissa merkitä sitä, että jos huonoja puolia ei löydy, niitä keksitään omasta päästä. Näytti vähän siltä, että dokumentintekijä roiskaisi vasemmalla kädellä ohjelman loppuun negatiivisia, kliseisiä uhkakuvia, jotta objektiivisuuden tarpeet täytettäisiin.]

Minusta olisi hienoa pysyä valveilla jatkuvasti ja ehtiä enemmän. Se olisi lähempänä taivasta kuin helvettiä. Minun nähdäkseni me olemme kaikki perinnöllisesti sairaita: kärsimme kaikki narkolepsiasta, koska nukahdamme pakonomaisesti joka yö. Meidän narkolepsiamme on paljon lievempi kuin narkolepsiapotilailla, mutta mekin tarvitsemme parannusta. Pelottelut työmuurahaisiksi muuttumisista ovat yhtä turhia kuin sanoa narkolepsiapotilaille, että he muuttuvat jatkuvasti työtä tekeviksi roboteiksi parannuttuaan narkolepsiasta. Minä en käyttäisi kahdeksaa ylimääräistä päivätuntia jatkuvaan raatamiseen, koska en käytä nytkään kaikkea aikaani raatamiseen. Jatkuva hereillä pysyminen merkitsisi vain lisää aikaa pitää hauskaa (enkä edelleenkään tarkoita hauskanpidolla baareissa pyörimistä).

Voihan tietysti olla, että unen poisjääminen nopeuttaa vanhenemista, mikä olisi ikävämpi homma, mutta vanheneminenhan voidaan estää sitten toisilla aineilla - toivottavasti. Kyllä ottaisi kovasti hermoon, jos nukkuminen ja vanheneminen olisivat kaikille pakollisia rituaaleja ikuisesti! Onneksi näin ei näytä olevan, vaan molempien ongelmien ratkaiseminen etenee isohkoin harppauksin. Pidän nukkumisesta ja unien näkemisestä toisinaan, mutta nukkumisen pitäisi olla vapaaehtoista eikä pakollista. Insomniasta eli pakollisesta valvomisesta kärsivillä tilanne on päinvastainen, mutta siitäkin tekee sairauden vain tilan pakollisuus.

Modafiniili (Provigil) mainittiin myös dokumentissa. Käsittääkseni se aktivoi oreksiinintuotantoa aivoissa, ja sen avulla voi hankkia univelkaa, jota ei tarvitse maksaa. Tieteen Kuvalehti 15/2003 (taas tämä sama numero) kertoo: Provigil-reseptejä on kirjoitettu selvästi väärin perustein, sillä yksistään vuonna 2000 lääkettä määrättiin Yhdysvalloissa yli miljoona kertaa, vaikka narkolepsiaa sairastavien kokonaismääräksi on arvioitu 125 000 - 250 000 ja heistäkin suuri osa on diagnosoimatta. Todennäköisesti Provigilia saaneiden joukossa on ihmisiä, joilla ei muka ole aikaa nukkua tavalliseen tapaan työkiireiden vuoksi. Modafiniilia ollaan muuten luokittelemassa doping-aineeksi vuoden 2004 alusta.

Taas sama juttu. Törmätään lakiin, joka ei anna ihmisten parantaa elämänlaatuaan syömällä Provigilia. On pakko ryhtyä lainsuojattomaksi, jotta voisi parantaa elämäänsä. Ja taas törmätään siihen, että lainsuojattomaksi ryhtyminen saattaa huonontaa elämänlaatua. Pitääkö tässä alkaa näyttelemään narkoleptista, jotta saisi Provigil-reseptin? Ei auta mennä lääkäriin ja sanoa, että minua vaivaa lievä narkolepsia, jossa kohtaukset ilmenevät säännöllisin väliajoin ja unijaksot kestävät useita tunteja kerrallaan. Kaikilla ihmisillä on sama sairaus, joten sitä ei lasketa sairaudeksi vaan normaaliksi tilaksi. Tulevaisuudessa tullaan ehkä päivittelemään, miten ihmiset eivät huomanneet olevansa sairaita näinä aikoina. Ensin narkolepsiaa ei meinattu uskoa sairaudeksi ja sitten tehtiin sama virhe toiseen kertaan, kun ’normaalia unirytmiä’ ei laskettu sairaudeksi.

Legalize it!

Ei kommentteja: