Vastarinta on hyödytöntä

Plöki kirjoittaa: -- Ken McLeodin teknoutopiat ja muut transhumanistiset haaveet ovat minulle pelottavia ja vastenmielisiä siksi, että ne estäisivät vanhoja taisteluhautoja umpeutumasta. Normaalin elämänkaarensa yli hengissä pidetyt ihmisaivot ajattelisivat edelleen oman, ehkä satojen vuosien takaisen nuoruutensa mukaisten arvojen ja maailmankuvan mukaisesti ja yrittäisivät pakottaa luonnollisella tavalla syntyneet ihmiset - joita varmasti yhä olisi - vanhoihin ja irrelevantteihin muotteihin: kuvitelkaa, että jonkun renessanssiajan kondottieerin aivot leijuisivat taivaalla valtaisilla kommunikaatiolaitteilla varustettuina ja lähettäisivät kaikki televisio- ja radiokanavat täyteen omia renessanssi-italiankielisiä jupinoitaan siitä, miten maailma hänen aikanaan makasi ja mitkä asiat hänen mielestään ovat merkityksellisiä. -- Ei, ei mitään Zardozia, jos saan pyytää.

Transhumanistina olen täysin samaa mieltä. Ei todellakaan Zardozia. Transhumanistien päämäärähän on pitää huolta siitä, ettei maailmasta muodostu Zardozin maailman kaltaista. Se olisi teknodystopia, ja sitähän ei kukaan meistä halua.

Zardoz on kyllä erinomainen leffa (jo pelkästään hönön 70-lukulaisuuden, majesteettisen upean kivipään ja nahkavaipassa hyppivän Sean Conneryn takia), mutta se ei kuvasta transhumanismin teknoutopiaa oikeastaan ollenkaan. Se toimii kyllä varoittavana esimerkkinä siitä, ettei kuolemattomuudesta pidä tehdä pakollista. ”Death is no longer possible, for I am immortal” -lausahdus ei kuulosta ollenkaan transhumanistin suuhun sopivalta. Transhumanistit kannattavat eutanasiaa eli vapaaehtoista kuolemaa yhtä paljon kuin vapaaehtoista kuolemattomuutta. Henkilökohtainen valinnanvapaus on asia, josta transhumanisti ei juuri suostu tinkimään.

Sekään ei kuulosta transhumanismilta, että kuolemattomat ihmiset hallitsisivat ”barbaareita” lentävän kivipään avulla. Transhumanistit ottaisivat ennemmin kaikki halukkaat kivipään kyytiin ja antaisivat ihmisille mahdollisuuden rakentaa omia kivipäitään. Transhumanismin päämäärä on parantaa kaikkien ihmisten elämänlaatua, ei pelkästään etuoikeutetun yläluokan.

Zardozin tulevaisuuden pysähtyneisyys on sitten tosiaan se ikävin juttu. Erittäin anti-transhumanistista! Transhumanistit eivät todellakaan aio estää vanhoja taisteluhautoja umpeutumasta, vaan ovat ensimmäisinä lapioimassa ne umpeen. Transhumanismi tarkoittaa transformaatiota, transitiota ja transsendenssiä - muutosta, siirtymää ja ihmisen rajoitusten ylittämistä. Kuolemattomien ihmisten ei pidä pysähtyä omien ihmisaivojensa tasolle, vaan kehittyä koko ajan. Ikuisen elämän täytyy tarkoittaa myös ikuista nuoruutta, ei kalkkeutumista ja vanhojen asioiden toistamista loputtomiin. Aivoja täytyy päivittää eikä jättää samanlaisiksi kuin nykyisin tai menneisyydessä. Suuri osa niistä asioista, jotka nykyään ovat merkityksellisiä, eivät luultavasti tulevaisuudessa merkitse paljon mitään; muutos on väistämätöntä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Transhumanistit tietävät tämän paremmin kuin hyvin.

Vanhat scifi-leffat ovat juuri siinä suhteessa huonoja, että niiden esittämät visiot tulevaisuudesta perustuvat vanhoillisiin visioihin ja kliseisiin tulevaisuudesta. Kaikki ihmiset muka tietävät, että jos yhdistetään teknologiaa ihmiseen, tuloksena on Borgi. Sehän näkyy TV-sarjasta, joten sen täytyy olla totta. Tietokoneen yhdistäminen ihmiseen tekee ihmisestä hitaan ja zombiemaisen. Eihän kyborgius missään olosuhteissa voisi tietenkään nopeuttaa ihmistä, sehän olisi aivan väärin! Borgi-klisee on niin syvään juurtunut, että siitä on tullut virallinen totuus kyborgeista: yleistys fiktiivisen todistusaineiston pohjalta.

Transhumanismista keskustellessa näyttää ainainen ongelma olevan se, että ensin täytyy kaataa ihmisten omaksumat Hollywood-kliseet ja vasta sen jälkeen voi alkaa puhumaan asiaa. Emme me halua olla Borgeja, haluamme olla jotain nopeampaa, järkevämpää ja tyylikkäämpää; emmekä halua olla Zardozlaisia pakkokuolemattomia vaan haluamme vapaaehtoistaa kuoleman ja kehittyä eteenpäin. Olemme kaikki samalla puolella, joten vastarinta on hyödytöntä.

Eliezer Yudkowsky on kirjoittanut tulevaisuuden ennustamisesta jutun nimeltä Predicting the Future, joka kaikkien vähänkään scifistä ja tulevaisuudesta kiinnostuneiden kannattaa lukea.

The real future - the future we've never seen - is something that arises out of the present by an immensely complicated process. One human lifetime isn't enough to learn more than a tiny fraction of the rules involved, and in real life all the rules are interacting with each other. So where does our picture of the future come from? It comes from cliches. Our picture of the future is built entirely out of cliches.

Linkkivinkki:
Borg-kollektiivilla ja Blog-kollektiivilla on paljon yhteistä.

We are the Blogs. Journalism will be Assimilated. Resistance is futile.